Arvostakaa villasukkianne

Eila Anttila neuloo villasukkia kasvivärjäämistään langoista. Raitasukkia ja neulelankoja saa Punomon verkkokaupasta. Kuva: Eila Anttila

Syksy on saapunut, ja koleiden säiden myötä vanhat kunnon pässinpökkimät löytävät tiensä sukkalaatikosta aktiivikäyttöön. Minullakin on tällä hetkellä jalassani polviin asti ulottuvat sukat punaharmaalla punoskuvioinnilla. Neulemalli tunnetaan nimellä entrelac – kotoisammin konttineule – googletin juuri! Sukkani ovat kotoisin Oulusta. Tekijää en tiedä, koska olen saanut ne lahjaksi.

Villasukkiin suhtaudutaan yllättävän tunteellisesti. Yhden mielestä ainoa oikea väri on harmaa. Toisen mielestä värillä ei ole väliä, kunhan ovat oman mummon kutomat. Kolmas on sitä mieltä, että villasukkien on oltava löysät, ja neljännen mieleen ovat jalanmyötäiset. Viides puolestaan sanoo, että villasukkia ei tarvitse sen kummemmin ajatella, koska niitä vain ilmaantuu jostain ihan riesaksi asti.

Itse olen ajatellut villasukkia hyvinkin paljon. En niinkään sukankuluttajan tai puikonheiluttajan näkökulmasta, vaan liiketoiminnan kannalta. Lähes kaikissa käsitöiden hinnoittelua koskevissa nettikeskusteluissa nostetaan nimittäin esille kysymys, kuinka paljon villasukkien tulisi maksaa, ja toisaalta paljonko ne saavat maksaa. Aihe tuntuu olevan aina ajankohtainen, ja siksi haluan käsitellä sitä blogissani, vaikka itselläni sukkapuikot pysyvät hädin tuskin kädessä.

Villasukkien hinnoittelu – maalaisjärkeä vai rakettitiedettä?

Eija Rekolan Jouluaatto-sukkia kelpaa käyttää läpi vuoden. Kuva: Eija Rekola / Taitaentehty

Eija Rekolan Jouluaatto-sukkia kelpaa käyttää läpi vuoden. Kuva: Eija Rekola / Taitaentehty

Villasukkien hinnoittelemiseen pätevät samat säännöt kuin muidenkin käsitöiden. Helmikuussa 2013 kirjoittamassani artikkelissa kerroin aiheesta yleisesti. Nyt lähestyn asiaa käytännönläheisestä näkökulmasta ja esittelen kuvitteellisen neuleyrittäjän hinnoittelulaskelman. Samanlaisia laskelmia voi hyvin käyttää muidenkin käsitöiden hinnoittelemiseen.

Esimerkkinä laskelmassa ovat yksiväriset käsin neulotut perussukat, joiden koko on 37–39. Sukkiin on kiinnitetty kartonkinen etiketti, jossa on valmistajan logo ja tuotetiedot. Sukat valmistetaan piensarjatuotantona, yhden tuotantoerän koko on 50 sukkaparia. Neuloja on yksinyrittäjä, joka työskentelee kotinsa yhteydessä olevassa verstaassa ja myy sukkia omassa verkkokaupassaan.

Hinnoittelulaskelmassa on huomioitava:

  • Materiaalikulut
  • Työkustannukset
  • Ulkopuoliset palvelut
  • Myyntikate
  • Arvonlisävero

Materiaalikulut

Villalangan menekki yhtä sukkaparia kohti on keskimäärin 150 grammaa eli koko tuotantoerään kuluu lankaa 7,5 kilogrammaa. Langan kilohinta tukussa on 20 euroa ja toimituskulut 10,00 euroa.

  • Materiaalikulut: 7,5 x 20,00 e + 10,00 e = 160,00 e (3,20 e/sukkapari)

Työkustannukset

Yhden sukkaparin neulomiseen kuluu ammattineulojalta aikaa keskimäärin viisi tuntia, eli viidenkymmenen kappaleen tuotantoerään kuluu 250 tuntia. Tuntipalkaksi neuloja on määritellyt 8,67 euroa, joka on tekstiili- ja vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen mukainen minimituntipalkka.

Sivukulukertoimekseen yrittäjä on määritellyt 1,8. Kertoimeen sisältyvät Yel-vakuutus ja muut henkilökohtaiset vakuutukset. Myös loma on ansaittava itse, jos sellaista aikoo pitää.

  • Työtuntien määrä: 250
  • Tuntipalkka (brutto): 8,77 e
  • Sivukulukerroin: 1,8
  • Työkustannukset sisältäen Yel:n ja muut sivukulut: 250 x 8,77 e x 1,8 = 3946,50 e (78,93 e/sukkapari)

Tässä kohtaa yrittäjä kauhistuu. Pelkät työkustannukset ovat lähes kahdeksankymppiä! Yön pitkinä tunteina hän tekee laskelmia ja toteaa yrittäjätulojensa jäävän alle Yel-tulorajan, sillä eihän kukaan ehdi neuloa villasukkia käsin niin paljon, että niistä kertyisi yli 7400 euron vuosiansiot. Virallisesti Yel-työtulo pitäisi tosin määritellä työpanoksen, eikä todellisten tulojen mukaan. Yrittäjä päättää irtisanoa Yel-vakuutuksen ja muut henkilökohtaiset vakuutukset silläkin uhalla, että tämä saattaa myöhemmin kostautua. Tuntipalkastakin on tingittävä, sillä yrittäjä on tehnyt markkinatutkimusta ja todennut villasukkien hintahaarukan olevan noin 5-45 euroa. Hän päättää lohkaista leivästään puolet, ja tyytyä vajaan viiden euron tuntitaksaan. (Tässä kohtaa on selvennettävä, että esimerkkiyrittäjä on täysin kuvitteellinen, enkä kehota ketään riistämään itseään!)

  • Työkustannukset ilman Yel:ä ja muita sivukuluja: 250 x 4,39 e = 1097,50 e (21,95 e/sukkapari)

Ulkopuoliset palvelut

Tuote-etiketit tilataan paikallisesta tulostuspalvelusta ja noudetaan itse. Hintaa viidenkymmenen kappaleen tulostamiselle ja leikkaamiselle tulee yhteensä 25 euroa.

  • Ulkopuoliset palvelut: 1 x 25,00 e = 25,00 e (0,50 e/sukkapari)

Omakustannushinta

Kun yllä mainitut kulut eli materiaalit, työkustannukset ja ulkopuoliset palvelut ynnätään, saadaan tuotantoerän omakustannushinnaksi 1282,50 euroa. Yrittäjältä kuluu siis yhden sukkaparin tuottamiseen 25,65 euroa. Tässä hinnassa ei ole vielä yhtään katetta, eli rahaa, jolla yritystoiminta pyörii, voitosta puhumattakaan.

Myyntikate

Yrittäjä on määritellyt katteekseen 15 prosenttia verottomasta myyntihinnasta. Tähän hän on sisällyttänyt muun muassa verkkosivujen ylläpidon, pakkaustarvikkeet, muuhun kuin tuotteiden valmistamiseen kuluvan työajan, puhelimen, nettiliittymän, matkakulut sekä muut yritystoiminnasta aiheutuvat kustannukset. Viidentoista prosentin kate on pieni, mutta sillä saa juuri ja juuri peitettyä yrityksen kulut. Voitto jää haaveeksi, mutta onhan työn ilo.

Myyntikate on nimensä mukaisesti osuus myyntihinnasta, joten tässä kohtaa tuleekin tenkkapoo, sillä myyntihinta ei ole vielä tiedossa. Mutta ei hätää. Kun omakustannushinta ja kateprosentti tiedetään, loppu on puhdasta matematiikkaa.

Veroton myyntihinta

  • Omakustannushinta: 1282,50 e
  • Kateprosentti: 15
  • Jakaja: 0,85*
  • Veroton myyntihinta: 1282,50 e / 0,85 = 1508,82 e (30,18 e/sukkapari)

* En osaa avata jakajan syntymekasmia sen kummemmin, kuin että oikean jakajan saa, kun yhdestä kokonaisesta, täyttä sataa prosenttia kuvaavasta desimaaliluvusta (1,00) vähentää halutun viidentoista prosentin myyntikatetta kuvaavan osuuden (0,15). Eli näin: 1,00 – 0,15 = 0,85.

Kun omakustannushinnan 1282,50 euroa jakaa 0,85:lla, lopputulokseksi saadaan veroton myyntihinta 1508,82 euroa. Kun tästä vähennetään 15 prosentin kate, jää jäljelle omakustannushinta. Joskus laskukaavoja on helpompi soveltaa käytännössä kuin selittää!

Verollinen myyntihinta

Kun villasukkien veroton hinta on saatu selville, siihen on lisättävä vielä arvonlisävero. Näin saadaan selville verollinen myyntihinta eli sen hinta, joka asiakkaalta pyydetään. Arvonlisävero on prosenttiosuus verottomasta myyntihinnasta, ja siksi verollisen hinnan laskemisessa voidaan käyttää suoraa kerrointa.

  • Veroton myyntihinta: 1508,82 e
  • Verokanta: 24 %
  • Kerroin: 1,24
  • Verollinen myyntihinta: 1508,82 e x 1,24 = 1870,94 e (37,42 e/sukkapari)
Jaana Huhtasen neulekoneella syntyy kaunista jälkeä. Aino- ja Janne-sukat. Kuva Jaana Huhtanen Design / Sibelius Center

Jaana Huhtasen neulekoneella syntyy kaunista jälkeä. Aino- ja Janne-sukat. Kuva Jaana Huhtanen Design / Sibelius Center

Yhden sukkaparin hinnaksi tulee 37,42 euroa. Ehkä hintalapussa voisi lukea tasan kolmekymmentäseitsemän tai -kahdeksan, mutta joka tapauksessa hintatason on oltava tätä luokkaa, jos tavoitellaan edes  jonkinlaista tuottoa. Mutta mutta, vaikka villasukkia neuloisi yhden parin kuukauden jokaisena arkipäivänä, kuukausipalkka jäisi alle neljän ja puolen sadan euron!

Tässä vaiheessa on jo myönnettävä, että käsin neulotuilla villasukilla ei elä. On joko tehtävä ohessa jotain muuta tai siirryttävä kustannustehokkaampaan koneneulontaan. Tietysti yksi tapa olisi kehittää omista sukkamalleistaan omaleimaisia brändituotteita ja suunnata markkinointi sellaisiin maihin, joissa sukankudontaa ei pidetä enää kansalaistaitona.

Lämmittää jalkoja, kuumentaa tunteita

Internetissä villasukkakeskustelu käy kuumana: ”Kuinka joku kehtaa pyytää villasukista kolmekymppiä”, Villasukista ei missään nimessä pidä maksaa yli viittätoista euroa”, ”Kukaan itseään arvostava käsityöläinen ei myy villasukkia alle kahdenkymmenenviiden euron”, ”Minä teen villasukkani itse kaupan alennuslangoista”, ”isoäitini kutoi villasukkia koko ikänsä, eikä koskaan pyytänyt niistä mitään”  ja niin edelleen.

Ammattilainen käyttää korkealaatuisia materiaaleja.   Kuva: Eila Anttila / Punomo

Ammattilainen käyttää korkealaatuisia materiaaleja. Kuva: Eila Anttila / Punomo

Ovatko villasukat ihmisen perusoikeus, jonka edessä käsityöläisten pitäisi taipua tekemään kannattamatonta työtä? Mielestäni eivät, vaikka toki soisinkin kaikkien saavan nauttia villasukkien lämmöstä. Toivoisin, että jokainen käsityöläinen arvostaisi työtään sen verran, että rohkenisi pyytää siitä asianmukaisen hinnan. Hinnan ei tarvitse hipoa pilviä, mutta ei myöskään voi olla niin, että myyjä joutuu maksajaksi.

Kriittisestä kirjoituksestani huolimatta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että villasukkia neulotaan hyväntekeväisyyteen ja läheisille lahjaksi. Tällainen toiminta on jopa suotavaa, koska inhimillistä lämpöä ei voi olla koskaan liikaa.

Ps. Kuvissa esiintyviä villasukkia voi ostaa seuraavista verkkokaupoista: Punomo (Eila Anttila), Taitaentehty (Eija Rekola) ja Sibelius Center (Jaana Huhtanen).

Mainokset

Liikelahjaksi suomalaista muotoilua

Fazer Myllyn kauratyyny on Suomessa valmistettu Avainlippu-tuote.

Fazer Myllyn kauratyyny on Suomessa valmistettu Avainlippu-tuote.

Työhuoneessani on viime aikoina tuoksunut kaura. Aistinautinnon takana on Fazer Mylly, joka on tilannut liikelahjaksi lämmitettäviä kauratyynyjä. Neljänsadan kilon kauralähetyksestä suurin osa on jo huvennut jyvänmuotoisten tyynyjen täytteeksi, mutta vielä on urakkaa jäljellä.

Tutun ja arkisen käyttötuotteen muotoileminen edustuskelpoiseksi liikelahjaksi on ollut haastavaa, mutta mielenkiintoista. Jo luonnosteluvaiheessa asetin itselleni tavoitteen, että Fazerin kauratyynyyn tulee voida liittää sana design. Designiksi voidaan laajassa merkityksessä kutsua mitä tahansa suunnittelua, mutta minä miellän sen nimenomaan hyväksi muotoiluksi, jossa on huomioitu niin esteettiset ja tuotannolliset näkökulmat kuin käytettävyyskin.

Monialainen yhteistyö

Uuden lahjatuotteen muotoileminen vaatii monien yksityiskohtien hiomista.

Uuden lahjatuotteen muotoileminen vaatii monien yksityiskohtien hiomista.

Uudenlaisten kauratyynyjen valmistaminen on vaatinut lukuisten yksityiskohtien hiomista ja teknisten ratkaisujen miettimistä. Tämän vuoksi pyysin heti alkuvaiheessa mukaan muotoilija Kaisa Maansalon, jonka kanssa olen aiemminkin tehnyt tuotekehitystä.

Valmistimme tyynystä useita protokappaleita, joiden ulkonäköä ja toimivuutta arvioimme yhdessä Fazer Myllyn henkilökunnan kanssa. Liikelahjasuunnittelussa tilaajan rooli on todella tärkeä, ja siksi olin erityisen iloinen, että saimme Fazerilta paljon palautetta. Monialainen yhteistyö kannatti, sillä tyynystä tuli kaikin puolin kaunis ja toimiva, ja tietysti myös lahjan saajaa lämmittävä!

Liikelahjaan sisältyy aina viesti

Liikelahjoja hankkivat yritykset arvostavat yksilöllistä palvelua sekä yrityksen imagoon ja ilmeeseen sopivia tuotteita. Liikelahjan toivotaan olevan kestävä käyttötuote, josta on saajalleen iloa pitkään. Lahja kuvastaa yrityksen arvoja, mutta ennen kaikkea sillä halutaan osoittaa arvostusta asiakasta tai yhteistyökumppania kohtaan.

Yrityksen logo on olennainen osa liikelahjaa.

Toimiva liikelahja on kokonaisuus, johon sisältyy varsinaisen lahjatuotteen lisäksi tarkoituksenmukainen pakkaus, tuoteinformaatio ja logomerkinnät. Kansainvälisillä markkinoilla toimivan yrityksen lahjaan tekstit on kohteliasta painaa useilla kielillä sekä muutenkin huomioida paikallinen liikelahjakulttuuri.

Kotimaista ja kestävää

avainlippu

Avainlippu liehuu suomalaisen työn puolesta.

Markkinointiassistentti Katri Mäkisen mukaan Fazer Myllyllä suositaan liikelahjoja, jotka ovat laadukkaita, käytännöllisiä ja yrityksen toimintaa kuvastavia. Jyvän muotoa jäljittelevä kauratyyny on ajankohtainen lahja, sillä Fazer avasi oman kauramyllyn Lahteen viime syksynä. Tyynyssä kaura on läsnä sekä symbolisesti että konkreettisesti.

Kauratyynyprojekti on koettu Mäkisen mukaan erityisen onnistuneeksi juuri siksi, että tyynyn muoto ja väri ovat varta vasten Fazer Myllylle suunniteltuja, ja käyttöohje on toiveen mukaan suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Myös kotimaisesta alkuperästä kertova Avainlippu-tunnus on Fazerille tärkeä.

Suomalaiset vaatemerkit

Tam-Silkin kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa.

Tam-Silkin kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa. Kuva: Tam-Silk.

Facebookissa on tammikuun ajan käynnissä hauska Kenen kuteissa kuljet -haaste. Haasteen tavoitteena on herättää kiinnostusta vaatteiden alkuperää kohtaan ja nostaa esiin suomalaisia vaatemerkkejä. Sivustolle kuka tahansa voi lähettää kuvia omista pukineistaan. Kysymys kuuluu: ”Millaisen vaatteen määrittelisit kotimaiseksi?”  Toistaiseksi osallistujamäärä on ollut pieni, ottaen huomioon kuinka paljon vaatteiden alkuperästä on viime aikoina ollut juttua. Onneksi tammikuuta on kuitenkin kaksi viikkoa jäljellä, joten mukaan ehtii vielä!

Katsaus komeroon

Ryhmään liittymisen myötä innostuin tutkimaan vaatekaappini oikein perinpohjaisesti. Olin aika yllättynyt siitä, kuinka paljon sinne on vuosien varrella kerääntynyt Suomessa tehtyjä vaatteita. Toisaalta minut yllätti myös se, että muutama ulkomaiseksi kuvittelemani merkki osoittautuikin suomalaiseksi, vaikka itse tuotteet on tehty muualla. Listauksen jälkeen päätin selvittää, minne kunkin vaatemerkin jäljet johtavat. Lähes kaikki yritykset ovat nykyään avoimuuden kannalla, joten verkkosivuilta löytyi hyvin tietoa tuotteiden alkuperästä. Valmistusmaat tarkistin vielä erikseen kysymällä asiaa sähköpostitse. Muutamaan yritykseen en onnistunut saamaan ennen jutun julkaisemista yhteyttä, joten luotin Finnwatchin seurantaraporttiin. Sen lisäksi, että tunnen nyt vaatteeni paremmin kuin koskaan aiemmin, opin paljon uutta suomalaisen tekstiiliteollisuuden historiasta ja nykytilasta.

Lahtelaista laatua

Soilituote luottaa klassisiin malleihin. Kuva: Soilituote.

Soilituotteen petroolinsinisen, arviolta noin neljäkymmentä vuotta vanhan juhlamekon olen ostanut viisi vuotta sitten UFF:lta. Soilituote eli entinen Mainepuku on perustettu vuonna 1967. Soilin päätuotteita ovat jakut, housut, hameet ja leningit. Tuotemerkki on Lena. Osa tuotteista valmistetaan omalla tehtaalla Lahdessa, osa Virossa. Soilituotteen ovat perustaneet Soili ja Aaro Kivikoski.

Ois-merkkisen mustan, pitkähihaisen trikoopaidan hankin Aleksi 13:sta viime syksynä. Ois on yksi L-Fashion Groupin, entisen Luhdan, tuotemerkeistä. Luhta on perustettu vuonna 1910 Lahdessa. Ois on varsinaisesti laukku- ja kenkämerkki, mutta valikoimaan kuuluu myös naisten perusvaatteita. Vaatteet suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Kiinassa. Luhdan on perustanut Vihtori Luhtanen.

Pieniä ja suuria pirkanmaalaisia

Tam-Silkin ihanan pehmeän laamapaidan olen saanut joululahjaksi äidiltä. Tam-Silk eli entinen Tampereen silkkikutomo on perustettu vuonna 1925. Yrityksen päätuotteita ovat alusasut ja kerrastot. Kaikki työvaiheet neuloskankaiden valmistamisesta ompeluun tehdään omalla tehtaalla Kangasalla. Neulokset myös värjätään Suomessa. Tam-Silkin on perustanut Edith Hongen.

Sukkamestarien puuvillaisia nilkkasukkia löytyy kaapistani useita pareja. Sukkamestarit on perustettu vuonna 1995. Kaikki tuotteet valmistetaan omalla tehtaalla Ylöjärvellä.

Sidosteen villasukkahousut kuuluvat vakiovarusteisiini talvella. Sukkalaatikostani löytyy myös koko joukko Sidosteen nilkkasukkia. Sidoste on perustettu vuonna 1945. Suurin osa sukista valmistuu omalla Tampereen tehtaalla. Sukkahousut tulevat muualta Euroopasta. Sidosteen ovat perustaneet Saimi ja Lauri Mölsä.

Nanso edustaaminulle yöpaitojen aatelia, vaikka toki pidän myös muista Nanson paidoista ja mekoista. Tällä hetkellä minulta löytyy kaksi hihatonta yöpaitaa, molemmat mustavalkoisia. Toisen olen ostanut itse ja toisen saanut puolisoltani lahjaksi. Kirpputorilta ostamani Nanson musta t-paita on myös ahkerassa käytössä.

Mekko Nanson mallistosta vuodelta 2014. Kuva: Nanso Group.

Mekko Nanson mallistosta vuodelta 2014. Kuva: Nanso Group.

Nanso, alkuperäiseltä nimeltään Nokian kutomo ja värjäys, on perustettu vuonna 1921. Nykyisin yritys kuuluu Nanso Group -konserniin. Nanso-tuotteista 95 prosenttia valmistetaan lähes alusta loppuun Suomessa. Neulokset ovat kotimaisia, ja ne värjätään ja painetaan omalla tehtaalla. Osa tuotteista ommellaan Suomessa, osa Virossa. Loput viisi prosenttia valmistetaan muissa EU-maissa ja Kiinassa. Tuotteet suunnitellaan Suomessa, painokuoseja ostetaan myös ulkomailta.

Finnwearia on alusvaatelaatikossani muutamien pöksyjen ja pitkisten verran. Finnwear oli alunperin tamperelaisen, vuonna 1903 perustetun Suomen Trikoon tuotemerkki. Sittemmin se siirtyi Vogue Groupin omistukseen, ja on tätä nykyä osa Nanso Groupia. Finnwearin päätuotteita ovat arki- ja vapaa-ajan vaatteet, yöasut, uima-asut ja alusasut. Tuotteista 20 prosenttia valmistetaan Suomessa. Muita valmistusmaita ovat Kiina, Turkki ja Portugali.

Amarin,Norlynin ja Voguen ohuita sukkahousuja olen onnistunut haalimaan melkoisen kokoelman. Amar on perustettu vuonna 1956, Norlyn vuonna 1966 Torniossa ja Vogue vuonna 1997 Hattulassa. Nykyisin kaikki ovat osa Nanso Groupia. Amarin, Norlynin ja Voguen valikoimaan kuuluvat sukat ja sukkahousut. Amarin ja Norlynin tuotteista 80 prosenttia ja Voguen tuotteista 50 prosenttia valmistetaan Torniossa. Muut ostetaan Italiasta.

Ketjuliikkeiden omaa tuotantoa

Sti:n mustan, keittovillaisen, vetoketjulla varustetun neuletakin olen ostanut kolmisen vuotta sitten Modasta, ja sen on edelleen ahkerassa käytössä. Sti on yksi vuonna 1997 perustetun Texmoda Fashion Groupin tuotemerkeistä. Päätuotteita ovat naisten takit, puserot, hameet ja housut. Texmoda Fashion Group on yksityisten Moda-kauppiaiden perustama osuuskunta. Tuotteet suunnitellaan Suomessa. Valmistumaita ovat Kiina ja Turkki.

House on S-ryhmän oma merkki. Kuva: S-ryhmä.

House-malliston neuletakki. Kuva: S-ryhmä.

House-merkkisiä, Sokokselta hankittuja trikoopaitoja minulta löytyy kaksi, musta ja laivastonsininen. House on S-ryhmän oma tuotemerkki, jonka vaatteet suunnitellaan Suomessa. Osa neuleista, housuista, farkkuhameista ja sukista valmistetaan Suomessa. Muita valmistusmaita ovat mm. Kiina, Intia, Bangladesh, Liettua, Turkki ja Italia. S-ryhmän juuret ovat vuonna 1904 perustetussa Suomen osuuskauppojen keskuskunnassa.

Bay-merkkinen musta t-paita lähti viime kesänä mukaani Pelastusarmeijan kirpputorilta. Bay on Seppälän oma tuotemerkki, joka ei kuulu enää yrityksen valikoimiin. Seppälä on Kouvolassa vuonna 1930 perustettu vaateliike, joka on laajentunut ketjuksi. Vaatteet suunnitellaan Suomessa ja niitä valmistetaan EU-maiden lisäksi mm. Kiinassa, Intiassa ja Turkissa. Nykyisin yritys kuuluu Stockmann-konserniin. Seppälän perustaja oli Edvard Seppälä.

Trendy Look -merkkiseen sotilaallisen ryhdikkääseen puuvillamekkoon ihastuin viitisen vuotta sitten Halosella. Kutsun mekkoa kulttuuriasuksi, koska jostain kumman syystä valitsen sen yleensä teatteriin tai taidenäyttelyyn. Trendy Look, nykyisin Trendy Line, on vuonna 1932 perustetun Veljekset Halosen oma tuotemerkki. Vaatteita valmistetaan mm. Virossa, Latviassa, Turkissa, Kiinassa ja Intiassa. Halosen perustaja oli Kalle Halonen.

Vendin kirkkaanpunaisen yöpaidan olen ostanut neljä vuotta sitten Sukka-asusta. Vendi, entinen Veikka-Neule, oli Pälkäneellä vuonna 1968 perustettu sukka- ja trikoovaatetehdas. Yrityksen ajauduttua vuonna 2005 konkurssiin, liiketoiminnan osti virolainen As Suva -yhtiö. Nykyisin Vendi-tuotemerkki on Tokmannin omistuksessa. Vendin on perustanut Tellervo Haarni.

Vanhoja klassikoita

Arolan sammalenvihreä villashaali, jolla lämmitän hartioitani töissä, on löytynyt Fidasta. Arola oli Kylmäkoskella vuonna 1948 perustettu tekstiilitehdas. Arolan tuotteita olivat villakankaat ja -neulokset sekä näistä valmistetut vaatteet ja asusteet. Yritys lopetti toimintansa vuonna 1990. Arolan perustaja oli Pirkko Arola.

Selman mustan, hihattoman neulemekon olen saanut käytettynä tädiltäni. Mekko on hieman liian väljä, mutta käytän sitä silti mielelläni. Selmaoli Mäntsälässä vuonna 1910 perustettu, sittemmin Lahdessa toiminut villavaateneulomo. Yritys lopetti vaatetuotannon vuonna 2004 ja siirtyi kokonaan toiselle toimialalle. Selman perustaja oli Selma Toivonen.

Tuoteinformaatiota vanhassa liivihameessa.

Tuoteinformaatiota vanhassa liivihameessa.

Mode Evitan mustaa, kreppikankaista liivihametta käytän lähes aina, kun on pukeuduttava siististi, mutta ei juhlavasti. Tai no, kyllä se on minulla usein juhlissakin. Loistava ja monikäyttöinen, arviolta 60-luvulta peräisin oleva vaatekappale löytyi seitsemän vuotta sitten UFF:lta, ja ystäväni pienensi sen sopivaksi. Kangas-etiketissä lukee Mode Evitan lisäksi Villakunta. Molempien yritysten historia jäi vielä hämärän peittoon. Jälkimmäisestä sain selville sen verran, että kyseessä on osuuskunta, joka on julkaissut kaavoja kotiompelijoille.

Ermison musta puolihame on peräisin SPR:n Kontista. Hame on kauniin mallinen, mutta kultainen raita helmassa rajoittaa hieman sen käyttöä. Ermison oli Lahdessa 1972 perustettu vaatetusalan yritys, joka sulautui vuonna 2005 Soilituotteeseen.

Friitalan vanhat nahkatakit ovat tarttuneet mukaani lahtelaisilta kirpputoreilta. Tiilenpunainen takki on kulkenut matkassani teinivuosista lähtien ja tummanvihreä kolme vuotta. Friitala oli Ulvilassa vuonna 1892 perustettu nahkavaatteiden valmistaja, jonka pääkonttori oli viimeisinä vuosina Vantaalla. Yritys meni konkurssiin vuonna 2010. Friitalan perustaja oli Arthur Hellman.

Valioasun luumunpunainen, kellohelmainen samettihame on muistaakseni Fidasta. Valioasu oli Mikkelissä perustettu, valtakunnalliseksi ketjuksi laajentunut vaateliike. 1980- ja 1990 -lukujen taitteessa yritys siirtyi Suomen osuuskauppojen keskusliiton eli S-ryhmän omistukseen. Valioasun perustaja oli Reino Lemmetty.

Kuusisen tummanvihreä villakangastakki oli pieneltä lahtelaiskirpputorilta hankittaessa täysin käyttämätön. Kuusinenoli vuosina 1918–1989 toiminut vaateliike, joka perustettiin kolmea vuotta aiemmin Käkisalmessa aloittaneen Vaatetuskauppa Kalle Kuusisen laajentuessa. Kuusisella oli myös kaksi tytäryhtiötä, tamperelainen Pukumestarit ja kangasalalainen paitatehdas Sartor. Lukuisten eri vaihdeiden jälkeen Kuusisen liiketoiminnot päätyivät tanskalaiselle Vero Moda -ketjulle. Kuusisen perustaja oli Kalle Kuusinen.

Kuva: Tam-Silk.

Kuva: Tam-Silk.

Muita suomalaisia vaatemerkkejä

Listani suomalaisista vaatemerkeistä ei ole kaikenkattava, koska ideana oli hakea tietoa vain sellaisista merkeistä, joita löytyy tällä hetkellä itseltäni. Mielenkiintoista olisikin tietää, kuinka paljon suomalaisia vaatemerkkejä ylipäätään on olemassa. Mitä merkkejä sinun komerostasi löytyy?

 
 
 
 Lähteet:
Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä
Kauppalehden yrityshaku
Suomalaisen työn liitto 7.2.2012: Palveluosaaminen on Sukkamestarit Oy:n menestyksen tae.
Tampereen kauppakamarilehti 4/08: Hyvän olon bisnestä.
Kaleva 26.11.2006: Viisikymmentä vuotta sukkahousuhistoriaa.
Kaleva 7.11.2005: Tekstiiliyritys Vendin liiketoiminnalle haetaan jatkoa.
Talouselämä 4.11.2005: Jarrusukkien äiti miettii jo tulevaa.
Sydän-Hämeen Lehti 1.6.2007: Kesän väriloistoa vaatetangoilla ja sukkalaatikoissa.
Finnwatch, seurantaraportti 8.3.2010: Ostoja Etelästä ja hikipajoista

Lumikiteiden karkelot

Kide on uusi, suomalainen kattaussarja.

Kide on uusi, suomalainen kattaussarja.

Karkelo täyttää tänään yhdeksän vuotta. Uskomatonta, kuinka nopeasti aika kulkee, kun kädet ovat koko ajan täynnä tekemistä! Syvällisempi katsaus yrityksen historiaan odottakoon kuitenkin vielä vuoden, sillä tällä hetkellä minua pitää kiireisenä Pyynikin trikoolla ensi keskiviikkona järjestettävä Tehtaan valot -tapahtuma sekä erittäin kiinnostava tilaustyö, josta kerron myöhemmin lisää.

Nyt sen sijaan esittelen uuden Kide-kattaussarjan, joka pohjautuu viime vuonna suunnittelemaani kuosiin. Liikelahjoja hankkivia yrityksiä palvellessani olen huomannut, että pelkillä tekstiileillä ei pitkälle pötkitä, jos haluaa asiakassuhteille jatkuvuutta. Niinpä päätin pitkästä aikaa uudistua käyttämieni työtekniikoiden osalta ja vaihtaa kangaspuut ja sukkulan vaihteeksi saksiin ja tietokoneeseen. Ainakin hetkeksi.

Talvipäivän raikkautta

Kide-sarjaan kuuluu kaksi pyöreää tarjotinta ja neljä lasinalusta, joissa jokaisessa on hohtavan valkea lumihiutale. Kaikki hiutaleet ovat kuusisakaraisia ja eri muotoisia, aivan kuten luonnossakin. Pohjavärinä on raikas turkoosi. Tuotteet on valmistettu kotoisesta koivusta ja käsitelty kosteutta kestäväksi. Pohjassa on puukuvio ja Karkelon logo.

Työntekijöille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille lahjaa hankkivia ilahduttanee se, että tuotteisiin saa liitettyä myös firman oman logon. Tarjottimissa ja lasinalusissa liikemerkki on mahdollista painaa alapuolelle, jolloin lahjan saaja voi kattaa sarjan huoletta vaikka juhlapöytään.

Valmistusmaa Suomi

Talven värit: raikas turkoosi ja puhdas valkoinen.

Kide-tuotteet valmistetaan käsityönä Suomessa. Valmistajaa valitessani nostin kotimaisuuden ykköskriteeriksi, koska suomalaisen työn, ja erityisesti suomalaisomistuksessa olevien yritysten tukeminen on ensiarvoisen tärkeää työpaikkojen säilymisen ja julkisten palvelujen turvaamisen kannalta.  Yritykset ovat avainasemassa, kun puhutaan yleisen hyvinvoinnin ylläpitämisestä. Pienyrittäjänä haluan tietysti myös tukea toista pientä yritystä. Omasta kokemuksestani tiedän, että näinä aikoina jokainen tilaus on yritykselle tärkeä.

Karkelonkin kymmenes toimintavuosi, jota voi kai hyvällä syyllä kutsua juhlavuodeksi, alkaa työn merkeissä. Joulu- ja tammikuun osalta kalenteri on jo lähes täynnä, mutta kyllä mukaan mahtuu vielä uusiakin projekteja. Odotankin jo oikein innolla, millä asialla seuraava asiakas minulle soittaa. Erityisen innokkaasti odotan kuitenkin sitä, millaisen vastaanoton Kide-sarja saa. Kertokaahan siis kommenttejanne – ihan kaikenlainen palaute on tervetullutta!

Tehtaan valot loistavat Pyynikillä

Tehtaan valoissa voit tutustua Pyynikin trikoolla työskenteleviin yrittäjiin ja taiteilijoihin.

Tehtaan valoissa voit tutustua Pyynikin trikoolla työskenteleviin yrittäjiin ja taiteilijoihin.

Pyynikin rannassa, Suomen trikoon vanhalla tehtaalla työskentelee joukko taiteilijoita ja luovien alojen yrittäjiä. Keskiviikkona 4.12. klo 16–20 toivotamme vieraat tervetulleeksi Tehtaan valot -tapahtumaan, jossa on mahdollisuus tutustua trikoolaisiin ja heidän tuotteisiinsa, tehdä ostoksia, nauttia teatterista tai vain istahtaa hetkeksi ja ihmetellä vanhan tehdasrakennuksen iltatunnelmaa.

Fiat

Minna Iso-Lähteenmäen maalaus Punainen Fiat. Kuva Minna Iso-Lähteenmäki.

Idea omasta tapahtumasta syntyi, kun pohdimme miten voisimme osallistua Suomen Tampere -kampanjaan. Tällöin mieleemme tuli ajatus itsenäisyyspäivän viikolla järjestettävästä yleisölle avoimesta illanvietosta, jolla nostetaan esille suomalaista ja ennen muuta tamperelaista nykytaidetta ja -designia.

Tapahtumassa ovat mukana:

Palmrothin klassinen talvinilkkuri. Kuva: Palmroth Original

Palmrothin klassinen talvinilkkuri. Kuva: Palmroth Original

Taide- ja designmyyjäisissä tuotteitaan ovat esittelemässä todelliset asiantuntijat eli tekijät itse. Tarjolla on muun muassa jalkineita, vaatteita ja asusteita, keramiikkaa, sisustustekstiilejä, lasihelmiä, sarjakuvapatsaita, grafiikkaa ja kortteja. Myynnissä on myös yksittäisiä malli- ja tuotekehityskappaleita, joten hyvissä ajoin paikalle tulevat saattavat törmätä varsinaisiin aarteisiin! Myyjäisten yhteydessä on kahvila, johon ovat tervetulleita ihan kaikki trikoon suunnalla liikkuvat.

Kello 18 on luvassa draamaa, kun Pispalan teatteri esittää uuden Tehdas kuiskii -näytelmänsä. Kyseessä on kenraaliharjoitus, ensi-ilta on itsenäisyyspäivänä. Näytelmä kertoo vihasta, rakkaudesta, ystävyydestä, arjesta, työstä ja taistelusta. Esitykseen on vapaa pääsy, käsiohjelman hinta on kolme euroa.

Suoraan trikootehtaan eteen pääsee Keskustorilta kolme kertaa tunnissa Tahmelan suuntaan lähtevällä linja-autolla numero 25. Sisäpihalla on autoilijoille kahden tunnin kiekkopaikkoja. Taide- ja designmyyjäiset ja kahvila ovat rapun Y14 neljännessä kerroksessa. Talossa on hissi. Pispalan teatteriin on käynti sisäpihalta.

Karkelon viljatyynyt lahjapakkauksessa.

Tehtaan valot Pyynikin trikoolla 4.12.2013 klo 16-20

Osoite: Pyynikintie 25, 33230 Tampere

Tiedustelut: 040 588 0542 / katja.hynninen@karkelo.com

Lämpimästi tervetuloa!

Kohtaamisia kollegojen kanssa

Tienaako käsityöllä leivän ja vähän voitakin sen päälle? Muun muassa tässä ikuisuuskysymyksessä riittää puitavaa.

Olen jo pitkään haaveillut keskustelufoorumista, jolla käsi- ja taideteollisuusalan yrittäjät voisivat vaihtaa ajatuksiaan. Onneksi samanlaisia ajatuksia on ollut muillakin, muun muassa Otto Aanmaalla, joka on ryhtynyt tuumasta toimeen ja perustanut Suomen käsityöyrittäjät -sivuston. Sivustolta löytyy Facebook-linkit sekä kaikille avoimeen ryhmään että käsityöyrittäjien omalle keskustelupalstalle. Lisäksi sivuille on koottu käsityöläisten yhteystietoja ja lista käsityöyrittäjien ylläpitämistä blogeista.

Käsityö elämässä -sivustolla Otto kertoo, mikä sai hänet perustamaan Facebook-ryhmän. Pääsyynä oli puhumattomuus, tai paremminkin halu päästä siitä eroon. Otto haluaa kannustaa käsityöläisiä jakamaan toisilleen tietoa, josta ollaan perinteisesti vaiettu. Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta yksi tällainen asia on yrittäjyys. Oton mukaan yrittäjä-sana on käsityöläisille suorastaan tabu, vaikka tätä nykyä valtaosa ammattimaisesti toimivista käsityöläisistä on yrittäjiä. Myös Otto itse on yrittäjä. Vaimonsa Annen kanssa hän valmistaa Aanmaa-merkkisiä laukkuja, jotka kaikki myös myydään oman yrityksen kautta.

Seuraa vailla?

Suurin osa käsi- ja taideteollisuusalan yrittäjistä työllistää vain itsensä. Osa työskentelee kotona, osalla on työhuone kodin ulkopuolella. Jos työtilat eivät sijaitse useamman käsityöläisen muodostamassa yhteisössä, voi jäädä helposti kaiken ammattiin liittyvän sosiaalisen elämän ulkopuolelle. Yksin puurtaessa ei välttämättä edes huomaa, että juttutuokiot muiden yrittäjien kanssa voisivat olla tarpeen oman jaksamisen, mutta myös yrityksen kehittymisen kannalta.

Minulla on käynyt tuuri, sillä Pyynikin trikootehtaalla työskentelee paljon samanhenkistä porukkaa. Olen tutustunut muun muassa vaatturi Anne Äikkääseen, ompelija Ulriika Paanaseen ja muotoilija Kaisa Maansaloon. Tavaksemme on tullut tekstailla toisillemme spontaaneja kahvikutsuja, sillä jokainen tulee ja menee miten sattuu, ja näin ollen ennalta sovitut vierailut aiheuttaisivat vain päänvaivaa. Meininki on muutenkin aika rentoa, ja kaikki puheenaiheet ovat sallittuja. Yleensä kuitenkin puhutaan työstä… Kumma juttu!

Käsityöläisten Facebook-ryhmän keskusteluihinkin olen päässyt jo mukavasti sisään. Viimeisen kahden viikon aikana on juteltu muun muassa materiaalien hankintapaikoista, tuotteiden palautusoikeudesta, kirjallisten sopimusten tärkeydestä ja monesta muusta kaikkia käsityöyrittäjiä enemmän tai vähemmän koskettavasta aiheesta.

Suomen käsityöyrittäjätRyhmän aktiivisimmat jäsenet suunnittelevat myös ensimmäistä yhteistä myyntitapahtumaa. Graafisen suunnittelijan Susanna Mattheiszenin ideoima Käsityökortteli nousee Helsingin Narinkkatorille lauantaina 31. elokuuta, ja on avoinna kello 10-18. Toivotan kaikille osallistujille reipasta talkoohenkeä! Raportoittehan tunnelmia kuvin ja sanoin.

Weecos – kestävää kaupankäyntiä

weecos

Suurin osa Weecosissa myytävistä tuotteista valmistetaan piensarjatuotantona. Neulevaatteet: Uhana Design. Kuva: Jaakko Kahilaniemi.

Vastikään avattu Weecos on tervetullut täydennys verkkokauppojen joukkoon. Viimeisen puolentoista vuoden ajan kypsytelty sivusto on syntynyt ideasta perustaa uusi myyntikanava korkealaatuisille, eettisesti ja ekologisesti valmistetuille tuotteille. Kotimaiseen, mutta kansainvälisillekin markkinoille pyrkivään verkkokauppaan on haettu vaikutteita muun muassa amerikkalaisesta Etsystä, joka on saavuttanut suuren suosion designin ja käsitöiden myyntikanavana. Weecosissa erilaisia tuoteryhmiä on enemmän, mutta niitä kaikkia yhdistää ajatus tukea kestävämpää elämäntapaa.

Ajatuksista tekoihin

Kysyin Weecosin toimitusjohtaja Janne Niemiseltä, millainen on weecoslaisesta näkökulmasta kestävä elämäntapa. Hänen mukaansa yhtä oikeaa vastausta ei ole, ja myös sivuston perustajajoukko on käynyt aiheesta väittelyjä. Seuraavista asioista kaikki ovat olleet kuitenkin samaa mieltä: kestävä elämäntapa on ennen kaikkea ympäristöstä, ihmisistä ja eläimistä välittämistä, omien valintojen harkitsemista ja punnitsemista eettisistä ja ekologisista lähtökohdista sekä sellaisten tuotteiden suosimista, joilla voidaan korvata kestävää kehitystä jarruttavia tuotteita.

Tarpeellista tavaraa

Tällä hetkellä Weecosissa on tarjolla etupäässä naisten ja lasten vaatteita sekä laukkuja ja koruja. Myös sisustusesineitä on kertynyt mukavasti. Edellä mainittuihin tuoteryhmiin, samoin kuin miesten pukineisiin, haetaan kuitenkin edelleen täydennystä, joten muotoilijoilla on nyt loistava tilaisuus tarjota mukaan omia tuotteitaan. Lisäksi valikoimaan toivottaisiin enemmän päivittäistavaraa kuten kosmetiikkaa, kodinhoitotuotteita ja terveyttä edistäviä elintarvikkeita.

kotimainen tuotanto

Herra Hauki hykertelee tyytyväisenä. Pehmolelu ja kuva: Punainen Norsu.

Yritys voi perustaa sivustolle oman verkkokaupan, kunhan täyttää seuraavat kriteerit: ammattimaisuus, korkelaatuiset ja kestävät tuotteet, tuotteiden elinkaaren tuntemus sekä kiinnostus ympäristön, ihmisten ja eläinten hyvinvointia kohtaan. Näistä periaatteista pidetään kiinni myös jatkossa, eli seula on yhtä tiukka niin uusien kuin vanhojenkin kauppiaiden suhteen.

Iso joukko osaajia

Weecosin takana on kuuden ammattilaisen tiimi. Yrityksen markkinoinnista ja asiakaspalvelusta vastaa Janne Nieminen. Yhteyttä kauppiaisiin pitää Anna Kurkela, jonka vastuulla on myös arviointikriteerien kehittäminen ja tapahtumatuotanto. Käyttöliittymän suunnittelusta, palvelun toiminnasta, teknisestä tuesta ja yrityksen päivittäisistä käytännön asioista vastaa Hanna Lusila. Sivuston graafinen ilme puolestaan on Jaakko Rantasen käsialaa, teknisinä toteuttajina ovat olleet Antti Lusila ja Rajid Paudyal.

kotimainen käsityö

Ajatonta kauneutta. Rannekoru ja kuva: Humbugi Asuste.

Taustajoukko on vahva, mutta kauppaa ei tehtäisi ilman tuotteiden valmistajia ja myyjiä. Jotta Weecos toimisi myös kauppiaiden kannalta mielekkäällä tavalla, sitä on alusta saakka ollut kehittämässä seitsemän pirkanmaalaista yritystä: Humbugi Asuste, Kätkö Vintage, Laurase, Muka va, Papu, Terho ja Think Today.

Uusia myyjiä otetaan joukkoon sitä mukaa, kun sopivia ilmaantuu. Kahdenkymmenen prosentin välityspalkkiota vastaan Weecos tarjoaa puitteet eli kauppapaikan ja markkinoinnin sekä huolehtii asiakaspalvelusta ja maksuliikenteestä. Tuotteista ja niiden toimituksesta vastaa jokainen kauppias itse, joten luonnollisesti tuotannon on oltava kunnossa heti alusta alkaen.

Verkko-ostoksia Weecosin hengessä

Asiakkaitakin kauppa tietysti tarvitsee! Koska Weecos on suunnattu ennen kaikkea ihmisille, jotka haluavat elää eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla, sivustolta löytyy ohjeita tämän tavoitteen toteuttamiseksi myös ostoksilla. Weecos ei pyri ratkaisemaan kaikkia kulutuksen aiheuttamia ongelmia, vaan helpottaa ostopäätöstä silloin, kun on aika hankkia jotain uutta. Weecos Lifestyle -osiossa kehotetaankin pohtimaan, mitä ylipäätään tarvitsee, ja välttämään heräteostoksia.