Wetterhoffin jalanjäljillä

kutoja

Kankurin perustyö, kudonta, on edelleen hyvin samanlaista kuin yli sata vuotta sitten.

Tänään on jännittävä päivä, sillä juuri ilmestyneessä Glorian Antiikissa on kahden aukeaman mittainen juttu Karkelosta. Perinne elää -juttusarjassa esitellään vanhojen käsityötekniikoiden taitajia ja kulttuuriperinnön säilyttäjiä. Syyskuussa ilmestyneessä ensimmäisessä osassa oli opiskelutoverini Susanna Palovaara Hattulan kaakelitehtaalta. En voi olla tuntematta hienoista ylpeyttä siitä, että juuri me Wetterhoffin kasvatit olemme päässeet edustamaan käsityöläisyyttä antiikkialan laatulehteen.

Entistä opinahjoani Wetterhoffia sivutaan haastattelussakin. Sain tutustua toimittajan kysymyksiin etukäteen, ja erityisesti esikuvaani jouduin pohtimaan pitkään. Aluksi kävin läpi nykyisiä ja edesmenneitä muotoilijoita. Olisin voinut tuoda esille vaikkapa jonkun maineikkaan tekstiilisuunnittelijan, mutta kukaan heistä ei noussut mielestäni ylitse muiden. Niinpä hain innoittajaa vähän kauempaa käsi- ja taideteollisuuden historiasta, ja kerroin esikuvakseni Fredrika Wetterhoffin.

Alansa edelläkävijä

Fredrika Wetterhoff (1844–1905) oli suomalaisen käsityöopetuksen uranuurtaja. Hän perusti vuonna 1885 Hämeenlinnaan koulun, jonka tavoitteena oli tarjota työläisperheiden tytöille ammatti ja sitä kautta toimeentulo. Työkoulun toimintaa rahoitettiin tilaustöillä, joita oppilaat tekivät koulun omaan myymälään ja asiakkaille. Fredrikalle oli tärkeää, että koulunkäynti ja sen myötä sivistystason nouseminen oli mahdollista myös vähävaraisille opiskelijoille. Erityisesti naisten aseman parantaminen yhteiskunnan tasavertaisina jäseninä oli hänen sydäntään lähellä.

Wetterhoff

Fredrika Wetterhoff. Kuva: Kirjallisuusarkisto / M. Berthaud

Ensimmäisenä lukuvuonna koulussa opetettiin muun muassa ompelua, neulomista ja virkkaamista sekä olki- ja puutöitä. Pian pääaineeksi tuli kuitenkin kankaankudonta, jonka opetuksessa koulu olikin vertaansa vailla. Fredrika, joka työskenteli koulun johtajana, lähti hakemaan kudontaoppeja Saksasta. Hän hankki sieltä mukaansa alan uusinta tekniikkaa, muun muassa vipukangaspuut, joita hän edelleen kehitti koulun puutyöpajassa nykyiseen muotoonsa.

Wetterhoffin opetus oli monipuolista, ja siihen sisältyi varsinaisten kädentaitoaineiden lisäksi sommittelu- ja värioppia arvostettujen piirustuksenopettajien johdolla. Opiskelijat kävivät myös maakuntamatkoilla, joiden aikana he keräsivät koululle mittavan kokoelman kangasnäytteitä, tekstiililuonnoksia ja ohjepiirustuksia. Lisäksi Wetterhoffilla koulutettiin vuosikymmenten ajan käsityönopettajia, ja koulun nimessäkin esiintyi pitkään sana kotiteollisuusopettajaopisto.

Työkoulu tänään

Nykyisin Wetterhoff tunnetaan osana Hämeen ammattikorkeakoulua. Muotoilun koulutusohjelman suuntautumisvaihtoehtoja ovat tekstiili, vaatetus, jalkine, lasi ja keramiikka. Lähes 130-vuotisesta historiastaan ja taannoisesta muutostaan huolimatta oppilaitos on pysynyt ajassa mukana, ja esimerkiksi kankaankudontaa opiskellaan nykyisin koulun omassa pienteollisessa kutomossa Tekstiiliverstaalla. Tilaustyöt ovat edelleen merkittävä osa opetusta, samoin oppimisympäristö, jossa opiskelijat saavat valmiuksia työelämään ja yrittäjyyteen.

Myös toisen asteen opiskelijoilla ja aikuisopiskelijoilla on mahdollisuus kouluttautua Wetterhoffin hengessä. Tästä pitää huolen ammattiopisto Tavastia, jonka käsi- ja taideteollisuusalan koulutus on niin ikään ponnistanut samoilta syntysijoilta. Tavastian koulutustarjontaan kuuluu muun muassa tekstiili-, vaatetus- ja lasiartesaanin sekä verhoilijan ja puusepän tutkinnot.

Wetterhoffin vanha koulurakennus Hämeenlinnan Palokunnankadulla. Kuva: Tampereen seudun tekstiiliopettajat ry

Vanha Hämeenlinnan linja-autoaseman kupeessa sijaitseva koulurakennus on Fredrika Wetterhoff -säätiön omistuksessa, ja sen tiloissa toimii muun muassa käsityömyymälä, galleria ja kahvila. Lisäksi talossa säilytetään tekstiilikokoelmaa, jota alan opiskelijoilla, suunnittelijoilla ja tutkijoilla on mahdollisuus hyödyntää.

Wetterhoffin vaiheisiin voi tutustua Eila Anttilan toimittaman historiikin avulla. Wetterhoffin värikkäät vuodet -artikkelisarja on jaettu viideksi erilliseksi kokonaisuudeksi, joissa käsitellään Fredrikan itsensä lisäksi koulun syntyä, taiteilijaopettajia ja kutomon tuotteistoa. Verkossa julkaistu historiikki toimii myös oivana hakuteoksena, jonka avulla minäkin olen tarkistanut yksityiskohtia muun muassa tätä blogikirjoitustani varten.

Mainokset

3 thoughts on “Wetterhoffin jalanjäljillä

  1. Hieno artikkeli ja oikea-aikainen! Tänä vuonna ei enää tekstiiliin oteta uusia opiskelijoita. Ollaanko Fredrikan perintöä nyt tuhlaamassa tai jopa heittämässä hukkaan !

  2. Olipa hyvä ja kiinnostava artikkeli Gloriassa! Siitä välittyi erityisesti paneutuminen ja into omaan työhön, asiantuntemuksen lisäksi. Ilo lukea ammattilaisesta, joka on tekemässä sitä mitä tahtoo. Ja hyvät kuvat. Onnea!

  3. Kiitos Päivi ja Elina kannustavista kommenteista! Ikävä kuulla, että muotoilun koulutusohjelman opiskelijapaikkojen karsiminen on johtamassa tekstiilin pääaineesta luopumiseen. Wetterhoffin tekstiiliosastollahan on aina ollut erinomainen maine, ja sen ansiosta opiskelijat ovat valmistumisensa jälkeen sijoittuneet hyvin työelämään. Tällaista yli sadan vuoden aikana kehittynyttä osaamista ei rakenneta hetkessä uudelleen! Jo nyt on aistittavissa, että menneinä vuosikymmeninä halvan työvoiman maihin siirrettyä tekstiiliteollisuutta ollaan siirtämässä takaisin Suomeen ja lähialueille. Myös kiinnostus kotimaassa tuotettuja kankaita kohtaan kasvaa jatkuvasti, joten olisi todella sääli, jos tähän tarpeeseen ei pystyttäisi enää vastaamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s