Takkikankaita

villakangas

Vipinä ja Vaateri – takkikankaat villin viivoituksen ja hallitun geometrian ystäville.

Taito-lehden toimituspäällikkö Tiina Aalto otti minuun viime vuoden loppupuolella yhteyttä ja tiedusteli, haluaisinko suunnitella kevään numeroon takkikangasmalliston. Ja tottahan minä halusin, sillä vaatetuskankaiden kudontaohjeita esitellään käsityölehdissä harvoin, ja siinä mielessä tunsin olevani etuoikeutettu saadessani tarttua toimeen. Tarkoituksena oli suunnitella kaksi kuosiinkudottua kangasta, jotka soveltuisivat kevät- ja syystakkeihin. Väritykseltään neutraaleja, kuvioinniltaan graafisia, olivat tilaajan toiveet.

Toimeksiannon selkeydestä huolimatta tehtävä oli haastava, sillä kangaskaupat ovat pullollaan toinen toistaan upeampia kankaita, jotka eivät toki ole käsityönä valmistettuja, mutta riittävät tyydyttämään useimpien itse tehdystä vaatteesta haaveilevien tarpeet. Käsityölehdessä julkaistavaan kangasmalliin oli siis saatava jotain erityistä: mieluiten sellainen ominaisuus, joka antaisi muutoin klassiselle takkikankaalle oman luonteen.

Villakangasta suomalaisesta raaka-aineesta

Lähituotanto on ollut viime aikoina kovasti pinnalla, ja koska käsityöharrastuksessa ollaan suorastaan asian ytimessä, päätin että takkikankaiden erityisominaisuutena voisi olla kotimaisuus. Suurin osa käsityölangoistahan on tuontitavaraa, ja vaikka niitä myytäisiinkin kotimaisina, on kuituraaka-aine yleensä peräisin muualta. Minua on jo pitkään kiinnostanut, miten suomalaisten lampaiden villaa voisi hyödyntää nykyistä monipuolisemmin, ja nyt tarjoutui loistava tilaisuus testata sen toimivuutta kankaana.

Lampaankasvattajaksi en sentään ryhtynyt, vaan tilasin kudontalangat perinteikkäästä Pirtin Kehräämöstä, joka ostaa villan suoraan suomalaisilta lampureilta. Suomessa on maaseudun kehittämistä edistävän Proagria -yhdistyksen mukaan noin kahdeksansataaviisikymmentä ammattimaisesti toimivaa lammastilaa, joista luomutilojen osuus kasvaa koko ajan. Meillä villan tuotanto on kaiken kaikkiaan hyvin luonnonläheistä ja eläinten luontaisia tarpeita kunnioittavaa, eli kotimaista alkuperää olevien villalankojen käyttäminen tukee myös eettistä tuotantoa.

Kaksi kuosia

Juurevasta lähtökohdasta huolimatta halusin kankaille modernin ja särmikkään ilmeen. Kudontapiirien yhteisloimia ajatellen suunnittelin kaksi samaan loimeen kudottavaa kuosia, joista toisessa on hallittua geometrista kuviointia ja toisessa villiä viivoitusta. Halusin näytekankaisiin myös mahdollisimman jyrkän värikontrastin, joten valitsin harmonisen luonnonväriskaalan ääripäistä kaksi sävyä, vaaleanharmaan ja mustanruskean. Samaa lankalaatua saa myös värjättynä, ja olisikin aika kutkuttavaa testata erilaisten väriyhdistelmien vaikutusta kankaan ilmeeseen.

Toivon, että uudet mallit ja todellista lähituotantoa olevat langat herättävät mahdollisimman monella halun valmistaa takki alusta asti omin käsin, tai vaikka kutoa kangas omilla kangaspuilla ja teettää siitä takki kotipaikkakunnan ompelimossa. Kankaiden ohjeet löytyvät uusimmasta Taito-lehdestä, samoin kuin mukava juttu vuonna 1949 perustetusta Pirtin Kehräämöstä.

Mainokset

2 thoughts on “Takkikankaita

  1. Kaunis sidos on molemmissa kankaissa. Nyt vasta tänne blogiisi eksyin ja palaan uudelleen.

  2. Voi kiitos Eija, tekemisistään on aina mukava saada palautetta. Olen silloin tällöin vieraillut kudontaputiikkisi sivuilla ja täytyy sanoa, että aika herkullisia villalankoja on sielläkin tarjolla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s