Sukellus kankaaseen

Kotimaiset kankaat

Puuvillakangasta Tekstiiliverstaan Dornier-kutomakoneella.

Jokainen ihminen on elämänsä aikana tekemisissä kankaiden kanssa. Erilaiset kankaat ympäröivät meitä kehdosta hautaan, mutta silti, tai ehkä juuri siksi, niiden alkuperää ei sen kummemmin tule ajatelleeksi. Ilman kankaita olisi kuitenkin hankala elää. Kankaitahan on kaikkialla: vaatteissa, laukuissa, kodintekstiileissä, huonekaluissa, retkeilyvarusteissa, autoissa, purjeveneissä… julkisista kulkuvälineistä ja rakennuksista puhumattakaan!

Kankaiden tarve huomattiin jo kivikaudella. Ensimmäisissä kangaspuissa oli kaksi vaakasuoraa keppiä, joiden varaan oli pingotettu kasvikuiduista punottua nyöriä. Nyörien lomaan pujoteltiin kudetta, ja näin saatiin aikaan rakenteeltaan yksinkertaista kudosta. Ajanlaskun alkuun tultaessa kudontataito oli kehittynyt jo niin pitkälle, että osa ihmisistä tienasi elantonsa kankureina. Luonnonmateriaaliaaleja osattiin hyödyntää monipuolisesti, ja lankaa kehrättiin esimerkiksi pellavasta ja villasta. Keskiajalla kankaista tuli arvokasta kauppatavaraa ja vientituote, jota kuljetettiin ympäri maailmaa kullan, jalokivien ja muiden ylellisyyksien ohella.

Ensimmäiset kutomakoneet kehiteltiin 1700-luvun lopulla, ja pikkuhiljaa teollinen massatuotanto syrjäytti käsinkudonnan lähes kokonaan. Nykyajan elektronisilla laitteilla kankaita kudotaan jo sellaista vauhtia, että niiden raaka-aineiden tuotantokaan ei enää meinaa pysyä perässä. Mutta onneksi pienteolliselle valmistuksellekin on edelleen sijaa. Tekstiiliverstaalla, jossa olin viime keskiviikkona ja torstaina kutomassa asiakkaalleni kankaita, käytössä on edelleen mekaaniset Dornier-koneet. Kahden työpäivän aikana kudoin yli kaksikymmentä metriä. Tai en minä sitä yksin kutonut, vaan apunani oli laitosmies Arto Laine, jonka taito käyttää kutomakoneita on vertaansa vailla!

Mutta mitä kangas oikein on?

Kankaaksi kutsutaan tekstiilitasorakennetta, joka muodostuu pituussuuntaisesta lankajärjestelmästä eli loimesta ja leveyssuuntaisesta lankajärjestelmästä eli kuteesta. Kangas syntyy toistensa yli ja ali risteilevistä loimi- ja kudelangoista.

Malli yksinkertaisimman sidoksen eli palttinan rakenteesta.

Sidoksia

Tietyllä tavalla järjestäytyneitä lankoja kutsutaan sidokseksi. Yksinkertaisin sidos on palttina. Siinä loimilanka kulkee vuorotellen yhden kudelangan yli ja yhden ali, ja vierekkäiset loimilangat sitoutuvat päinvastoin. Malliesimerkki palttinasta on ihan tavallinen yksivärinen lakanakangas. Jos tätä alettaisiin muunnella loimi- ja kudelankojen värien ja materiaalien sekä kankaan tiheyden osalta, saataisiin koko joukko toisistaan poikkeavia kankaita. Muut perussidokset ovat nimeltään toimikas ja pomsi eli satiini. Lisäksi on olemassa kymmeniä muita sidoksia, ja kun näiden kaikkien muunnelmat ja yhdistelmät laskee yhteen, sidoksia tulee niin paljon, että niistä voisi pitää sidosopin blogia koko loppuelämänsä. Mutta kangas ei ole vain sidosta, vaan paljon muutakin.

Raaka-aineita

Kankaan raaka-ainetta on lanka, joka voi olla kehrätty joko luonnonkuiduista tai tekokuiduista. Luonnonkuituja ovat kasvikuidut kuten puuvilla ja pellava sekä proteiinikuidut kuten villa ja silkki. Tekokuituja puolestaan ovat synteettiset kuidut, esimerkiksi polyesteri ja akryyli sekä luonnonkuiduista kemiallisen prosessin avulla saatavat kuidut kuten viskoosi ja modaali. Langanvalmistuksen yhteydessä kuiduille tehdään yleensä erilaisia käsittelyjä kuten valkaisuja, värjäyksiä, vahauksia, pinnan silotuksia ja palosuojauksia. Uutta kangaslaatua suunniteltaessa sopivan langan valinta on erityisen tärkeä työvaihe. Kankaan käyttötarkoitus määrää pitkälti sen, mitä ominaisuuksia kudontalangoilta vaaditaan.

Kudontaa
Kutomakone lukee sidosta joko reikäkortilta tai tietokoneelta.

Kutomakone lukee sidosta joko reikäkortilta tai tietokoneelta.

Kangasta voidaan valmistaa kangaspuilla ja kutomakoneella. Perustoiminnot ovat molemmissa samat sillä erotuksella, että perinteisissä kangaspuissa kaikki tapahtuu manuaalisesti, kun taas kutomakoneessa on sähköllä toimiva mekanismi. Tietokoneohjatut kangaspuut ja kutomalaitteet ovat näiden välimuotoja, mutta luonteeltaan kuitenkin lähempänä kangaspuita. Kudontatekniikka sinänsä ei vaikuta lopputulokseen, vaan sekä kangaspuilla että kutomakoneella pystytään valmistamaan kaikenlaisia kangaita. Samoin molempien käyttöön tarvitaan kutojaa, työnkuva vain on hieman erilainen.

Viimeistyskäsittelyjä

Kutomisen jälkeen kangas tarkastetaan ja rullataan. Tässä vaiheessa kangas on niin sanottua raakakangasta, jolle tehdään vielä erilaisia viimeistyskäsittelyjä. Kevyin käsittely on höyrytys, joka relaksoi kankaan eli laukaisee kutomisen aikana syntyneet loimi- ja kudelankojen jännitteet ja kutistaa kankaan mittoihinsa. Toisinaan kangasta jälkikäsitellään myös pesemällä, vanuttamalla, prässäämällä tai karstaamalla, ja tietysti myös värjäämällä tai painamalla siihen kuvioita tai lisäämällä erilaisia suoja-aineita ja pinnoitteita.

Ja lopulta valmista kangasta

Ennen päätymistään kaupan hyllyyn tai ompelimon työpöydälle tekstiilimateriaali on kulkenut jo pitkän matkan kuidusta langaksi ja langasta edelleen käyttövalmiiksi kankaaksi. Mutta tästähän kankaan todellinen taival vasta alkaa, sillä pakalle käärittynä se on vielä elinkaarensa alussa. Omat viime viikolla kutomani kankaatkin ovat jo maailmalla!

Mainokset

4 thoughts on “Sukellus kankaaseen

  1. Katja, kirjoitat aivan mahdottoman hyviä artikkeleita! Tässä kangasjutussakin on todella paljon asiaa tiivistetty ytimekkääseen juttuun – ja kankaathan ovat niin ihania olentoja, että niistä on hyvä tietää ainakin perusasiat. On hienoa, että kankaillasi on kysyntää – onnea ja menestystä sinulle edelleen!

  2. Kiitos Eila! Kankaista voisi kirjoittaa loputtomiin, joten todennäköisesti saat lukea niistä vielä myöhemminkin. Jos muuten mieleesi tulee uusia jutun aiheita, niin otan myös niitä ilolla vastaan. Ai niin, mutta sinähän olet itsekin varsinainen superbloggaaja! Kasvivärjäystä käsittelevässä blogissasi on niin kauniita kuvia ja hyödyllistä asiaa, että laitanpa linkin tännekin.

    Värjääjän päiväkirja: http://journalofadyer.blogspot.fi/

  3. Taas tiukkaa asiaa, mutta pakko mainita, että myös neulokset ovat kankaita… Vaikka oletkin kutoja ja keskityt kudottuihin kankaisiin, sinuna siis lisäisin tekstiin myös maininnan neuloksista. Siten tulisi vielä asiantuntevampaa tekstiä!

  4. Kiitos Anu hyvästä huomiosta!

    Kankaiksi voidaan tosiaan nimittää kaikkia kuiduista tai langoista valmistettuja tasomaisia tekstiilejä kuten kudoksia, neuloksia, tyllejä, pitsejä, verkkoja ja huopia. Lukuisia alan oppikirjoja kirjoittaneen ja minuakin aikoinaan opettaneen tekstiili-insinööri Irma Boncamperin mukaan kankaalla kuitenkin tarkoitetaan normaalissa kielenkäytössä nimenomaan kudoksia, joten rohkenin rajata bloggaukseni koskemaan näitä. Normaalilla kielenkäytöllä Irma tarkoittanee tekstiili- ja vaatetusalan ammattikieltä, jossa on todellakin tapana puhua kankaista ja neuloksista sen sijaan, että käytettäisiin sanoja kudokset ja neulokset. Toki neulosmateriaalikin ansaitsisi oman esittelyn, joten heitänkin nyt kirjoitushaasteen kaikille puikkojen ja neulekoneiden asiantuntijoille!

    Ps. Lisätietoa erilaisista kangaslaaduista ja niiden valmistusmenetelmistä löytyy Irma Boncamperin kirjoista Tekstiilioppi (2011) ja Vaatetusalan materiaalit (2011) sekä Raija Markulan kirjasta Tekstiilitieto (2003).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s