Sitoumus 2050

sitoumus2050

Sitoumus 2050 tarkoittaa jokapäiväisiä tulevaisuuteen tähtääviä tekoja.

Karkelo on tehnyt Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen. Sitoumuksen tavoitteena on rakentaa Suomesta entistä parempi paikka olla ja elää. Sitoumus 2050:een osallistuminen edellyttää toimenpiteitä, joiden toteutumista pystyy seuraamaan.

Päätavoitteeksi kirjasin kestävät elämäntavat, koska mielestäni yrittäjän henkilökohtaiset valinnat ovat koko yritystoiminnan perusta. Ammatilliset kestävän kehityksen tavoitteet kiteytin sitoumukseen näin:

Tekstiilisuunnittelua ajattomasti ajan hengessä

Tavoitteenani on suunnitella tekstiilejä, jotka kestävät aikaa. Sitoudun käyttämään luonnonvaroja säästeliäästi, toimimaan vastuullisesti asiakkaitani ja yhteistyökumppaneitani kohtaan sekä huolehtimaan yrittäjän lakisääteisistä velvollisuuksista. Pidän itseni ajantasalla alan kehityksestä, jotta voin omassa toiminnassani huomioida eettiset ja ekologiset näkökulmat vielä entistäkin paremmin.

Konkreettisia toimenpiteitä, joiden toteutumista tulen seuraamaan, on kolme: luonnonvarojen harkittu käyttö, sosiaalinen vastuu ja logistiikan kehittäminen. Ajattelisin, että pienelle tekstiilialan yritykselle nämä ovat niitä osa-alueita, joiden vaikutukset ulottuvat laajimmalle ja joihin ei aina ole ihan yksiselitteisiä vastauksia. Haastan siis itseni miettimään toimintatapojani entistä tarkemmin.

Kaikki mukaan!

Yhteiskuntasitoumuksen voi tehdä kuka tahansa. Suurin osa tähän mennessä julkaistuista sitoumuksista on yritysten tekemiä, mutta mukana on myös kuntia, yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä. Ajatusten julkistaminen verkossa antaa pontta niiden toteuttamiseksi ja toimii esimerkkinä myös muille. Mitä enemmän sitoumuksia tehdään, sitä suurempi yhteiskunnallinen vaikutus niillä on.

Sata hyvää Suomesta

100_hyvaa_suomesta_aanestys

Sointu on sataprosenttisesti suomalainen.

Suunnittelemani Sointu-viltti on mukana 100 hyvää Suomesta -äänestyksessä, jonka perusteella sadalle kotimaiselle tuotteelle myönnetään virallinen Suomi 100 -tunnus.

Yleisöäänestykseen voi osallistua keskiviikkona 15.2. klo 9.00 osoitteessa www.satahyvaasuomesta.fi. Äänestys päättyy heti kun sata ensimmäistä tuotetta on saanut vähintään sata ääntä, joten omaa suosikkiaan kannattaa äänestää heti äänestyksen avauduttua.

Kunnianosoitus suomalaiselle kulttuuriperinnölle

Sointu-vilttiä ideoidessani mietin, mitä haluaisin Suomen 100-vuotisjuhlaa varten suunnittelemani tuotteen ilmentävän. Perusteemoiksi nousivat suomalainen työ, taide ja luonto. Valmiissa viltissä teemat ovat esillä seuraavasti:

Suomalainen työ: Sointu-viltin kaikki valmistusvaiheet villan keritsemisestä langan kehräämiseen, kutomiseen ja viimeistelyyn tehdään Suomessa. Sointu on täysin kotimainen Avainlippu-tuote.

Suomen taide: Nimi Sointu viittaa musiikkiin, runouteen, kuvataiteeseen ja muotoiluun. Näillä kaikilla on ollut ja on edelleen tärkeä sija kansallisidentiteetin rakentajana.

Suomen luonto: Sointu-viltti on luonnonmukaisesti tuotettua suomenlampaan villaa. Suomenlammas on villilammasta muistuttava alkuperäisrotu, joka on sopeutunut pohjoiseen ilmastoon. Niityillä laiduntaessaan suomenlammas hoitaa perinnemaisemia.

suomi_100

Onnea 100-vuotiaalle Suomelle!

Laatua femmalla

Muotisuunnittelija Camilla Thulin tapaa kiinnostavia ihmisiä. Kuva: Yle Fem / Laatu, osa 1

Yle Fem -kanavalla tiistai-iltaisin esitettävä Laatu (Kvalitet) välittää katsojalle materiaalin tunnun ja antaa vaatteiden valmistajille kasvot. Kauniit ja tunnelmalliset kuvat saavat esteetikon heti koukkuun ja mikäs sen parempi, kun kyseessä on valistusohjelma. Sarjassa tarkastellaan vaatetuotannon eri vaiheita, kerrotaan tekstiiliraaka-aineista sekä annetaan vinkkejä kaapissa jo olevien vaatteiden käyttöiän pidentämiseksi. Näkökulma massatuotantoon on kriittinen ja esiin nostetaan niin eettisiä kuin ekologisiakin ongelmia.

Ohjelman tuottaja on UR Sverige ja juontaja muotisuunnittelija Camilla Thulin, joka kiertää lupsakka Musse-koira mukanaan haastattelemassa tekstiilien parissa työskenteleviä ja erilaisiin pukeutumistyyleihin mieltyneitä henkilöitä. Jos sarjaa pitäisi luonnehtia yhdellä lauseella, kutsuisin sitä vaatetusalan näkökulmasta luoduksi Strömsön ja Kuningaskuluttajan risteytykseksi. Tunnelma on kepeä, mutta jokainen jakso sisältää painavaa asiaa. Ääneen pääsevät niin vaatteiden suunnittelijat, valmistajat, raaka-aineiden tuottajat, tutkijat kuin käyttäjätkin.

Klassisissa puvuissa on paljon käsin ommeltavia yksityiskohtia. Kuva: Yle Fem / Laatu, osa 1

Retrofiilien kokoontuminen

Ensimmäisessä jaksossa Camilla vierailee muodin historiasta kiinnostuneiden miesten ompeluseurassa. Antiikkipöydän ääreen istahtanut Severin ja hänen kolme ystäväänsä ylistävät entisajan taidokasta työtä ja korkealaatuisia materiaaleja. Kaikilla on yllään alusta asti itse valmistetut tai vanhoista puvuista muokatut vaatteet, jotka mukailevat eri tyylikausia. Ompeluseuralaisia yhdistää viehtymys keikarointiin, vaikka kukaan porukasta ei tunnustakaan noudattavansa tätä 1800-luvulla vallinnutta huikentelevaisuuden aatetta. Nimitys retrofiili sen sijaan kuulostaa mukavalta, koska se viittaa vanhojen esineiden arvostamiseen.

Charlotte kertoo vaatemuistonsa. Kuva: Yle Fem / Laatu, osa 1

Vaate identiteetin vahvistajana

Vaatemuisto-osiossa Charlotte kertoo, miten äidin vintiltä löytynyt vanha samettitakki muodostui osaksi hänen identiteettiään. Tummanvihreä pitsillä ja goottihenkisillä napeilla varustettu samettitakki rohkaisi häntä teini-iässä olemaan oma itsensä ja tulemaan ulos kaapista. Charlotte luonnehtii takkia turvalliseksi kuin perhosen kotelo. Suosikkivaate on nostalgiasyistä yhä tallessa.

Hamida tekee 60-tuntista työviikkoa 80 euron kuukausipalkalla. Kuva: Yle Fem / Laatu, osa 1

Ompelijattaren arkea

Jakson koskettavin osuus on reportaasi Bangladeshista. Dhakan kaupungissa asuva Hamida työskentelee ompelijana vaatetehtaassa, jossa tehdään 60-tuntista työviikkoa. Kuukauden tienesti, noin kahdeksankymmentä euroa, riittää juuri ja juuri slummialueelta vuokrattuun aaltopeltiseen majaan sekä nelihenkisen perheen ja omien vanhempien ruokkimiseen.

Lapsena Hamida haaveili hyvästä koulutuksesta, työpaikasta ja naimattoman naisen elämästä. Hän toivoi, että voisi pitää huolta vanhemmistaan ja elää sopuisasti kaikkien kanssa. Isä ja äiti järjestivät hänelle kuitenkin avioliiton ensimmäisen sopivan puolisoehdokkaan kanssa. Hamida joutui työhön, jossa hän on taitava, mutta ei pysty etenemään. Hän suree myös sitä, että joutuu tehtaalle lähtiessään jättämään kolmetoistavuotiaan poikansa ja tämän alle vuoden ikäisen pikkuveljen keskenään kotiin, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Jos Hamidan kuukausipalkka kaksinkertaistuisi, perhe voisi vuokrata pienen talon, ostaa riittävästi ruokaa, käydä tarvittaessa lääkärillä, hankkia vauvalle hoitajan ja laittaa esikoisen kouluun. Perheen elämä mullistuisi kertaheitolla. Tämä kaikki olisi mahdollista, jos ompelijoille maksettaisiin yhtä vaatetta kohti kaksikymmentä senttiä enemmän palkkaa.

Rosita luonnostelemassa romanipuvun kirjontakuviota. Kuva: Yle Fem / Laatu, osa 1

Romanipuvun uudistaja

Kaukoidästä siirrytään Suomeen ja vantaalaiseen ateljeeompelimoon. Ompelimo on erikoistunut romanipukuihin. Mallien suunnittelusta vastaava Rosita kertoo innostuneena kankaista, joilla saadaan vaatteisiin uutta ilmettä. Romaneilla on tiukka pukeutumisetiketti, joten vaatteiden mallit pysyvät samanlaisina. Kuvioinneissa ja väreissä on kuitenkin mahdollisuus tehdä uudistuksia, ja niitä Rosita tekee rohkeasti. Rositalle vaatteet kuvastavat omaa kulttuuria. Hän haluaa pukeutua perinteiseen heimopukuun, vaikka vitsaileekin paksun hameen käyvän sateella raskaaksi.

Pukeutumisneuvontaa ja materiaalioppia

Haastattelujen lisäksi Laatu-sarjassa on annetaan vinkkejä pukeutumiseen ja vaatteiden huoltamiseen sekä kerrotaan valmistusmateriaaleista. Ensimmäisessä jaksossa Flugan havainnollistaa vaihe vaiheelta, kuinka solmuke sidotaan. Helpolta näyttää, mutta vaatii kyllä aika paljon harjoittelua saada jokainen kulma ojennukseen. Fluganin mielestä käsin sidottu solmuke on kuitenkin aina tyylikäs.

Materiaaleista esitellään pellava, jonka tuotantoprosessi siemenestä langaksi ja edelleen valmiiksi tuotteeksi on tiivistetty kolmeen minuuttiin. Tietoisku on hyvä, joskin keskittyy hyvin pienimuotoiseen tuotantoon. Kaikki maailman pellavalanka tuskin syntyy ihan näin idyllisissä olosuhteissa, mutta pääasia tulee selväksi: kyseessä on jokseenkin ekologinen luonnonmateriaali. Taiteilija Isabelle Hällsjön käsissä rouheasta pellavalangasta syntyy veistoksellinen kaulahuivi.

Laatu (Kvalitet), Yle Fem, tiistaisin klo 19.00, uusinta lauantaisin klo 16.55. Ohjelma katsottavissa myös Areenasta.

Juuri Lifestyle suomalaisuuden alkulähteillä

Suomenlampaan villainen Juuri-huopa on kotimaista käsityötä. Kuva: Juuri Lifestyle / Tiina Loisa

Mikä olisikaan juurevampaa kuin suomenlampaan villasta kangaspuilla kudottu huopa? Näin ajatteli tuore yrittäjä Tiina Loisa valitessaan tuotteita Juuri Lifestyle– verkkokauppaansa. Heinäkuussa avattuun putiikkiin on koottu valikoima tuotteita, jotka pohjautuvat suomalaiseen kansanperinteeseen ja sielunmaisemaan. Suurin osa tuotteista on valmistettu alusta loppuun Suomessa, monet ihan raaka-aineita myöten.

Yhteistyöni Juuri Lifestylen kanssa alkoi viime talvena, kun Tiina otti minuun yhteyttä ja tiedusteli, olisiko Karkelolta mahdollista saada myyntiin suomenlammashuopia. Koska olen erikoistunut tilaustöihin, eikä Karkelolla siksi ole omaa jälleenmyyntiin tarkoitettua mallistoa, tarjosin Juurelle omaa huopamallia. Tiina innostui ajatuksesta, että samaa huopaa ei saisi mistään muualta, ja niinpä panimme suunnittelutyön alulle.

Kesäyön tunnelmaa

Ihan aluksi pyysin Tiinaa kuvailemaan tunnelmia ja fiiliksiä, joita hän haluaisi huovan ilmentävän. Tiina kuvaili runollisesti viilenevää loppukesän yötä, järveltä nousevaa usvaa, hiljaisuuden rikkovia kuikan huutoja ja hirsimökin portailla nautittua höyryävän kuumaa teetä. Olin iloisesti yllättynyt, sillä harvoin asiakkaat rohkenevat heittäytyä tällaiseen tunnelmointiin! Toteutukseen sain vapaat kädet. Ainoina konkreettisina toiveina olivat utuisen vaaleat sävyt ja mahdollisimman pehmeä pinta.

Kuva: Juuri Lifestyle

Pehmeä ja utuisen harmaa pinta. Kuva: Fokuso / Hannu Tenhunen

Aluksi esitin Tiinalle kolme luonnosta. Tässä vaiheessa olin jo pyrkinyt eroon ilmeisimmästä ratkaisusta, joka olisi ollut usvaa muistuttava raidoitus. Juuri-huopa saisi ennemminkin täydentää kuin toistaa mielikuvaa kesäöisesta maisemasta. Kun Tiina oli valinnut mieleisensä kuosin, kudoin hänelle näytteen. Tekstiilisuunnittelussa jos missä on tärkeää, että työn tilaaja pääsee myös tunnustelemaan materiaalia.

Saatuani mallille hyväksynnän, siirryin protokappaleen valmistamiseen. Rakensin loimen kangaspuille ja kudoin siihen vaaleanharmaan huovan. Viimeistyskäsittelyksi valitsin kevyen vanutuksen, jotta sain huovaan sopivan kuohkean pinnan. Vielä tuuletus raikkaassa ulkoilmassa, ja niin oli ensimmäinen Juuri-huopa valmis!

Pohjoista lämpöä ekologisesti ja eettisesti

Juuri Lifestylen huopa on jokaista lankaa myöten kotimainen. Villa tuotetaan Kainuussa ja pestään, karstataan ja kehrätään langaksi Etelä-Savossa. Huopa kudotaan Pirkanmaalla Reija Nylundin kudontapajalla ja viimeistellään Karkelon omassa kutomossa Tampereella.

Suomenlampaan villa on yksi ekologisimmista tekstiiliraaka-aineista.

Suomenlampaan villa on yksi ekologisimmista tekstiiliraaka-aineista.

Värjäämätön suomenlampaan villa on yksi ekologisimmista tekstiiliraaka-aineista, sillä sen tuotannossa kuluu muihin luonnonkuituihin verrattuna hyvin vähän luonnovaroja, ja siitä pystytään valmistamaan pitkäikäisiä tuotteita. Eläinkuituja vertaillessa suomenlampaan villa nousee myös eettisimpien materiaalien joukkoon, sillä Suomessa lammaskatraat ovat verrattain pieniä, lampaat saavat asianmukaista ravintoa ja virikkeitä, ja kasvattajat ovat ainakin oman kokemukseni mukaan kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista.

Kaunista ja käytännöllistä

Suunnittelemieni villahuopien lisäksi Juuri Lifestylestä löytyy monenlaisia käyttötekstiilejä kuten Loruloimen virkattuja pannunalusia, Kirjosillan kirjomia patakintaita, Raijan aitan pellavapyyhkeitä ja Kankurittaren hartiahuiveja. Lisäksi tarjolla on Kalevantulen soijakynttilöitä, Tulikiilan takorautaisia ripustuskoukkuja, Laatupuukon sieniveitsiä, Valkoisen puun keramiikkaa sekä paljon muuta kaunista ja käytännöllistä.

Kide-kantoliina on kangasta myöten kotimainen

Kide-kantoliina on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Kide-kantoliina on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Viime syksynä pääsin mukaan Liinalapsen tuotekehitysprojektiin, jonka tuloksena syntyi täysin kotimainen Vanamo-kantoliinamallisto. Liinalapsi on kantoliinoihin ja muihin kankaisiin kantovälineisiin erikoistunut verkkokauppa, jonka valikoimista löytyvät Vanamon lisäksi omat Wompat- ja Koala Ring -merkkiset tuotteet sekä värikkäät Girasol-liinat.

Oma kädenjälkeni näkyy Vanamo-malliston Kide-sarjassa, johon kuuluu sidottavia kantoliinoja, rengasliinoja ja kantoreppuja. Kide-liinoja ja -reppuja on saatavana luomupuuvillaisina, puolipellavaisina ja merinovillaisina. Näistä keskipaksu puuvillaliina on kaikkein monikäyttöisin, sillä se soveltuu sekä pienen että ison lapsen kantamiseen ja ympärivuotiseen käyttöön. Vauvan kantamiseen sopivat lisäksi ohut puolipellavainen liina sekä pehmeä merinovillaliina. Taaperolle suositellaan paksuja puuvilla- ja puolipellavaliinoja.

Perinteisiä kuvioita modernisti toteutettuna

Suunnittelutyötä aloittaessani Liinalapsen Niina Hallikainen esitti toiveen, että kuviot kumpuaisivat suomalaisesta luonnosta ja kansanperinteestä. Pelkistetyn skandinaavisuuden sijaan ajatuksena oli, että kankaan kuosi olisi mahdollisimman koristeellinen, ja siinä olisi mukana ripaus kansallisromantiikkaa. Tehtävänanto poikkesi täysin siitä, mitä minulta oli aiemmin tilattu, joten kesti hetken ottaa rikas kuviomaailma haltuun. Onneksi Niina kuitenkin tiesi, mitä halusi, ja toimitti ideointimateriaaliksi runsaasti kuvia.

Hillitty väritys antaa tilaa runsaille kuvioille. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Hillitty väritys antaa tilaa runsaille kuvioille. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Liinalapsen uudet kantoliinakankaat valmistaa espoolainen Kultavilla. Sieltä sain käyttööni materiaalit kangasnäytteitä varten ja tiedot käytössä olevasta tekniikasta. Kide-kuosin lähtökohtana oli lumihiutaleeksi kutsuttu kudontamalli, jota näkee usein vanhoissa kodintekstiileissä. Mallia ei kuitenkaan haluttu kopioida, vaan liinan haluttiin olevan kokonaan omaa designia. Siis jotain erityistä, jollaista muista lastentarvikeliikkeistä ei vielä löydy. Ja siinä todella onnistuttiin!

Kide syntyi lukuisten luonnosten ja kokeilujen pohjalta, aikaa säästämättä. Olin riemuissani uudesta upeasta kankaasta, mutta varsinaiseen ilonpitoon annoin itselleni luvan vasta siinä vaiheessa, kun sain kutomosta ilmoituksen, että kutomakone jyskyttää ensimmäisiä kangasmetrejä.

Näin jälkikäteen on todettava, että yhteistyö Liinalapsen ja Kultavillan kanssa sujui erittäin mutkattomasti. Aiempi kokemukseni kantoliinan suunnittelusta oli varmasti hyödyksi, samoin teollisten tuotantomenetelmien tunteminen.

Tutkitusti haitta-aineeton

Turvallisuus on kantoliinan tärkein ominaisuus. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Kantoliina on käyttöominaisuuksiensa puolesta vaativa tekstiili, ja asettaa täten haasteita sekä kankaan suunnittelijalle että valmistajalle. Kantoliinakankaan on kestettävä venytystä, hankausta ja pesua sekä oltava vinoon joustava. Lisäksi vauvoille ja pienille lapsille suunnattujen tuotteiden on oltava ehdottoman turvallisia ja testattuja. Lapset ovat hyvin herkkiä kemikaaleille, joten valmistajan on oltava varma siitä, että kaikki raaka-aineet ovat varmasti haitta-aineettomia.

Kide, kuten muutkin Vanamo-malliston kantoliinat, on kudottu Öko-Tex 100 -sertifioiduista langoista. Kansainvälinen Öko-Tex -merkintä takaa sen, että kankaan raaka-aineissa ei ole vaarallisia torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydi-jäämiä. Puuvilla on lisäksi GOTS-laatuista. GOTS on lyhenne sanoista Global Organic Textile Standard, ja merkintä myönnetään vain luonnonmukaisesti viljellylle puuvillalle, jonka koko tuotantoketjussa on huomioitu ekologisuus ja eettisyys.

Kantoliina auttaa arjessa

Kide- ja muut Vanamo-malliston kantoliinat on suunniteltu luontoa ajatellen. Kuva: Liinalapsi / Julius Rääteli

Kantoliina antaa liikkumisen vapauden. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Kantoliina on hyvä vaihtoehto vaunuille ja rattaille, sillä lapsi kulkee siinä kätevästi paikkaan kuin paikkaan ja tuntee olonsa turvalliseksi, kun saa olla tutun ihmisen lähellä. Monet käyttävät kantoliinaa myös kotona, sillä näin kädet pysyvät vapaina muille askareille. Oikein sidottu kantoliina säästää myös kantajan selkää.

Niina Hallikainen on kantanut omia lapsiaan liinassa vastasyntyneestä siihen saakka, kun he ovat alkaneet tutkia maailmaa omin jaloin. Hän vastaa mielellään kaikkiin kantoliinoihin liittyviin kysymyksiin ja opastaa sopivan liinan valinnassa ja käytössä.

Näkökulmia Vaatevallankumoukseen

vaatevallankumousTänään vietetään Vaatevallankumousta, joka on osa kansainvälistä Fashion Revolution -kampanjaa. Vaatevallankumouksen tarkoituksena on kiinnittää huomiota vaateteollisuuden eettisiin ongelmiin ja herättää ihmisiä pohtimaan käyttämiensä vaatteiden alkuperää. Blogissani olen käsitellyt näitä aiheita kahteen otteeseen. Tammikuussa metsästin omasta vaatekaapistani suomalaisia vaatemerkkejä ja jäljitin niiden alkuperän, ja viime vuoden maaliskuussa kirjoitin tekstiilityöläisten oikeuksista. Vaateteollisuus työllistää yli 60 miljoonaa henkeä eri puolilla maailmaa. Jokaisen leikkuupöydän, ompelukoneen ja värjäyskoneen äärellä on ihminen, jonka tulisi olla oikeutettu toimeentuloon riittävään palkkaan ja turvalliseen työpaikkaan.

Vaatevallankumous panee ajattelemaan.

Vaatevallankumous panee ajattelemaan.

Mielestäni on tärkeää miettiä, mistä tekstiili- ja vaatetusteollisuuden eettiset ongelmat pohjimmiltaan johtuvat. Yksi syy on varmasti yritysten mahdollisimman suuren voiton tavoittelu, mutta taustalla on myös nykyinen kulutuskulttuuri. Vaatteita valmistavien yritysten on tuotettava jatkuvasti uutta, ja samalla etenkin isojen ketjujen tuotantokustannukset on saatava niin alas, että sesongin päätyttyä vaate voidaan myydä alennuksella. Kynnys ostamiseen on myös madaltunut, sillä monet ajattelevat, että vaatteen voi muutaman käyttökerran jälkeen laittaa kierrätykseen. Karu totuus kuitenkin on, että suuri osa tällä hetkellä tuotetuista vaatteista on jo alun alkaen niin heikkolaatuisia, että ne päätyvät keräyslaatikoista suoraan roskikseen. Jos tätä kehitystä ei saada pysähtymään, maapallo hukkuu tekstiilijätteeseen.

Valmistajan vastuu

Vastuu eettisestä tuotannosta tulisi silti olla tekstiilien valmistajilla, ei niiden ostajilla. Eettisen tarkastelun pitäisi kohdistua jokaiseen tuotannon vaiheeseen tekstiilikuitujen tuottamisesta langan ja muiden materiaalien valmistamiseen, kankaan kutomiseen, neulomiseen ja viimeistyskäsittelyihin ja edelleen leikkuuseen ja ompeluun. Tällä hetkellä vastuu tuppaa kasautumaan tuotannon loppupäähän, vaikka esimerkiksi kutomolla tai ompelimolla ei ole juuri mitään mahdollisuutta valvoa luotettavasti ketjun alkupäätä. Jokaisen yrityksen tulisi pitää huolta siitä, että oma toiminta on eettisellä pohjalla.

Katumuotia antiikin Roomasta.

Katumuotia antiikin Roomasta.

Toki myös vaatteiden käyttäjien kiinnostus tuotteiden alkuperää kohtaan voi muuttaa yritysten toimintatapoja. Järjestöt eivät yleensä suosittele boikotteja, koska pahimmillaan ne vaikeuttavat heikoimmassa asemassa olevassa olevien työntekijöiden asemaa entisestään. Sen sijaan esimerkiksi Eettisen kaupan puolesta ry kehottaa vastuulliseen kuluttamiseen. Paras yksittäisen ihmisen keino vaikuttaa tuotannon eettisyyteen olisi myös minun mielestäni se, että suosittaisiin määrän sijaan laatua ja trendivaatteiden sijaan ajattomia malleja – siis ostettaisiin harkiten!

Kotimaisuudesta on viime aikoina puhuttu paljon, ja suomalaisia tuotteita onkin hyvä suosia muun muassa työllisyyden parantamiseksi. Suomalainen työlainsäädäntö takaa myös työntekijöiden oikeudet, vaikkakin tekstiili- ja vaatetusteollisuus on meilläkin yksi huonoimmin palkatuista aloista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että valmistusmaa ei sinänsä kerro mitään tuotteen eettisyydestä, vaan yhtä lailla eettistä tuotantoa voi olla missä päin maailmaa tahansa.

Suomalaiset vaatemerkit

Tam-Silkin kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa.

Tam-Silkin kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa. Kuva: Tam-Silk.

Facebookissa on tammikuun ajan käynnissä hauska Kenen kuteissa kuljet -haaste. Haasteen tavoitteena on herättää kiinnostusta vaatteiden alkuperää kohtaan ja nostaa esiin suomalaisia vaatemerkkejä. Sivustolle kuka tahansa voi lähettää kuvia omista pukineistaan. Kysymys kuuluu: ”Millaisen vaatteen määrittelisit kotimaiseksi?”  Toistaiseksi osallistujamäärä on ollut pieni, ottaen huomioon kuinka paljon vaatteiden alkuperästä on viime aikoina ollut juttua. Onneksi tammikuuta on kuitenkin kaksi viikkoa jäljellä, joten mukaan ehtii vielä!

Katsaus komeroon

Ryhmään liittymisen myötä innostuin tutkimaan vaatekaappini oikein perinpohjaisesti. Olin aika yllättynyt siitä, kuinka paljon sinne on vuosien varrella kerääntynyt Suomessa tehtyjä vaatteita. Toisaalta minut yllätti myös se, että muutama ulkomaiseksi kuvittelemani merkki osoittautuikin suomalaiseksi, vaikka itse tuotteet on tehty muualla. Listauksen jälkeen päätin selvittää, minne kunkin vaatemerkin jäljet johtavat. Lähes kaikki yritykset ovat nykyään avoimuuden kannalla, joten verkkosivuilta löytyi hyvin tietoa tuotteiden alkuperästä. Valmistusmaat tarkistin vielä erikseen kysymällä asiaa sähköpostitse. Muutamaan yritykseen en onnistunut saamaan ennen jutun julkaisemista yhteyttä, joten luotin Finnwatchin seurantaraporttiin. Sen lisäksi, että tunnen nyt vaatteeni paremmin kuin koskaan aiemmin, opin paljon uutta suomalaisen tekstiiliteollisuuden historiasta ja nykytilasta.

Lahtelaista laatua

Soilituote luottaa klassisiin malleihin. Kuva: Soilituote.

Soilituotteen petroolinsinisen, arviolta noin neljäkymmentä vuotta vanhan juhlamekon olen ostanut viisi vuotta sitten UFF:lta. Soilituote eli entinen Mainepuku on perustettu vuonna 1967. Soilin päätuotteita ovat jakut, housut, hameet ja leningit. Tuotemerkki on Lena. Osa tuotteista valmistetaan omalla tehtaalla Lahdessa, osa Virossa. Soilituotteen ovat perustaneet Soili ja Aaro Kivikoski.

Ois-merkkisen mustan, pitkähihaisen trikoopaidan hankin Aleksi 13:sta viime syksynä. Ois on yksi L-Fashion Groupin, entisen Luhdan, tuotemerkeistä. Luhta on perustettu vuonna 1910 Lahdessa. Ois on varsinaisesti laukku- ja kenkämerkki, mutta valikoimaan kuuluu myös naisten perusvaatteita. Vaatteet suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Kiinassa. Luhdan on perustanut Vihtori Luhtanen.

Pieniä ja suuria pirkanmaalaisia

Tam-Silkin ihanan pehmeän laamapaidan olen saanut joululahjaksi äidiltä. Tam-Silk eli entinen Tampereen silkkikutomo on perustettu vuonna 1925. Yrityksen päätuotteita ovat alusasut ja kerrastot. Kaikki työvaiheet neuloskankaiden valmistamisesta ompeluun tehdään omalla tehtaalla Kangasalla. Neulokset myös värjätään Suomessa. Tam-Silkin on perustanut Edith Hongen.

Sukkamestarien puuvillaisia nilkkasukkia löytyy kaapistani useita pareja. Sukkamestarit on perustettu vuonna 1995. Kaikki tuotteet valmistetaan omalla tehtaalla Ylöjärvellä.

Sidosteen villasukkahousut kuuluvat vakiovarusteisiini talvella. Sukkalaatikostani löytyy myös koko joukko Sidosteen nilkkasukkia. Sidoste on perustettu vuonna 1945. Suurin osa sukista valmistuu omalla Tampereen tehtaalla. Sukkahousut tulevat muualta Euroopasta. Sidosteen ovat perustaneet Saimi ja Lauri Mölsä.

Nanso edustaaminulle yöpaitojen aatelia, vaikka toki pidän myös muista Nanson paidoista ja mekoista. Tällä hetkellä minulta löytyy kaksi hihatonta yöpaitaa, molemmat mustavalkoisia. Toisen olen ostanut itse ja toisen saanut puolisoltani lahjaksi. Kirpputorilta ostamani Nanson musta t-paita on myös ahkerassa käytössä.

Mekko Nanson mallistosta vuodelta 2014. Kuva: Nanso Group.

Mekko Nanson mallistosta vuodelta 2014. Kuva: Nanso Group.

Nanso, alkuperäiseltä nimeltään Nokian kutomo ja värjäys, on perustettu vuonna 1921. Nykyisin yritys kuuluu Nanso Group -konserniin. Nanso-tuotteista 95 prosenttia valmistetaan lähes alusta loppuun Suomessa. Neulokset ovat kotimaisia, ja ne värjätään ja painetaan omalla tehtaalla. Osa tuotteista ommellaan Suomessa, osa Virossa. Loput viisi prosenttia valmistetaan muissa EU-maissa ja Kiinassa. Tuotteet suunnitellaan Suomessa, painokuoseja ostetaan myös ulkomailta.

Finnwearia on alusvaatelaatikossani muutamien pöksyjen ja pitkisten verran. Finnwear oli alunperin tamperelaisen, vuonna 1903 perustetun Suomen Trikoon tuotemerkki. Sittemmin se siirtyi Vogue Groupin omistukseen, ja on tätä nykyä osa Nanso Groupia. Finnwearin päätuotteita ovat arki- ja vapaa-ajan vaatteet, yöasut, uima-asut ja alusasut. Tuotteista 20 prosenttia valmistetaan Suomessa. Muita valmistusmaita ovat Kiina, Turkki ja Portugali.

Amarin,Norlynin ja Voguen ohuita sukkahousuja olen onnistunut haalimaan melkoisen kokoelman. Amar on perustettu vuonna 1956, Norlyn vuonna 1966 Torniossa ja Vogue vuonna 1997 Hattulassa. Nykyisin kaikki ovat osa Nanso Groupia. Amarin, Norlynin ja Voguen valikoimaan kuuluvat sukat ja sukkahousut. Amarin ja Norlynin tuotteista 80 prosenttia ja Voguen tuotteista 50 prosenttia valmistetaan Torniossa. Muut ostetaan Italiasta.

Ketjuliikkeiden omaa tuotantoa

Sti:n mustan, keittovillaisen, vetoketjulla varustetun neuletakin olen ostanut kolmisen vuotta sitten Modasta, ja sen on edelleen ahkerassa käytössä. Sti on yksi vuonna 1997 perustetun Texmoda Fashion Groupin tuotemerkeistä. Päätuotteita ovat naisten takit, puserot, hameet ja housut. Texmoda Fashion Group on yksityisten Moda-kauppiaiden perustama osuuskunta. Tuotteet suunnitellaan Suomessa. Valmistumaita ovat Kiina ja Turkki.

House on S-ryhmän oma merkki. Kuva: S-ryhmä.

House-malliston neuletakki. Kuva: S-ryhmä.

House-merkkisiä, Sokokselta hankittuja trikoopaitoja minulta löytyy kaksi, musta ja laivastonsininen. House on S-ryhmän oma tuotemerkki, jonka vaatteet suunnitellaan Suomessa. Osa neuleista, housuista, farkkuhameista ja sukista valmistetaan Suomessa. Muita valmistusmaita ovat mm. Kiina, Intia, Bangladesh, Liettua, Turkki ja Italia. S-ryhmän juuret ovat vuonna 1904 perustetussa Suomen osuuskauppojen keskuskunnassa.

Bay-merkkinen musta t-paita lähti viime kesänä mukaani Pelastusarmeijan kirpputorilta. Bay on Seppälän oma tuotemerkki, joka ei kuulu enää yrityksen valikoimiin. Seppälä on Kouvolassa vuonna 1930 perustettu vaateliike, joka on laajentunut ketjuksi. Vaatteet suunnitellaan Suomessa ja niitä valmistetaan EU-maiden lisäksi mm. Kiinassa, Intiassa ja Turkissa. Nykyisin yritys kuuluu Stockmann-konserniin. Seppälän perustaja oli Edvard Seppälä.

Trendy Look -merkkiseen sotilaallisen ryhdikkääseen puuvillamekkoon ihastuin viitisen vuotta sitten Halosella. Kutsun mekkoa kulttuuriasuksi, koska jostain kumman syystä valitsen sen yleensä teatteriin tai taidenäyttelyyn. Trendy Look, nykyisin Trendy Line, on vuonna 1932 perustetun Veljekset Halosen oma tuotemerkki. Vaatteita valmistetaan mm. Virossa, Latviassa, Turkissa, Kiinassa ja Intiassa. Halosen perustaja oli Kalle Halonen.

Vendin kirkkaanpunaisen yöpaidan olen ostanut neljä vuotta sitten Sukka-asusta. Vendi, entinen Veikka-Neule, oli Pälkäneellä vuonna 1968 perustettu sukka- ja trikoovaatetehdas. Yrityksen ajauduttua vuonna 2005 konkurssiin, liiketoiminnan osti virolainen As Suva -yhtiö. Nykyisin Vendi-tuotemerkki on Tokmannin omistuksessa. Vendin on perustanut Tellervo Haarni.

Vanhoja klassikoita

Arolan sammalenvihreä villashaali, jolla lämmitän hartioitani töissä, on löytynyt Fidasta. Arola oli Kylmäkoskella vuonna 1948 perustettu tekstiilitehdas. Arolan tuotteita olivat villakankaat ja -neulokset sekä näistä valmistetut vaatteet ja asusteet. Yritys lopetti toimintansa vuonna 1990. Arolan perustaja oli Pirkko Arola.

Selman mustan, hihattoman neulemekon olen saanut käytettynä tädiltäni. Mekko on hieman liian väljä, mutta käytän sitä silti mielelläni. Selmaoli Mäntsälässä vuonna 1910 perustettu, sittemmin Lahdessa toiminut villavaateneulomo. Yritys lopetti vaatetuotannon vuonna 2004 ja siirtyi kokonaan toiselle toimialalle. Selman perustaja oli Selma Toivonen.

Tuoteinformaatiota vanhassa liivihameessa.

Tuoteinformaatiota vanhassa liivihameessa.

Mode Evitan mustaa, kreppikankaista liivihametta käytän lähes aina, kun on pukeuduttava siististi, mutta ei juhlavasti. Tai no, kyllä se on minulla usein juhlissakin. Loistava ja monikäyttöinen, arviolta 60-luvulta peräisin oleva vaatekappale löytyi seitsemän vuotta sitten UFF:lta, ja ystäväni pienensi sen sopivaksi. Kangas-etiketissä lukee Mode Evitan lisäksi Villakunta. Molempien yritysten historia jäi vielä hämärän peittoon. Jälkimmäisestä sain selville sen verran, että kyseessä on osuuskunta, joka on julkaissut kaavoja kotiompelijoille.

Ermison musta puolihame on peräisin SPR:n Kontista. Hame on kauniin mallinen, mutta kultainen raita helmassa rajoittaa hieman sen käyttöä. Ermison oli Lahdessa 1972 perustettu vaatetusalan yritys, joka sulautui vuonna 2005 Soilituotteeseen.

Friitalan vanhat nahkatakit ovat tarttuneet mukaani lahtelaisilta kirpputoreilta. Tiilenpunainen takki on kulkenut matkassani teinivuosista lähtien ja tummanvihreä kolme vuotta. Friitala oli Ulvilassa vuonna 1892 perustettu nahkavaatteiden valmistaja, jonka pääkonttori oli viimeisinä vuosina Vantaalla. Yritys meni konkurssiin vuonna 2010. Friitalan perustaja oli Arthur Hellman.

Valioasun luumunpunainen, kellohelmainen samettihame on muistaakseni Fidasta. Valioasu oli Mikkelissä perustettu, valtakunnalliseksi ketjuksi laajentunut vaateliike. 1980- ja 1990 -lukujen taitteessa yritys siirtyi Suomen osuuskauppojen keskusliiton eli S-ryhmän omistukseen. Valioasun perustaja oli Reino Lemmetty.

Kuusisen tummanvihreä villakangastakki oli pieneltä lahtelaiskirpputorilta hankittaessa täysin käyttämätön. Kuusinenoli vuosina 1918–1989 toiminut vaateliike, joka perustettiin kolmea vuotta aiemmin Käkisalmessa aloittaneen Vaatetuskauppa Kalle Kuusisen laajentuessa. Kuusisella oli myös kaksi tytäryhtiötä, tamperelainen Pukumestarit ja kangasalalainen paitatehdas Sartor. Lukuisten eri vaihdeiden jälkeen Kuusisen liiketoiminnot päätyivät tanskalaiselle Vero Moda -ketjulle. Kuusisen perustaja oli Kalle Kuusinen.

Kuva: Tam-Silk.

Kuva: Tam-Silk.

Muita suomalaisia vaatemerkkejä

Listani suomalaisista vaatemerkeistä ei ole kaikenkattava, koska ideana oli hakea tietoa vain sellaisista merkeistä, joita löytyy tällä hetkellä itseltäni. Mielenkiintoista olisikin tietää, kuinka paljon suomalaisia vaatemerkkejä ylipäätään on olemassa. Mitä merkkejä sinun komerostasi löytyy?

 
 
 
 Lähteet:
Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä
Kauppalehden yrityshaku
Suomalaisen työn liitto 7.2.2012: Palveluosaaminen on Sukkamestarit Oy:n menestyksen tae.
Tampereen kauppakamarilehti 4/08: Hyvän olon bisnestä.
Kaleva 26.11.2006: Viisikymmentä vuotta sukkahousuhistoriaa.
Kaleva 7.11.2005: Tekstiiliyritys Vendin liiketoiminnalle haetaan jatkoa.
Talouselämä 4.11.2005: Jarrusukkien äiti miettii jo tulevaa.
Sydän-Hämeen Lehti 1.6.2007: Kesän väriloistoa vaatetangoilla ja sukkalaatikoissa.
Finnwatch, seurantaraportti 8.3.2010: Ostoja Etelästä ja hikipajoista