Käsityön hinnoittelu

käsityön hinta

Käsityön hinnoittelu on vaikeaa, vaan ei mahdotonta.

Omien tuotteiden hinnoittelu on käsityöläiselle ikuinen pulma. Yrityskursseilla ja internetin markkinointioppaissa tarjotaan jos jonkinlaisia hinnoittelumalleja, joita on kuitenkin vaikea soveltaa materiaalilähtöisiin ja pitkälti yrittäjän henkilökohtaiseen työpanokseen perustuviin luomuksiin. Kaikille hinnoitteluongelman kanssa kamppaileville suosittelisin viiden kohdan listaa, joka antaa osviittaa myyntihinnan laskemiseksi:

  1. Materiaalikustannukset
  2. Oma palkka
  3. Ulkopuoliset palvelut
  4. Kate
  5. Arvonlisävero

Kun laskelmissa huomioi kaikki yllä olevat seikat, saadaan tuotteelle myyntihinta, joka yrittäjän on tuotteestaan saatava, jotta toiminta olisi kannattavaa. Lista toimii erityisen hyvin piensarjatuotannon kohdalla, eli silloin, kun samanlaista tuotetta valmistetaan vaikkapa kymmenen, viisikymmentä tai sata kappaletta. Hinta lasketaan ensin koko tuotantoerälle ja jaetaan sitten kappalemäärällä.

Tämän ohella on tietysti huomioitava muitakin asioita, kuten vastaavien tuotteiden hintataso, mahdollisten jälleenmyyjien hintakertoimet, yrityksen markkinointistrategia ja lopulta se, kuinka paljon asiakkaat ovat tuotteesta valmiita maksamaan. Ohjeistus onkin enemmän suunnan näyttäjä kuin patenttiratkaisu.

Materiaalikustannukset

Materiaalikustannuksia ovat tuotantoerään kuluvat raaka-aineet sekä näiden toimitus- ja rahtikulut. Raaka-aineiden menekkiin on hyvä lisätä myös muutama hukkaprosentti, koska tuotannossa syntyy väistämättä jonkin verran jätettä tai vaikeasti hyödynnettävää ylijäämämateriaalia. Lisäksi kustannuksia syntyy tuotepakkauksista, tuotteisiin kiinnitettävistä etiketeistä ja muusta graafisesta materiaalista.

Oma palkka

Käsityöyrittäjän palkka muodostuu yleensä itse määritellystä tuntipalkasta, joka kerrotaan työn ammattimaiseen suorittamiseen kuluvalla tuntimäärällä. Työtuntien laskennassa kannattaa huomioida kaikki tuotantoon liittyvät toiminnot, kuten työn esivalmistelut, tuotteiden pakkaaminen ja jälkien siivoaminen. Tuntipalkan lisäksi yrittäjän on sisällytettävä tuotteen hintaan palkan sivukulut, joita ovat yrittäjäeläkemaksu sekä sairaus- ja tapaturmavakuutus. Sivukuluihin lasketaan myös loma-ajan palkka, vaikka käsityöyrittäjät eivät välttämättä käsitettä tunnekaan…

Työstä veloitettava tuntitaksa saadaan kertomalla palkka sivukulukertoimella, joka laskentatavasta riippuen voi hieman vaihdella. Kertoimen laskentaan ei siis ole yksiselitteistä ohjetta, mutta jos käsityöyrittäjän kertoo bruttopalkkansa esimerkiksi kahdella, niin ei voi mennä ainakaan kovin paljon pieleen.

Ulkopuoliset palvelut

Ulkopuolisia palveluja ovat kaikki alihankintana teetetyt työvaiheet tai muut toisen yrityksen suorittamat, tuotteen tai sen osien suunnitteluun tai valmistamiseen kohdistuvat työt. Palvelun tarjoaja laskuttaa työstä sovitun summan, joka sisällytetään tuotteen hintaan.

Kate

Katteella tarkoitetaan osuutta, joka myynnistä jää, kun omakustannushinta (kaikki yllä mainitut kustannukset) on vähennetty. Tällä nimensä mukaisesti katetaan yrityksen muut kulut kuten työtilan vuokra, sähkö ja vesi, puhelin- ja nettiliittymä, kirjanpito, työvälinehankinnat, laitteiden huoltaminen ja omaisuusvakuutukset. Katteeseen on sisällytettävä myös työaika, joka yrittäjältä kuluu muuhun kuin varsinaisten tuotteiden valmistamiseen. On tehtävä tuotekehitystä, laskettava tarjouksia, käytävä asiakkaiden luona, haettava paketteja postista ja niin edelleen.

Katetarpeen laskemiseen on olemassa erilaisia laskukaavoja, mutta useimmiten pienyrittäjälle riittää kokemuksen kautta tuleva näppituntuma. Monesti on järkevää käyttää eri tuoteryhmillä eri kateprosenttia, esimerkiksi niin että tuotteilla joiden omakustannushinta on pienempi, on suurempi kate ja päinvastoin.

Yleensä kate on se josta tingitään, jos tuotteen myyntihinta uhkaa nousta liian korkeaksi. Täysin katteetonta myyntiä ei kuitenkaan kannata harjoittaa, jos liiketoiminnan haluaa jatkuvan pitkällä tähtäimellä. Riittävä kate turvaa yrityksen toiminnan ja tulevaisuuden.

Arvonlisävero

Arvonlisävero on tuotteiden ja palvelujen kulutukseen kohdistuva vero, joka lisätään tuotteen hintaan, ja jonka yrittäjä sitten tilittää verottajalle. Arvonlisäveroa vastaava summa kannattaa lisätä tuotteen hintaan, vaikka ei liikevaihtonsa puolesta olisikaan arvonlisäverovelvollinen. Jälkikäteen hintoja on nimittäin lähes mahdotonta nostaa neljänneksellä, etenkin jos asiakaskunta on jo vakiintunut.

Arvonlisäverovelvolliseksi voi ilmoittautua, vaikka liikevaihto jäisikin alle verottajan asettaman alarajan. Tällöin kaupankäynti muiden yritysten, esimerkiksi jälleenmyyjien kanssa sujuu mutkattomammin, ja myös omat hankinnat ovat vähennyskelpoisia. Vähäistä liiketoimintaa harjoittavat voivat tilikauden päättyessä hakea alarajahuojennusta, joka on porrastettu yrityksen liikevaihdon mukaan.

Mainokset

3 ajatusta artikkelista “Käsityön hinnoittelu

  1. Katja, oletpa kirjoittanut selkeän ja tiiviin ja hyvän jutun tästä alati niin vaikeasta hinnoittelukysymyksestä!

  2. Kiitos Eila! Mukava kuulla, että tykkäät jutusta. Hinnoittelusta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi, mutta yritin tosiaan tiivistää tähän vain kaikkein oleellisimman.

  3. Paluuviite: Arvostakaa villasukkianne | KARKELON KUTOMO

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s