Myyttejä ympäristöystävällisestä pyykinpesusta, osa 1

Ekologinen pyykinpesu

Pyykinpesun ympäristövaikutukset ulottuvat laajalle.

Ympäristöystävällinen pyykkääjä pesee vaatteet haalealla vedellä, säästöohjelmalla ja ekopesuaineella. Vai peseekö sittenkään? Tässä juttusarjassa käsittelen ympäristöystävälliseen pyykinpesuun liitettyjä uskomuksia ja pyrin tarkastelemaan pyykinpesun ympäristövaikutuksia eri näkökulmista.

Ensimmäisessä osassa aiheena ovat pyykinpesuaineet. Pesuaineiden valmistamisesta ja käyttämisestä aiheutuvien ympäristövaikutusten tutkiminen on mutkikasta, sillä aineiden ekologisuuteen vaikuttavat niin yksittäiset ainesosat, pesuteho ja annostelu kuin pakkausmateriaalit, pesuohjelmat ja käytössä oleva jätevesijärjestelmäkin. Laajemmin tarkasteltuna vaikutukset ulottuvat myös vaatteiden ja pesukoneen käyttöikään. Kysymystä siitä, millaista pesuainetta luonnonystävän tulisi käyttää, ei voi kuitata tiettyihin tuotemerkkeihin tai ympäristösertifikaatteihin viittaamalla, vaan aihetta on tarkasteltava koko pesutapahtuman luonne huomioiden.

Ympäristömerkinnät

Pesuainepakkauksissa olevat ympäristömerkinnät, esimerkiksi Joutsenmerkki, helpottavat ekovertailua. Merkkejä myönnettäessä huomioidaan aineen ympäristövaikutukset koko sen elinkaaren ajalta. Pesuaine voi saada ympäristömerkinnän vain, jos sen pesuteho on yhtä hyvä kuin muiden vastaavien tuotteiden. Ympäristömerkki takaa sen, että pesuaine on omassa sarjassaan ekologisin ja täyttää tietyt merkin myöntäjän asettamat kriteerit.

Pesuaineiden valmistajat hakevat merkkejä itse ja maksavat niistä käyttömaksua. Merkintä ei siis tarkoita, että kyseinen aine olisi absoluuttisesti kaikkia muita vastaavia tuotteita ekologisempi. Merkki ei myöskään tarkoita, että aine olisi ympäristölle vaaraton, joten ekomerkittyäkään ainetta ei pidä lotrata pesuainelokeroon mielin määrin. Ympäristömerkki on kuitenkin siitä kätevä, että se helpottaa ostopäätöstä kymmenien eri tuotemerkkien viidakossa.

Fosfaatti vs. zeoliitti

Puhdas elinympäristö seuraavallekin sukupolvelle?

Uskomus siitä, että fosfaatin korvaaminen zeoliitilla olisi ratkaisu pesuaineiden aiheuttamaan vesistöjen rehevöitymiseen, on johtanut ojasta allikkoon. Veden pehmentämiseen käytetyt fosfaatti ja zeoliitti ovat molemmat omalla tavallaan ympäristölle haitallisia. Fosfaatit rehevöittävät vesistöjä, ja aiheuttavat etenkin vedenpuhdistusjärjestelmään kuulumattomalla haja-asutusalueella todellisen ongelman. Pesuveden mukana vesistöihin ajautuvat fosfaatit alkavat kuitenkin olla taaksejäänyttä elämää, sillä kesäkuusta lähtien sen käyttö kotitalouksille suunnatuissa pesuaineissa on Euroopan unionin alueella kokonaan kielletty.

Savipohjainen zeoliitti ei sinällään vahingoita luontoa, mutta ainoana pesuaineena ja erityisesti nykyisissä vettä säästävissä pesukonemalleissa se sakkautuu koneen rakenteisiin ja ennen pitkää rikkoo sen. Zeoliittihiukkaset huuhtoutuvat erittäin huonosti, joten ne jämähtävät helposti myös vaatteisiin. Zeoliittipohjaisia pesuaineita voi käyttää muiden pesuaineiden ohella, kunhan muistaa puhdistaa koneen säännöllisesti kuumimmalla mahdollisella ohjelmalla ja runsaalla huuhtelulla. Pehmeän veden alueella kuten Suomessa, zeoliitti on kuitenkin lähinnä ylimääräinen paha, jota ei oikeastaan tarvittaisi ollenkaan. Osassa nykyaikaisia pesuaineita niin zeoliitti kuin muutkin pehmentimet on jätetty kokonaan pois, joten kannattaa lukea pakkausselosteita ja tehdä valintaa myös niiden pohjalta.

Luonnon omat aineet

Pyykinpesuaineet, jotka perustuvat kasviperäisiin ainesosiin, ovat äkkiseltään ajatellen luontoystävällisin vaihtoehto. Aineet ovat täysin biohajoavia, eivätkä näin ollen jätä jälkiä itsestään. Synteettisiin aineisiin verrattuna pesuteho ei kuitenkaan ole aina paras mahdollinen, joten vaatteet joissa on pesusta toiseen ikitahroja, saattavat tulla tiensä päähän ennen aikojaan. Tällaisia aineita voikin suositella lähinnä tahrattomille vaatteille, tai sitten pesutehoa on lisättävä erillisellä tahranpoistoaineella. Jotta synteettisten tahranpoistoaineiden sisältämät myrkyt eivät kuitenkaan kumoaisi hyvää tarkoitusta, voi ihan ensi alkuun kokeilla vanhoja vippaskonsteja. Marttojen tahranpoisto-opas on tässä oiva apu.

Monet luonnontuotteista innostuneet vannovat pesupähkinöiden nimeen. Pähkinöiden pesuteho perustuu saponiiniin, jota on ennen vanhaan käytetty saippuan raaka-aineena. Pesupähkinät varmasti toimivatkin, mikäli vaatteita halutaan pesun avulla lähinnä raikastaa. Kuluttaja-lehden viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan pesupähkinät eivät nimittäin irrota vaatteista tahroja yhtään enempää kuin pelkkä vesipesu, joten pääasialliseksi pesuaineeksi kannattanee valita jokin useampia pesuaktiivisia ainesosia sisältävä tuote. Toisaalta eihän mikään muutenkaan estä hankkimasta kotiin hieman laajempaa pesuainevalikoimaa ja vaihtelemaan näitä tarpeen mukaan.

Pakkausmateriaalit

Pesuaineen ekologisuuteen vaikuttaa myös pakkausmateriaali ja se, miten tyhjä pakkaus lopulta hävitetään. Materiaalin kulutuksen kannalta ekotehokkain vaihtoehto on tiivistetty pesuaine eli enemmän pesutehoa pienemmässä määrässä pulveria tai nestettä. Monesti kuulee sanottavan, että kartonkipakkaus olisi kaikkein ekologisin, koska se valmistetaan uusiutuvista luonnonvaroista ja maatuu. Kaatopaikalle joutuessaan sekä kartonki- että muovipakkaukset lienevät kuitenkin yhtä epäekologisia, sillä jätevuorten sisällä mikään ei maadu kunnolla.

luonnonvaratValitsipa millaisen pakkauksen tahansa, niin avainsana on kierrätys. Useimmilla asuinalueilla on kierrätyspiste pakkauskartongille. Monilla paikkakunnilla kerätään myös energiajätettä, johon suurin osa muoveista kuuluu. Joidenkin pesuainemerkkien valttina on, että ne myydään kaupassa suoraan asiakkaan omaan täyttöpakkaukseen. Tällöin pakkausten hävittämisestä ei tarvitse huolehtia kotona, vaan myyjän tehtävänä on huolehtia niiden asianmukaisesta kierrättämisestä.

Sopiva annostelu

Toisinaan ekopyykkäreille suunnatuissa ohjeissa suositellaan käyttämään pesuainetta mahdollisimman vähän. Mutta mikä on vähän? Toisille se on teelusikallinen, toisille desilitra. Tämä onkin vaikea kysymys, sillä sopiva määrä on tietysti sellainen, jolla lika lähtee, mutta jota ei ole tippaakaan liikaa.

Pesuainepakkausten kyljessä oleviin annosteluohjeeseen kannattaa suhtautua kriittisesti, sillä osa valmistajista laskee menekin mieluummin ylä- kuin alakanttiin. Jos pyykki on pesukoneeseen laitettaessa tahratonta, niin annostelu voi olla huomattavasti pienempi kuin ohjeessa. Erityisesti tiivisteitä käytettäessä on oltava tarkkana, sillä niitä tarvitaan vain murto-osa tiivistämättömästä aineesta. Annosteluun vaikuttaa myös veden kovuus, pyykin likaisuus ja lian laatu. Toisaalta liian pieni määrä ainetta ei välttämättä puhdista vaatetta kunnolla, jolloin se saatetaan heti pesun jälkeen heittää takaisin pyykkikoriin – ei kovin ekologista. Parasta olisi, jos pesuaineen määrän jaksaisi arvioida jokaisen koneellisen kohdalla erikseen. Ja kyllä myös pakettiin painettu ohje on syytä lukea, etenkin jos ottaa käyttöön itselleen uuden aineen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s