Juuri Lifestyle suomalaisuuden alkulähteillä

Suomenlampaan villainen Juuri-huopa on kotimaista käsityötä. Kuva: Juuri Lifestyle / Tiina Loisa

Mikä olisikaan juurevampaa kuin suomenlampaan villasta kangaspuilla kudottu huopa? Näin ajatteli tuore yrittäjä Tiina Loisa valitessaan tuotteita Juuri Lifestyle- verkkokauppaansa. Heinäkuussa avattuun putiikkiin on koottu valikoima tuotteita, jotka pohjautuvat suomalaiseen kansanperinteeseen ja sielunmaisemaan. Suurin osa tuotteista on valmistettu alusta loppuun Suomessa, monet ihan raaka-aineita myöten.

Yhteistyöni Juuri Lifestylen kanssa alkoi viime talvena, kun Tiina otti minuun yhteyttä ja tiedusteli, olisiko Karkelolta mahdollista saada myyntiin suomenlammashuopia. Koska olen erikoistunut tilaustöihin, eikä Karkelolla siksi ole omaa jälleenmyyntiin tarkoitettua mallistoa, tarjosin Juurelle omaa huopamallia. Tiina innostui ajatuksesta, että samaa huopaa ei saisi mistään muualta, ja niinpä panimme suunnittelutyön alulle.

Kesäyön tunnelmaa

Ihan aluksi pyysin Tiinaa kuvailemaan tunnelmia ja fiiliksiä, joita hän haluaisi huovan ilmentävän. Tiina kuvaili runollisesti viilenevää loppukesän yötä, järveltä nousevaa usvaa, hiljaisuuden rikkovia kuikan huutoja ja hirsimökin portailla nautittua höyryävän kuumaa teetä. Olin iloisesti yllättynyt, sillä harvoin asiakkaat rohkenevat heittäytyä tällaiseen tunnelmointiin! Toteutukseen sain vapaat kädet. Ainoina konkreettisina toiveina olivat utuisen vaaleat sävyt ja mahdollisimman pehmeä pinta.

Kuva: Juuri Lifestyle

Pehmeä ja utuisen harmaa pinta. Kuva: Fokuso / Hannu Tenhunen

Aluksi esitin Tiinalle kolme luonnosta. Tässä vaiheessa olin jo pyrkinyt eroon ilmeisimmästä ratkaisusta, joka olisi ollut usvaa muistuttava raidoitus. Juuri-huopa saisi ennemminkin täydentää kuin toistaa mielikuvaa kesäöisesta maisemasta. Kun Tiina oli valinnut mieleisensä kuosin, kudoin hänelle näytteen. Tekstiilisuunnittelussa jos missä on tärkeää, että työn tilaaja pääsee myös tunnustelemaan materiaalia.

Saatuani mallille hyväksynnän, siirryin protokappaleen valmistamiseen. Rakensin loimen kangaspuille ja kudoin siihen vaaleanharmaan huovan. Viimeistyskäsittelyksi valitsin kevyen vanutuksen, jotta sain huovaan sopivan kuohkean pinnan. Vielä tuuletus raikkaassa ulkoilmassa, ja niin oli ensimmäinen Juuri-huopa valmis!

Pohjoista lämpöä ekologisesti ja eettisesti

Juuri Lifestylen huopa on jokaista lankaa myöten kotimainen. Villa tuotetaan Kainuussa ja pestään, karstataan ja kehrätään langaksi Etelä-Savossa. Huopa kudotaan Pirkanmaalla Reija Nylundin kudontapajalla ja viimeistellään Karkelon omassa kutomossa Tampereella.

Suomenlampaan villa on yksi ekologisimmista tekstiiliraaka-aineista.

Suomenlampaan villa on yksi ekologisimmista tekstiiliraaka-aineista.

Värjäämätön suomenlampaan villa on yksi ekologisimmista tekstiiliraaka-aineista, sillä sen tuotannossa kuluu muihin luonnonkuituihin verrattuna hyvin vähän luonnovaroja, ja siitä pystytään valmistamaan pitkäikäisiä tuotteita. Eläinkuituja vertaillessa suomenlampaan villa nousee myös eettisimpien materiaalien joukkoon, sillä Suomessa lammaskatraat ovat verrattain pieniä, lampaat saavat asianmukaista ravintoa ja virikkeitä, ja kasvattajat ovat ainakin oman kokemukseni mukaan kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista.

Kaunista ja käytännöllistä

Suunnittelemieni villahuopien lisäksi Juuri Lifestylestä löytyy monenlaisia käyttötekstiilejä kuten Loruloimen virkattuja pannunalusia, Kirjosillan kirjomia patakintaita, Raijan aitan pellavapyyhkeitä ja Kankurittaren hartiahuiveja. Lisäksi tarjolla on Kalevantulen soijakynttilöitä, Tulikiilan takorautaisia ripustuskoukkuja, Laatupuukon sieniveitsiä, Valkoisen puun keramiikkaa sekä paljon muuta kaunista ja käytännöllistä.

Ps. Alennuskoodilla ”Karkelo” saa kaikista Juuri Lifestyle -verkkokaupan tuotteista kymmenen prosentin alennuksen koko syyskuun ajan.

Kide-kantoliina on kangasta myöten kotimainen

Kide-kantoliina on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Kide-kantoliina on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Viime syksynä pääsin mukaan Liinalapsen tuotekehitysprojektiin, jonka tuloksena syntyi täysin kotimainen Vanamo-kantoliinamallisto. Liinalapsi on kantoliinoihin ja muihin kankaisiin kantovälineisiin erikoistunut verkkokauppa, jonka valikoimista löytyvät Vanamon lisäksi omat Wompat- ja Koala Ring -merkkiset tuotteet sekä värikkäät Girasol-liinat.

Oma kädenjälkeni näkyy Vanamo-malliston Kide-sarjassa, johon kuuluu sidottavia kantoliinoja, rengasliinoja ja kantoreppuja. Kide-liinoja ja -reppuja on saatavana luomupuuvillaisina, puolipellavaisina ja merinovillaisina. Näistä keskipaksu puuvillaliina on kaikkein monikäyttöisin, sillä se soveltuu sekä pienen että ison lapsen kantamiseen ja ympärivuotiseen käyttöön. Vauvan kantamiseen sopivat lisäksi ohut puolipellavainen liina sekä pehmeä merinovillaliina. Taaperolle suositellaan paksuja puuvilla- ja puolipellavaliinoja.

Perinteisiä kuvioita modernisti toteutettuna

Suunnittelutyötä aloittaessani Liinalapsen Niina Hallikainen esitti toiveen, että kuviot kumpuaisivat suomalaisesta luonnosta ja kansanperinteestä. Pelkistetyn skandinaavisuuden sijaan ajatuksena oli, että kankaan kuosi olisi mahdollisimman koristeellinen, ja siinä olisi mukana ripaus kansallisromantiikkaa. Tehtävänanto poikkesi täysin siitä, mitä minulta oli aiemmin tilattu, joten kesti hetken ottaa rikas kuviomaailma haltuun. Onneksi Niina kuitenkin tiesi, mitä halusi, ja toimitti ideointimateriaaliksi runsaasti kuvia.

Hillitty väritys antaa tilaa runsaille kuvioille. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Hillitty väritys antaa tilaa runsaille kuvioille. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Liinalapsen uudet kantoliinakankaat valmistaa espoolainen Kultavilla. Sieltä sain käyttööni materiaalit kangasnäytteitä varten ja tiedot käytössä olevasta tekniikasta. Kide-kuosin lähtökohtana oli lumihiutaleeksi kutsuttu kudontamalli, jota näkee usein vanhoissa kodintekstiileissä. Mallia ei kuitenkaan haluttu kopioida, vaan liinan haluttiin olevan kokonaan omaa designia. Siis jotain erityistä, jollaista muista lastentarvikeliikkeistä ei vielä löydy. Ja siinä todella onnistuttiin!

Kide syntyi lukuisten luonnosten ja kokeilujen pohjalta, aikaa säästämättä. Olin riemuissani uudesta upeasta kankaasta, mutta varsinaiseen ilonpitoon annoin itselleni luvan vasta siinä vaiheessa, kun sain kutomosta ilmoituksen, että kutomakone jyskyttää ensimmäisiä kangasmetrejä.

Näin jälkikäteen on todettava, että yhteistyö Liinalapsen ja Kultavillan kanssa sujui erittäin mutkattomasti. Aiempi kokemukseni kantoliinan suunnittelusta oli varmasti hyödyksi, samoin teollisten tuotantomenetelmien tunteminen.

Tutkitusti haitta-aineeton

Turvallisuus on kantoliinan tärkein ominaisuus. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Kantoliina on käyttöominaisuuksiensa puolesta vaativa tekstiili, ja asettaa täten haasteita sekä kankaan suunnittelijalle että valmistajalle. Kantoliinakankaan on kestettävä venytystä, hankausta ja pesua sekä oltava vinoon joustava. Lisäksi vauvoille ja pienille lapsille suunnattujen tuotteiden on oltava ehdottoman turvallisia ja testattuja. Lapset ovat hyvin herkkiä kemikaaleille, joten valmistajan on oltava varma siitä, että kaikki raaka-aineet ovat varmasti haitta-aineettomia.

Kide, kuten muutkin Vanamo-malliston kantoliinat, on kudottu Öko-Tex 100 -sertifioiduista langoista. Kansainvälinen Öko-Tex -merkintä takaa sen, että kankaan raaka-aineissa ei ole vaarallisia torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydi-jäämiä. Puuvilla on lisäksi GOTS-laatuista. GOTS on lyhenne sanoista Global Organic Textile Standard, ja merkintä myönnetään vain luonnonmukaisesti viljellylle puuvillalle, jonka koko tuotantoketjussa on huomioitu ekologisuus ja eettisyys.

Kantoliina auttaa arjessa

Kide- ja muut Vanamo-malliston kantoliinat on suunniteltu luontoa ajatellen. Kuva: Liinalapsi / Julius Rääteli

Kantoliina antaa liikkumisen vapauden. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Kantoliina on hyvä vaihtoehto vaunuille ja rattaille, sillä lapsi kulkee siinä kätevästi paikkaan kuin paikkaan ja tuntee olonsa turvalliseksi, kun saa olla tutun ihmisen lähellä. Monet käyttävät kantoliinaa myös kotona, sillä näin kädet pysyvät vapaina muille askareille. Oikein sidottu kantoliina säästää myös kantajan selkää.

Niina Hallikainen on kantanut omia lapsiaan liinassa vastasyntyneestä siihen saakka, kun he ovat alkaneet tutkia maailmaa omin jaloin. Hän vastaa mielellään kaikkiin kantoliinoihin liittyviin kysymyksiin ja opastaa sopivan liinan valinnassa ja käytössä.

Viikonloppu mainosgraafikkona

frezza

Pauligin kahvin makuinen Frezza-juoma on niin viilentävää, että kahvirengaskin huurtuu.

Viime viikonloppuna osallistuin kuvankäsittelytaitojen kehittämismielessä Pauligin Frezza-julistekilpailuun. Frezza on pienissä pulloissa myytävää kylmää kahvijuomaa, jonka mainoslause kuuluu: ”Frezza viilentää”. Havahduin asiaan viime tipassa, joten deadline häämötti kahden päivän päässä. En kuitenkaan antanut tiukan aikataulun lannistaa, vaan aloin reippaasti työstää muutamaa ehdotusta. Yksi näistä oli Huurteinen kahvirengas.

Aluksi kahvirengasaihe tuntui kuluneelta, sillä Googlesta löytyy hakusanalla ”coffee stain” yli kahdeksan miljoonaa tulosta ja kuviakin sivutolkulla. Yhtään huurteessa olevaa mallia en kuitenkaan löytänyt, joten ryhdyin tuumasta toimeen. Logot, mainoslause ja tuotekuvat olivat ladattavissa kilpailusivulta, joten varsinaiseksi taiteelliseksi ponnistukseksi jäi kahvirenkaan ikuistaminen ja julisteen sommitteleminen.

Jokaisella viivalla on tarkoitus

Minimalismi on yksi vaikeimmista taiteen lajeista. Kiinnostuin tyylisuunnasta jo yläasteella, kun kuvaamataidon opettajani sanoi, että jokaisella viivalla on oltava tarkoitus. Tätä olen yrittänyt noudattaa niin taiteessa kuin designissa, toisinaan vähän pakkomielteisestikin. Toisaalta on helppo työskennellä, kun on selvä päämäärä. Minulle tasapainoinen sommittelu on tärkeä, mutta täydellisen symmetrian tavoittelusta yritän kovasti päästä eroon.

Frezza-julistetta suunnitellessa tähtäsin niukkaan ilmaisuun. Mietin mikä näyttäisi hyvältä sekä pienessä että isossa koossa, ja millaista kuvaa voisi hyödyntää sekä verkko-, lehti- että katumainonnassa. Mietin myös, mikä olisi kaikille kahvin ystäville tuttua, mutta samalla hieman arvoituksellista. Ja vielä, kuinka saada kylmän kahvijuoman olemus parhaiten esiin?

Yötöitä kahvin voimalla

Olisiko tässä Frezzan uusi mainosjuliste?

Olisiko tässä Frezzan uusi mainosjuliste?

Saatuani ajatuksen huurtuvasta kahvirenkaasta, päätin testata sen toimivuutta käytännössä. Aikaa ei ollut hukattavaksi, joten hyppäsin luonnosteluvaiheen yli ja siirryin suoraan toteutukseen. Aluksi keitin pannullisen vahvaa kahvia, kuten yleensäkin töitä aloitellessani. Tosin harvoin tulee aloitettua uutta työtä perjantai-iltana ja jatkettua pikkutunneille. Tämän jälkeen kaivoin kaapista kaikki eri muotoiset kahvikupit ja kasan akvarellipaperia.

Valkoiselle pinnalle syntyi rinkula toisensa perään, mutta sitä oikeaa ei tahtonut löytyä. Kuinka vaikea onkaan saada aikaan hallittu, mutta tahattoman näköinen jälki! Seuraavana aamuna (jälleen kahvikupin äärellä), katsoin tuotoksia uusin silmin. Näennäisesti samanlaisten renkaiden joukosta erottui nyt yksi muotovalio, joka sai Photoshopilla kylmän kylvyn.

Äänestä suosikkiasi!

Kilpailun voittaja valitaan yleisöäänestyksellä. Omaa suosikkiaan voi äänestää kilpailusivustolla 12. kesäkuuta asti klikkaamalla julisteen alla olevaa tykkää-nappia. Kilpailussa on erikseen kutsusarja, jossa kisaavat Anssi Kasitonni, Aino Louhi, Kasper Strömman, Aiju Salminen, ja Teemu Keisteri. Molemmissa sarjoissa äänensä voi antaa niin monelle työlle kuin haluaa.

Liikelahjaksi suomalaista muotoilua

Fazer Myllyn kauratyyny on Suomessa valmistettu Avainlippu-tuote.

Fazer Myllyn kauratyyny on Suomessa valmistettu Avainlippu-tuote.

Työhuoneessani on viime aikoina tuoksunut kaura. Aistinautinnon takana on Fazer Mylly, joka on tilannut liikelahjaksi lämmitettäviä kauratyynyjä. Neljänsadan kilon kauralähetyksestä suurin osa on jo huvennut jyvänmuotoisten tyynyjen täytteeksi, mutta vielä on urakkaa jäljellä.

Tutun ja arkisen käyttötuotteen muotoileminen edustuskelpoiseksi liikelahjaksi on ollut haastavaa, mutta mielenkiintoista. Jo luonnosteluvaiheessa asetin itselleni tavoitteen, että Fazerin kauratyynyyn tulee voida liittää sana design. Designiksi voidaan laajassa merkityksessä kutsua mitä tahansa suunnittelua, mutta minä miellän sen nimenomaan hyväksi muotoiluksi, jossa on huomioitu niin esteettiset ja tuotannolliset näkökulmat kuin käytettävyyskin.

Monialainen yhteistyö

Uuden lahjatuotteen muotoileminen vaatii monien yksityiskohtien hiomista.

Uuden lahjatuotteen muotoileminen vaatii monien yksityiskohtien hiomista.

Uudenlaisten kauratyynyjen valmistaminen on vaatinut lukuisten yksityiskohtien hiomista ja teknisten ratkaisujen miettimistä. Tämän vuoksi pyysin heti alkuvaiheessa mukaan muotoilija Kaisa Maansalon, jonka kanssa olen aiemminkin tehnyt tuotekehitystä.

Valmistimme tyynystä useita protokappaleita, joiden ulkonäköä ja toimivuutta arvioimme yhdessä Fazer Myllyn henkilökunnan kanssa. Liikelahjasuunnittelussa tilaajan rooli on todella tärkeä, ja siksi olin erityisen iloinen, että saimme Fazerilta paljon palautetta. Monialainen yhteistyö kannatti, sillä tyynystä tuli kaikin puolin kaunis ja toimiva, ja tietysti myös lahjan saajaa lämmittävä!

Liikelahjaan sisältyy aina viesti

Liikelahjoja hankkivat yritykset arvostavat yksilöllistä palvelua sekä yrityksen imagoon ja ilmeeseen sopivia tuotteita. Liikelahjan toivotaan olevan kestävä käyttötuote, josta on saajalleen iloa pitkään. Lahja kuvastaa yrityksen arvoja, mutta ennen kaikkea sillä halutaan osoittaa arvostusta asiakasta tai yhteistyökumppania kohtaan.

Yrityksen logo on olennainen osa liikelahjaa.

Toimiva liikelahja on kokonaisuus, johon sisältyy varsinaisen lahjatuotteen lisäksi tarkoituksenmukainen pakkaus, tuoteinformaatio ja logomerkinnät. Kansainvälisillä markkinoilla toimivan yrityksen lahjaan tekstit on kohteliasta painaa useilla kielillä sekä muutenkin huomioida paikallinen liikelahjakulttuuri.

Kotimaista ja kestävää

avainlippu

Avainlippu liehuu suomalaisen työn puolesta.

Markkinointiassistentti Katri Mäkisen mukaan Fazer Myllyllä suositaan liikelahjoja, jotka ovat laadukkaita, käytännöllisiä ja yrityksen toimintaa kuvastavia. Jyvän muotoa jäljittelevä kauratyyny on ajankohtainen lahja, sillä Fazer avasi oman kauramyllyn Lahteen viime syksynä. Tyynyssä kaura on läsnä sekä symbolisesti että konkreettisesti.

Kauratyynyprojekti on koettu Mäkisen mukaan erityisen onnistuneeksi juuri siksi, että tyynyn muoto ja väri ovat varta vasten Fazer Myllylle suunniteltuja, ja käyttöohje on toiveen mukaan suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Myös kotimaisesta alkuperästä kertova Avainlippu-tunnus on Fazerille tärkeä.

Näkökulmia Vaatevallankumoukseen

vaatevallankumousTänään vietetään Vaatevallankumousta, joka on osa kansainvälistä Fashion Revolution -kampanjaa. Vaatevallankumouksen tarkoituksena on kiinnittää huomiota vaateteollisuuden eettisiin ongelmiin ja herättää ihmisiä pohtimaan käyttämiensä vaatteiden alkuperää. Blogissani olen käsitellyt näitä aiheita kahteen otteeseen. Tammikuussa metsästin omasta vaatekaapistani suomalaisia vaatemerkkejä ja jäljitin niiden alkuperän, ja viime vuoden maaliskuussa kirjoitin tekstiilityöläisten oikeuksista. Vaateteollisuus työllistää yli 60 miljoonaa henkeä eri puolilla maailmaa. Jokaisen leikkuupöydän, ompelukoneen ja värjäyskoneen äärellä on ihminen, jonka tulisi olla oikeutettu toimeentuloon riittävään palkkaan ja turvalliseen työpaikkaan.

Vaatevallankumous panee ajattelemaan.

Vaatevallankumous panee ajattelemaan.

Mielestäni on tärkeää miettiä, mistä tekstiili- ja vaatetusteollisuuden eettiset ongelmat pohjimmiltaan johtuvat. Yksi syy on varmasti yritysten mahdollisimman suuren voiton tavoittelu, mutta taustalla on myös nykyinen kulutuskulttuuri. Vaatteita valmistavien yritysten on tuotettava jatkuvasti uutta, ja samalla etenkin isojen ketjujen tuotantokustannukset on saatava niin alas, että sesongin päätyttyä vaate voidaan myydä alennuksella. Kynnys ostamiseen on myös madaltunut, sillä monet ajattelevat, että vaatteen voi muutaman käyttökerran jälkeen laittaa kierrätykseen. Karu totuus kuitenkin on, että suuri osa tällä hetkellä tuotetuista vaatteista on jo alun alkaen niin heikkolaatuisia, että ne päätyvät keräyslaatikoista suoraan roskikseen. Jos tätä kehitystä ei saada pysähtymään, maapallo hukkuu tekstiilijätteeseen.

Valmistajan vastuu

Vastuu eettisestä tuotannosta tulisi silti olla tekstiilien valmistajilla, ei niiden ostajilla. Eettisen tarkastelun pitäisi kohdistua jokaiseen tuotannon vaiheeseen tekstiilikuitujen tuottamisesta langan ja muiden materiaalien valmistamiseen, kankaan kutomiseen, neulomiseen ja viimeistyskäsittelyihin ja edelleen leikkuuseen ja ompeluun. Tällä hetkellä vastuu tuppaa kasautumaan tuotannon loppupäähän, vaikka esimerkiksi kutomolla tai ompelimolla ei ole juuri mitään mahdollisuutta valvoa luotettavasti ketjun alkupäätä. Jokaisen yrityksen tulisi pitää huolta siitä, että oma toiminta on eettisellä pohjalla.

Katumuotia antiikin Roomasta.

Katumuotia antiikin Roomasta.

Toki myös vaatteiden käyttäjien kiinnostus tuotteiden alkuperää kohtaan voi muuttaa yritysten toimintatapoja. Järjestöt eivät yleensä suosittele boikotteja, koska pahimmillaan ne vaikeuttavat heikoimmassa asemassa olevassa olevien työntekijöiden asemaa entisestään. Sen sijaan esimerkiksi Eettisen kaupan puolesta ry kehottaa vastuulliseen kuluttamiseen. Paras yksittäisen ihmisen keino vaikuttaa tuotannon eettisyyteen olisi myös minun mielestäni se, että suosittaisiin määrän sijaan laatua ja trendivaatteiden sijaan ajattomia malleja – siis ostettaisiin harkiten!

Kotimaisuudesta on viime aikoina puhuttu paljon, ja suomalaisia tuotteita onkin hyvä suosia muun muassa työllisyyden parantamiseksi. Suomalainen työlainsäädäntö takaa myös työntekijöiden oikeudet, vaikkakin tekstiili- ja vaatetusteollisuus on meilläkin yksi huonoimmin palkatuista aloista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että valmistusmaa ei sinänsä kerro mitään tuotteen eettisyydestä, vaan yhtä lailla eettistä tuotantoa voi olla missä päin maailmaa tahansa.

Lumoavat raanut

Elsa Montell-Saanio

Raanut Joulusaunassa, Paimenessa ja Elonkorjuun aikaan. 1976. Kuva: Matti Saanio, Arktinen horisontti.

Lainasin kirjastosta Pirkko Tenkaman ja Sisko Ylimartimon kirjan Arktinen horisontti ja luin sen yhdeltä istumalta. Kirja kertoo tekstiilitaiteilija Elsa Montell-Saanion elämäntyöstä. Rovaniemellä vuonna 1925 syntynyt Montell-Saanio tunnetaan erityisesti värikylläisistä raanuistaan, joita on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä eri puolilla maailmaa. Raanuja eli ohuella villalangalla kudottuja perinnetekstiilejä on valmistettu Suomessa 1600-luvulta alkaen. Montell-Saanion omaleimainen tyyli ja vahva taiteellinen näkemys nosti viime vuosisadan puolen välin jälkeen raanut aivan uudelle tasolle, moderniksi taiteeksi abstraktien ryijyjen rinnalle.

Montell-Saanion suunnittelemat raanut valmistettiin Oikaraisten kylällä omassa Lapin raanu -nimisessä kutomossa. Puolisonsa, valokuvaaja Matti Saanion kanssa hän hankki yhteisen näyttely- ja myyntitilan, Raanupirtin. Vanhasta hirsitalosta tuli suosittu turistikohde, johon tuotiin myös valtiovieraita suomalaista tekstiilitaidetta ihailemaan. Montell-Saanio oli taiteilija, mutta myös itsenäinen yrittäjä, ja siten sodanjälkeisen jälleenrakentamisen aikana todellinen uranuurtaja. Tutkija Heli Tuovinen tekee hänen taiteestaan parhaillaan väitöskirjaa Lapin yliopistossa.

Pohjoista kauneutta

Taidetekstiili

Jäämeri. 1964. Kuva: Matti Saanio, Arktinen horisontti

Arktinen horisontti avasi minulle aivan uuden näkökulman raanuihin. Olen ollut niiden estetiikasta kiinnostunut jo pitkään, mutta Elsa Montell-Saanion huikean hienot kuvaukset erilaisten värisävyjen ja sommittelujen luomista tunnelmista saivat minut suorastaan hurmioon. Hän maalailee sanoilla yhtä taitavasti kuin väreilläkin, ja kertoo esimerkiksi Varangin vuonolla ideoidun Jäämeri-raanun synnystä näin:

”Minulla ei silloin ollut ollenkaan piirustusvehkeitä mukanani, vaan niinkö syvennyin siihen, millä tavalla se matala merivesi lähtee, menee yhä syvemmäksi, syvemmäksi, syvemmäksi, ja miten se kohtaa horisontin, sen raskaan harmaan taivaan, joka todella oli aika pilvinen, että siinä ei ollut valoa, mutta leppoisa, märkä kevätpäivä.”

Raidoissa elämän kirjo

Raanuista puhuttaessa viitataan yleensä kudonnaiseen, jota hallitsee vaakaraidoitus. Ruudullisten, pitkittäisraitaisten ja kuviollisten raanujen voidaan katsoa olevan raanujen alalajeja ja niistä käytetäänkin omia nimityksiään peilikäs, silmikkoraanu, ruuturaanu, vakoraanu ja vippelä.

Perinnekangas

Riihitanssi. 1976. Kuva: Matti Saanio, Arktinen horisontti

Elsa Montell-Saanion raanuissa kuvio syntyy raitaryhmistä. Pintaa rikkoo välillä pieni ruudutus, mutta yleisilme on staattinen. Aihepiiri käsittää monenlaisia asioita taiteilijan omista lapsuus- ja nuoruusmuistoista klassiseen musiikkiin, saamelaismytologiaan, arkisiin askareisiin ja juhlapyhiin. Riihitanssi-raanuaan Elsa kuvailee seuraavasti:

”Pannaan koreasti, niinku sanotaan. Siinähän on semmoset maahiset värit. Hyvin tuommoset tummat ja maanläheiset värit olemassa. Siinä on uuden saappaan väri. Ajattelin kuinka jollain renkipojalla on uudet saappaat, narisevat saappaat ja siksi tuo väri, se keltaisen nahan väri, jonka otin siihen vähän niinkö joka raitaan jossakin pilkahtamaan.”

Raanu

Rakotuli. 1948. Kuva: Matti Saanio, Arktinen horisontti

Myös Rakotulen syntytarina on mielenkiintoinen:

”Tutkin takkatulen liekkiä aika kauan, mietin, mietin sitä millä tavalla se sininen ja violetti väri siinä liekkiin oikeastaan syntyy ja heitin sinne tuleen kaikenlaista materiaalia, erilaisia papereita, huomasin, että eri paperi palaa eri tavalla ja tuota – ehkä joku tuommonen painomuste ja muu aine, joka siinä paperissa oli, niin se anto erilaisen valon ja kuiva koivuhalko palo eri tavalla ku semmonen hiukan lahonnut koivuhalko.”

Värien voima

Värien käyttäjänä Montell-Saanio on poikkeuksellisen lahjakas. Hän saa sävyt sointumaan yhteen, vaikka niiden yhdistelmät tuntuisivat rikkovan kaikkia väriopin sääntöjä. Kuitenkin, sävyjen ollessa viritetty juuri oikealle lämpö- ja tummuuasteelle, vierekkäin solahtavat luontevasti niin vastavärit kuin murretut ja pastellitkin. Hän on myös värjännyt lankojaan itse ja täydentänyt näin väripalettiaan valmislangoista puuttuvilla sävyillä.

Seinätekstiili

Kaukainen ranta. 1974. Kuva: Matti Saanio, Arktinen horisontti

Montell-Saanion tapa tutkia ympäristöä värien kautta ja puhua väreistä kolahtaa sisimpääni. Olen aina kokenut värit jotenkin fyysisesti, osaamatta sen kummemmin eritellä tuntemuksiani. Mikään väri ei kuitenkaan ole yksin miellyttävä tai epämiellyttävä, vaan sen kokee aina suhteessa vallitseviin olosuhteisiin: ennen kaikkea valoon, vieressä oleviin sävyihin ja pintastruktuuriin. Raanuissaan Montell-Saanio on päässyt asian ytimeen, ja saanut mitä erikoisimmat väriyhdistelmät kertomaan yhteistä tarinaa.

Lähde: Tenkama Pirkko & Ylimartimo Sisko 1998 Arktinen horisontti. Helsinki. Akatiimi.

Suomalaiset vaatemerkit

Tam-Silkin kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa.

Tam-Silkin kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa. Kuva: Tam-Silk.

Facebookissa on tammikuun ajan käynnissä hauska Kenen kuteissa kuljet -haaste. Haasteen tavoitteena on herättää kiinnostusta vaatteiden alkuperää kohtaan ja nostaa esiin suomalaisia vaatemerkkejä. Sivustolle kuka tahansa voi lähettää kuvia omista pukineistaan. Kysymys kuuluu: ”Millaisen vaatteen määrittelisit kotimaiseksi?”  Toistaiseksi osallistujamäärä on ollut pieni, ottaen huomioon kuinka paljon vaatteiden alkuperästä on viime aikoina ollut juttua. Onneksi tammikuuta on kuitenkin kaksi viikkoa jäljellä, joten mukaan ehtii vielä!

Katsaus komeroon

Ryhmään liittymisen myötä innostuin tutkimaan vaatekaappini oikein perinpohjaisesti. Olin aika yllättynyt siitä, kuinka paljon sinne on vuosien varrella kerääntynyt Suomessa tehtyjä vaatteita. Toisaalta minut yllätti myös se, että muutama ulkomaiseksi kuvittelemani merkki osoittautuikin suomalaiseksi, vaikka itse tuotteet on tehty muualla. Listauksen jälkeen päätin selvittää, minne kunkin vaatemerkin jäljet johtavat. Lähes kaikki yritykset ovat nykyään avoimuuden kannalla, joten verkkosivuilta löytyi hyvin tietoa tuotteiden alkuperästä. Valmistusmaat tarkistin vielä erikseen kysymällä asiaa sähköpostitse. Muutamaan yritykseen en onnistunut saamaan ennen jutun julkaisemista yhteyttä, joten luotin Finnwatchin seurantaraporttiin. Sen lisäksi, että tunnen nyt vaatteeni paremmin kuin koskaan aiemmin, opin paljon uutta suomalaisen tekstiiliteollisuuden historiasta ja nykytilasta.

Lahtelaista laatua

Soilituote luottaa klassisiin malleihin. Kuva: Soilituote.

Soilituotteen petroolinsinisen, arviolta noin neljäkymmentä vuotta vanhan juhlamekon olen ostanut viisi vuotta sitten UFF:lta. Soilituote eli entinen Mainepuku on perustettu vuonna 1967. Soilin päätuotteita ovat jakut, housut, hameet ja leningit. Tuotemerkki on Lena. Osa tuotteista valmistetaan omalla tehtaalla Lahdessa, osa Virossa. Soilituotteen ovat perustaneet Soili ja Aaro Kivikoski.

Ois-merkkisen mustan, pitkähihaisen trikoopaidan hankin Aleksi 13:sta viime syksynä. Ois on yksi L-Fashion Groupin, entisen Luhdan, tuotemerkeistä. Luhta on perustettu vuonna 1910 Lahdessa. Ois on varsinaisesti laukku- ja kenkämerkki, mutta valikoimaan kuuluu myös naisten perusvaatteita. Vaatteet suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Kiinassa. Luhdan on perustanut Vihtori Luhtanen.

Pieniä ja suuria pirkanmaalaisia

Tam-Silkin ihanan pehmeän laamapaidan olen saanut joululahjaksi äidiltä. Tam-Silk eli entinen Tampereen silkkikutomo on perustettu vuonna 1925. Yrityksen päätuotteita ovat alusasut ja kerrastot. Kaikki työvaiheet neuloskankaiden valmistamisesta ompeluun tehdään omalla tehtaalla Kangasalla. Neulokset myös värjätään Suomessa. Tam-Silkin on perustanut Edith Hongen.

Sukkamestarien puuvillaisia nilkkasukkia löytyy kaapistani useita pareja. Sukkamestarit on perustettu vuonna 1995. Kaikki tuotteet valmistetaan omalla tehtaalla Ylöjärvellä.

Sidosteen villasukkahousut kuuluvat vakiovarusteisiini talvella. Sukkalaatikostani löytyy myös koko joukko Sidosteen nilkkasukkia. Sidoste on perustettu vuonna 1945. Suurin osa sukista valmistuu omalla Tampereen tehtaalla. Sukkahousut tulevat muualta Euroopasta. Sidosteen ovat perustaneet Saimi ja Lauri Mölsä.

Nanso edustaaminulle yöpaitojen aatelia, vaikka toki pidän myös muista Nanson paidoista ja mekoista. Tällä hetkellä minulta löytyy kaksi hihatonta yöpaitaa, molemmat mustavalkoisia. Toisen olen ostanut itse ja toisen saanut puolisoltani lahjaksi. Kirpputorilta ostamani Nanson musta t-paita on myös ahkerassa käytössä.

Mekko Nanson mallistosta vuodelta 2014. Kuva: Nanso Group.

Mekko Nanson mallistosta vuodelta 2014. Kuva: Nanso Group.

Nanso, alkuperäiseltä nimeltään Nokian kutomo ja värjäys, on perustettu vuonna 1921. Nykyisin yritys kuuluu Nanso Group -konserniin. Nanso-tuotteista 95 prosenttia valmistetaan lähes alusta loppuun Suomessa. Neulokset ovat kotimaisia, ja ne värjätään ja painetaan omalla tehtaalla. Osa tuotteista ommellaan Suomessa, osa Virossa. Loput viisi prosenttia valmistetaan muissa EU-maissa ja Kiinassa. Tuotteet suunnitellaan Suomessa, painokuoseja ostetaan myös ulkomailta.

Finnwearia on alusvaatelaatikossani muutamien pöksyjen ja pitkisten verran. Finnwear oli alunperin tamperelaisen, vuonna 1903 perustetun Suomen Trikoon tuotemerkki. Sittemmin se siirtyi Vogue Groupin omistukseen, ja on tätä nykyä osa Nanso Groupia. Finnwearin päätuotteita ovat arki- ja vapaa-ajan vaatteet, yöasut, uima-asut ja alusasut. Tuotteista 20 prosenttia valmistetaan Suomessa. Muita valmistusmaita ovat Kiina, Turkki ja Portugali.

Amarin,Norlynin ja Voguen ohuita sukkahousuja olen onnistunut haalimaan melkoisen kokoelman. Amar on perustettu vuonna 1956, Norlyn vuonna 1966 Torniossa ja Vogue vuonna 1997 Hattulassa. Nykyisin kaikki ovat osa Nanso Groupia. Amarin, Norlynin ja Voguen valikoimaan kuuluvat sukat ja sukkahousut. Amarin ja Norlynin tuotteista 80 prosenttia ja Voguen tuotteista 50 prosenttia valmistetaan Torniossa. Muut ostetaan Italiasta.

Ketjuliikkeiden omaa tuotantoa

Sti:n mustan, keittovillaisen, vetoketjulla varustetun neuletakin olen ostanut kolmisen vuotta sitten Modasta, ja sen on edelleen ahkerassa käytössä. Sti on yksi vuonna 1997 perustetun Texmoda Fashion Groupin tuotemerkeistä. Päätuotteita ovat naisten takit, puserot, hameet ja housut. Texmoda Fashion Group on yksityisten Moda-kauppiaiden perustama osuuskunta. Tuotteet suunnitellaan Suomessa. Valmistumaita ovat Kiina ja Turkki.

House on S-ryhmän oma merkki. Kuva: S-ryhmä.

House-malliston neuletakki. Kuva: S-ryhmä.

House-merkkisiä, Sokokselta hankittuja trikoopaitoja minulta löytyy kaksi, musta ja laivastonsininen. House on S-ryhmän oma tuotemerkki, jonka vaatteet suunnitellaan Suomessa. Osa neuleista, housuista, farkkuhameista ja sukista valmistetaan Suomessa. Muita valmistusmaita ovat mm. Kiina, Intia, Bangladesh, Liettua, Turkki ja Italia. S-ryhmän juuret ovat vuonna 1904 perustetussa Suomen osuuskauppojen keskuskunnassa.

Bay-merkkinen musta t-paita lähti viime kesänä mukaani Pelastusarmeijan kirpputorilta. Bay on Seppälän oma tuotemerkki, joka ei kuulu enää yrityksen valikoimiin. Seppälä on Kouvolassa vuonna 1930 perustettu vaateliike, joka on laajentunut ketjuksi. Vaatteet suunnitellaan Suomessa ja niitä valmistetaan EU-maiden lisäksi mm. Kiinassa, Intiassa ja Turkissa. Nykyisin yritys kuuluu Stockmann-konserniin. Seppälän perustaja oli Edvard Seppälä.

Trendy Look -merkkiseen sotilaallisen ryhdikkääseen puuvillamekkoon ihastuin viitisen vuotta sitten Halosella. Kutsun mekkoa kulttuuriasuksi, koska jostain kumman syystä valitsen sen yleensä teatteriin tai taidenäyttelyyn. Trendy Look, nykyisin Trendy Line, on vuonna 1932 perustetun Veljekset Halosen oma tuotemerkki. Vaatteita valmistetaan mm. Virossa, Latviassa, Turkissa, Kiinassa ja Intiassa. Halosen perustaja oli Kalle Halonen.

Vendin kirkkaanpunaisen yöpaidan olen ostanut neljä vuotta sitten Sukka-asusta. Vendi, entinen Veikka-Neule, oli Pälkäneellä vuonna 1968 perustettu sukka- ja trikoovaatetehdas. Yrityksen ajauduttua vuonna 2005 konkurssiin, liiketoiminnan osti virolainen As Suva -yhtiö. Nykyisin Vendi-tuotemerkki on Tokmannin omistuksessa. Vendin on perustanut Tellervo Haarni.

Vanhoja klassikoita

Arolan sammalenvihreä villashaali, jolla lämmitän hartioitani töissä, on löytynyt Fidasta. Arola oli Kylmäkoskella vuonna 1948 perustettu tekstiilitehdas. Arolan tuotteita olivat villakankaat ja -neulokset sekä näistä valmistetut vaatteet ja asusteet. Yritys lopetti toimintansa vuonna 1990. Arolan perustaja oli Pirkko Arola.

Selman mustan, hihattoman neulemekon olen saanut käytettynä tädiltäni. Mekko on hieman liian väljä, mutta käytän sitä silti mielelläni. Selmaoli Mäntsälässä vuonna 1910 perustettu, sittemmin Lahdessa toiminut villavaateneulomo. Yritys lopetti vaatetuotannon vuonna 2004 ja siirtyi kokonaan toiselle toimialalle. Selman perustaja oli Selma Toivonen.

Tuoteinformaatiota vanhassa liivihameessa.

Tuoteinformaatiota vanhassa liivihameessa.

Mode Evitan mustaa, kreppikankaista liivihametta käytän lähes aina, kun on pukeuduttava siististi, mutta ei juhlavasti. Tai no, kyllä se on minulla usein juhlissakin. Loistava ja monikäyttöinen, arviolta 60-luvulta peräisin oleva vaatekappale löytyi seitsemän vuotta sitten UFF:lta, ja ystäväni pienensi sen sopivaksi. Kangas-etiketissä lukee Mode Evitan lisäksi Villakunta. Molempien yritysten historia jäi vielä hämärän peittoon. Jälkimmäisestä sain selville sen verran, että kyseessä on osuuskunta, joka on julkaissut kaavoja kotiompelijoille.

Ermison musta puolihame on peräisin SPR:n Kontista. Hame on kauniin mallinen, mutta kultainen raita helmassa rajoittaa hieman sen käyttöä. Ermison oli Lahdessa 1972 perustettu vaatetusalan yritys, joka sulautui vuonna 2005 Soilituotteeseen.

Friitalan vanhat nahkatakit ovat tarttuneet mukaani lahtelaisilta kirpputoreilta. Tiilenpunainen takki on kulkenut matkassani teinivuosista lähtien ja tummanvihreä kolme vuotta. Friitala oli Ulvilassa vuonna 1892 perustettu nahkavaatteiden valmistaja, jonka pääkonttori oli viimeisinä vuosina Vantaalla. Yritys meni konkurssiin vuonna 2010. Friitalan perustaja oli Arthur Hellman.

Valioasun luumunpunainen, kellohelmainen samettihame on muistaakseni Fidasta. Valioasu oli Mikkelissä perustettu, valtakunnalliseksi ketjuksi laajentunut vaateliike. 1980- ja 1990 -lukujen taitteessa yritys siirtyi Suomen osuuskauppojen keskusliiton eli S-ryhmän omistukseen. Valioasun perustaja oli Reino Lemmetty.

Kuusisen tummanvihreä villakangastakki oli pieneltä lahtelaiskirpputorilta hankittaessa täysin käyttämätön. Kuusinenoli vuosina 1918–1989 toiminut vaateliike, joka perustettiin kolmea vuotta aiemmin Käkisalmessa aloittaneen Vaatetuskauppa Kalle Kuusisen laajentuessa. Kuusisella oli myös kaksi tytäryhtiötä, tamperelainen Pukumestarit ja kangasalalainen paitatehdas Sartor. Lukuisten eri vaihdeiden jälkeen Kuusisen liiketoiminnot päätyivät tanskalaiselle Vero Moda -ketjulle. Kuusisen perustaja oli Kalle Kuusinen.

Kuva: Tam-Silk.

Kuva: Tam-Silk.

Muita suomalaisia vaatemerkkejä

Listani suomalaisista vaatemerkeistä ei ole kaikenkattava, koska ideana oli hakea tietoa vain sellaisista merkeistä, joita löytyy tällä hetkellä itseltäni. Mielenkiintoista olisikin tietää, kuinka paljon suomalaisia vaatemerkkejä ylipäätään on olemassa. Mitä merkkejä sinun komerostasi löytyy?

 
 
 
 Lähteet:
Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä
Kauppalehden yrityshaku
Suomalaisen työn liitto 7.2.2012: Palveluosaaminen on Sukkamestarit Oy:n menestyksen tae.
Tampereen kauppakamarilehti 4/08: Hyvän olon bisnestä.
Kaleva 26.11.2006: Viisikymmentä vuotta sukkahousuhistoriaa.
Kaleva 7.11.2005: Tekstiiliyritys Vendin liiketoiminnalle haetaan jatkoa.
Talouselämä 4.11.2005: Jarrusukkien äiti miettii jo tulevaa.
Sydän-Hämeen Lehti 1.6.2007: Kesän väriloistoa vaatetangoilla ja sukkalaatikoissa.
Finnwatch, seurantaraportti 8.3.2010: Ostoja Etelästä ja hikipajoista