Paljon melua painokuoseista

painokangas

Kotikontu. Kuosiluonnos vuodelta 2012.

Marimekon Metsänväki-niminen painokuosi on paljastunut kopioksi ukrainalaisen kansantaiteilijan, Maria Primatšenkon teoksesta. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat. Kuosin suunnittelija, Kristina Isola on myöntänyt plagioineensa kuosin suoraan vuonna 1963 ilmestyneestä lastenkirjasta ja pahoittelee tapahtunutta. Myös Marimekko on pahoillaan asiasta ja pyytää julkisesti anteeksi Suomen kansalta.

Anteeksipyyntö on kaunis ele ja vähintä, mitä vastuunsa tunteva yritys voi tällaisessa tilanteessa tehdä. Mutta vaikka Marimekkoa pidetäänkin suomalaisen designin lippulaivana, niin ei asia sentään kaikkia suomalaisia kosketa. Toki kaikki hyötyvät yrityksen Suomeen maksamista veroista, mutta 2000-luvun retrobuumin harhainen käsitys siitä, että kaikilla suomalaisilla olisi ollut lapsuudenkodissaan Marimekon verhot tai pöytäliina, ei pidä paikkaansa. Meillä ei ainakaan ollut, eikä kyllä monilla ystävillänikään. Vielä 70-luvulla Suomessa oli useita painotaloja, jotka kaikki tekivät näyttäviä kuoseja paksulle puuvillakankaalle. Marimekko oli yksi muiden joukossa, ja seuraavalla vuosikymmenellä alkaneesta tekstiiliteollisuuden ahdingosta huolimatta se onnistui räpiköimään kuiville ja nousemaan Suomen tunnetuimmaksi muotoilubrändiksi.

Eilen paljastuneessa plagiointitapauksessa minua ihmetyttää eniten se, mikä ajaa tunnetun suunnittelijan kopioimaan toisen työtä. Kyllähän ideoita saa hakea ja vaikutteita ottaa, tai vaikka pyytää ihailemansa taideteoksen tekijältä tai tekijänoikeuksien haltijalta lupaa käyttää aihetta oman työnsä pohjana, mutta kaikki muotoilualan ammattilaiset tietävät, että luvaton kopio alkuperäisestä työstä on sekä moraalisesti väärin että laitonta. Toivon, että tämä varsin räikeä kopio on vain yksittäistapaus, jonka kohdalla suunnittelijan harkintakyky on pahasti pettänyt.

Mitä samaan suunnittelijaan kohdistuvaan toiseen kopiointisyytökseen tulee, niin sen olisin ainakin itse valmis painamaan villaisella. Yksittäistä aihetta, tässä tapauksessa neidonhiuspuukasvin lehteä ei kukaan voi omistaa. Onneksi! Joskus kuitenkin käy niin, että sama ajatus putkahtaa monen eri suunnittelijan päähän yhtä aikaa ja lähes samanlaisena. Aivan kuin aiheet leijuisivat mystisesti ilmassa, ja kuka tahansa voisi lainata niitä hetkeksi.

Suunnittelijan vapaus?

kuosi

Tintti. Kuosiluonnos keväältä 2012.

Uutinen herätti minut pohtimaan, onko painokuosien suunnittelijat ajettu niin ahtaalle, että suorituspaineiden alla ideoita ei enää synny luonnostaan, ja kun leipä on revittävä sieltä mistä sen saa, oma taiteellinen rima alenee. Nykyisin lähes kaikki kuosisuunnittelijat työskentelevät freelancereina, eli tekevät malleja itsenäisesti ja kauppaavat niitä eri painotaloille milloin hyvällä, milloin huonolla menestyksellä. Mitä valmiimpi kuosi, sen varmemmin se menee kaupaksi, eli suunnittelijaparat painavat töitä otsa hiessä ja omalla riskillään, ja kangasfirmat saavat poimia parhaat päältä.

Ja valinnanvaraahan riittää, sillä kukapa meistä tekstiilisuunnittelijoista ei olisi ainakin joskus haaveillut saavansa oman kuosinsa teolliseen tuotantoon! Yhden painokuosin myyntihinta on yleensä muutamasta satasesta noin puoleentoista tuhanteen euroon, ja kyseessä on useimmiten kertakorvaus. Ei painokuoseilla siis rikastumaan pääse, koska markkinoille mahtuu samaan aikaan hyvin rajallinen määrä uusia malleja, ja myös vanhoja on uustuotannossa koko ajan. Lisäksi luova työ vaatii aikaa. Uutta ei synny pakon edessä.

Itsekin hakeuduin aikanaan opiskelemaan tekstiilialaa ajatuksena työllistyä painokuosien suunnittelijana. Kangaspuut ja kutomakoneet veivät minut kuitenkin mennessään ja hyvä niin, sillä kuosisuunnittelijana taistelisin satojen lahjakkaiden taiteilijoiden ja muotoilijoiden kanssa samasta leivästä. Viime keväänä kaipasin hieman vaihtelua ja tarjosin kangasmallejani painofirmoille. Suunnittelemani mallit ovat kuitenkin edelleen vapaina ja toivon, että oheiset Kotikontu– ja Tintti-kuositkin nähdään vielä joskus kankaina.

Mainokset

6 thoughts on “Paljon melua painokuoseista

  1. Tykkään noista printeistä! Varsinkin tuo Kotikontu sopisi meidän MoMo-taloon verhoiksi oikein mainiosti, toivottavasti saat ne joskus tuotantoon :)

  2. Hei Katja, hyvä kirjoitus ja mahtavat kuosit. Kaikki uusi ja vilpitön on aina otettu vastaan varauksella ja jopa salaa naureskellen. Onneksi moni kuitenkin jaksaa , uskoo ja yrittää ja se, jos mikä pitää kulttuurin ja perinteet hengissä! Tsemppiä!

  3. Kiitos Reija kannustuksesta! Joskus on käytävä kaukana nähdäkseen lähelle, ja tuon viime keväisen kuosienmarkkinointikierroksen jälkeen minäkin olen taas istunut tyytyväisenä kangaspuiden ääressä. Kuoseja on mukava suunnitella, mutta ainakin oman kokemukseni ja kollegoilta kuulemieni kertomusten mukaan ala on aika raakaa bisnestä, ja freelance-suunnittelijan asema todella heikko. Finlaysonin ja Nanson eduksi on kuitenkin sanottava, että heiltä sain todella asiallista kohtelua ja rakentavaa palautetta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s