Kädenojennuksia

Pasmat sekaisin? Ei, vaan hyvässä järjestyksessä.

Viime viikon perjantaina Ornamo ja Grafia jakoivat Muotoilijat ’13 -tunnustuspalkinnon kuudelle ansioituneelle jäsenelleen. Vuoden muotoilijoiksi julistettiin tekstiilitaiteilija Maiju Ahlgrén, vaatesuunnittelija Saila Härkki, keramiikkataiteilija Outi Leinonen, teollinen muotoilija Reijo Markku, sisustusarkkitehti Päivi Meuronen ja graafikko Kasper Strömman.

Olin ilahtunut kuullessani, että espoolainen Maiju Ahlgrén sai Vuoden tekstiilitaiteilija -tittelin. En tunne Maijua henkilökohtaisesti, mutta hänen töissään on aina jotain sykähdyttävää. Ensimmäisen kerran tutustuin taiteilijan teoksiin vuonna 2009 järjestetyssä Tekstiilitaide nyt -triennaalissa Designmuseossa. Piilevää tekstiilitaidetta -installaatioon kuului satoja erilaisilla kankailla päällystettyjä rintanappeja, joihin oli kirjottu käsityöhön liittyviä sanoja ja sanontoja. Siis sellaisia, joita viljelemme arkisessa kielenkäytössä ihan huomaamattamme, ajattelematta sen kummemmin niiden alkuperää.

Olen miettinyt tuota näyttelytyötä jälkeenpäin vielä moneen otteeseen, ja yrittänyt muistella erityisesti kutomiseen viittaavia lausahduksia. Yksi näistä on sanonta ”pasmat sekaisin”. Pasma on nimittäin lankavyyhdin osa, jossa on tietty määrä lankoja järjestyksessä. Vyyhdissä voi olla useampi pasma, jotka on erotettu toisistaan niin sanotuilla pasmalangoilla. Jos nämä langat katkaistaan ennen kuin vyyhti on kunnolla selvitetty ja aseteltu vyyhtitelineelle, voi käydä huonosti: pasmat menevät sekaisin, ja sen jälkeen vyyhdin käsitteleminen on yhtä takkuamista. Kun sotku on viimein setvitty, kutoja onkin jo rättiväsynyt. Vielä ikävämpää on, jos työn punainen lanka on kokonaan kadonnut!

Pehmeitä kannanottoja

Oma merkkilaukkuni.

Oma merkkilaukkuni.

Maiju Ahlgrénin töihin on usein sisällytetty jokin mielipide tai kannanotto. Esimerkiksi Arjen Louis Vuittonit -teos on vastaisku oman identiteetin rakentamiselle kalliiden merkkituotteiden varaan. Taiteilijalla itsellään ei ole kiinnostusta maksaa käsilaukusta tuhansia euroa, joten hän on ylevöittänyt oman arkensa koristelemalla lähikauppojen kangaskassit kimaltelevilla metallilankakirjailuilla ja jalokiviä muistuttavilla strasseilla. Ja kuten luksustuotteen henkeen kuuluu, liikkeiden logot on jätetty näyttävästi esille. Katsaus omaan kassivalikoimaani paljastaa, että minäkin taidan olla merkkiuskollinen: työhuoneen naulakossa komeilee kokonaiset kolme Annansilmät-Aitan punaisella kukalla varustettua puuvillakassia!

Maijun viimeisin tempaus, Villainen kädenpuristus, on saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että kyseessä on poikkeuksellisen rohkea persoona ja ennen kaikkea hyvä tyyppi. Villainen kädenpuristus on huomionosoitus heille, jotka ovat jääneet ilman ”kultaista kädenpuristusta” tai muutakaan maallista mammonaa. Eräänä helmikuisena päivänä tekstiilitaiteilija kiinnitti huomionsa ihmisiin, jotka seisoivat lumituiskussa satojen metrien mittaisessa leipäjonossa. Silloin hän päätti tarttua virkkuukoukkuun ja tehdä Pelastusarmeijan avustamalle joukolle ison pinon erikokoisia ja -näköisiä lapasia. Yllättävän lapaslahjan tarkoitus oli tietysti lämmittää niiden saajien käsiä ja mieltä, mutta taustalla oli myös halu ottaa kantaa vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan, taloudelliseen epätasa-arvoon.

Lapasten virkkuuohjeet löytyvät Villainen kädenpuristus -sivustolta.

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Kädenojennuksia

  1. Ai kun tuli hyvä mieli tuosta Villaisesta kädenpuristuksesta, kiitos kun tutustutit taiteilijaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s