Juuri Lifestyle suomalaisuuden alkulähteillä

Suomenlampaan villainen Juuri-huopa on kotimaista käsityötä. Kuva: Juuri Lifestyle / Tiina Loisa

Mikä olisikaan juurevampaa kuin suomenlampaan villasta kangaspuilla kudottu huopa? Näin ajatteli tuore yrittäjä Tiina Loisa valitessaan tuotteita Juuri Lifestyle– verkkokauppaansa. Heinäkuussa avattuun putiikkiin on koottu valikoima tuotteita, jotka pohjautuvat suomalaiseen kansanperinteeseen ja sielunmaisemaan. Suurin osa tuotteista on valmistettu alusta loppuun Suomessa, monet ihan raaka-aineita myöten.

Yhteistyöni Juuri Lifestylen kanssa alkoi viime talvena, kun Tiina otti minuun yhteyttä ja tiedusteli, olisiko Karkelolta mahdollista saada myyntiin suomenlammashuopia. Koska olen erikoistunut tilaustöihin, eikä Karkelolla siksi ole omaa jälleenmyyntiin tarkoitettua mallistoa, tarjosin Juurelle omaa huopamallia. Tiina innostui ajatuksesta, että samaa huopaa ei saisi mistään muualta, ja niinpä panimme suunnittelutyön alulle.

Kesäyön tunnelmaa

Ihan aluksi pyysin Tiinaa kuvailemaan tunnelmia ja fiiliksiä, joita hän haluaisi huovan ilmentävän. Tiina kuvaili runollisesti viilenevää loppukesän yötä, järveltä nousevaa usvaa, hiljaisuuden rikkovia kuikan huutoja ja hirsimökin portailla nautittua höyryävän kuumaa teetä. Olin iloisesti yllättynyt, sillä harvoin asiakkaat rohkenevat heittäytyä tällaiseen tunnelmointiin! Toteutukseen sain vapaat kädet. Ainoina konkreettisina toiveina olivat utuisen vaaleat sävyt ja mahdollisimman pehmeä pinta.

Pehmeä ja utuisen harmaa pinta. Kuva: Fokuso / Hannu Tenhunen

Aluksi esitin Tiinalle kolme luonnosta. Tässä vaiheessa olin jo pyrkinyt eroon ilmeisimmästä ratkaisusta, joka olisi ollut usvaa muistuttava raidoitus. Juuri-huopa saisi ennemminkin täydentää kuin toistaa mielikuvaa kesäöisesta maisemasta. Kun Tiina oli valinnut mieleisensä kuosin, kudoin hänelle näytteen. Tekstiilisuunnittelussa jos missä on tärkeää, että työn tilaaja pääsee myös tunnustelemaan materiaalia.

Saatuani mallille hyväksynnän, siirryin protokappaleen valmistamiseen. Rakensin loimen kangaspuille ja kudoin siihen vaaleanharmaan huovan. Viimeistyskäsittelyksi valitsin kevyen vanutuksen, jotta sain huovaan sopivan kuohkean pinnan. Vielä tuuletus raikkaassa ulkoilmassa, ja niin oli ensimmäinen Juuri-huopa valmis!

Pohjoista lämpöä ekologisesti ja eettisesti

Juuri Lifestylen huopa on jokaista lankaa myöten kotimainen. Villa tuotetaan Kainuussa ja pestään, karstataan ja kehrätään langaksi Etelä-Savossa. Huopa kudotaan Pirkanmaalla Reija Nylundin kudontapajalla ja viimeistellään Karkelon omassa kutomossa Tampereella.

Suomenlampaan villa on yksi ekologisimmista tekstiiliraaka-aineista.

Värjäämätön suomenlampaan villa on yksi ekologisimmista tekstiiliraaka-aineista, sillä sen tuotannossa kuluu muihin luonnonkuituihin verrattuna hyvin vähän luonnovaroja, ja siitä pystytään valmistamaan pitkäikäisiä tuotteita. Eläinkuituja vertaillessa suomenlampaan villa nousee myös eettisimpien materiaalien joukkoon, sillä Suomessa lammaskatraat ovat verrattain pieniä, lampaat saavat asianmukaista ravintoa ja virikkeitä, ja kasvattajat ovat ainakin oman kokemukseni mukaan kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista.

Kaunista ja käytännöllistä

Suunnittelemieni villahuopien lisäksi Juuri Lifestylestä löytyy monenlaisia käyttötekstiilejä kuten Loruloimen virkattuja pannunalusia, Kirjosillan kirjomia patakintaita, Raijan aitan pellavapyyhkeitä ja Kankurittaren hartiahuiveja. Lisäksi tarjolla on Kalevantulen soijakynttilöitä, Tulikiilan takorautaisia ripustuskoukkuja, Laatupuukon sieniveitsiä, Valkoisen puun keramiikkaa sekä paljon muuta kaunista ja käytännöllistä.

Kide-kantoliina on kangasta myöten kotimainen

Kide-kantoliina on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Viime syksynä pääsin mukaan Liinalapsen tuotekehitysprojektiin, jonka tuloksena syntyi täysin kotimainen Vanamo-kantoliinamallisto. Liinalapsi on kantoliinoihin ja muihin kankaisiin kantovälineisiin erikoistunut verkkokauppa, jonka valikoimista löytyvät Vanamon lisäksi omat Wompat- ja Koala Ring -merkkiset tuotteet sekä värikkäät Girasol-liinat.

Oma kädenjälkeni näkyy Vanamo-malliston Kide-sarjassa, johon kuuluu sidottavia kantoliinoja, rengasliinoja ja kantoreppuja. Kide-liinoja ja -reppuja on saatavana luomupuuvillaisina, puolipellavaisina ja merinovillaisina. Näistä keskipaksu puuvillaliina on kaikkein monikäyttöisin, sillä se soveltuu sekä pienen että ison lapsen kantamiseen ja ympärivuotiseen käyttöön. Vauvan kantamiseen sopivat lisäksi ohut puolipellavainen liina sekä pehmeä merinovillaliina. Taaperolle suositellaan paksuja puuvilla- ja puolipellavaliinoja.

Perinteisiä kuvioita modernisti toteutettuna

Suunnittelutyötä aloittaessani Liinalapsen Niina Hallikainen esitti toiveen, että kuviot kumpuaisivat suomalaisesta luonnosta ja kansanperinteestä. Pelkistetyn skandinaavisuuden sijaan ajatuksena oli, että kankaan kuosi olisi mahdollisimman koristeellinen, ja siinä olisi mukana ripaus kansallisromantiikkaa. Tehtävänanto poikkesi täysin siitä, mitä minulta oli aiemmin tilattu, joten kesti hetken ottaa rikas kuviomaailma haltuun. Onneksi Niina kuitenkin tiesi, mitä halusi, ja toimitti ideointimateriaaliksi runsaasti kuvia.

Hillitty väritys antaa tilaa runsaille kuvioille. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Liinalapsen uudet kantoliinakankaat valmistaa espoolainen Kultavilla. Sieltä sain käyttööni materiaalit kangasnäytteitä varten ja tiedot käytössä olevasta tekniikasta. Kide-kuosin lähtökohtana oli lumihiutaleeksi kutsuttu kudontamalli, jota näkee usein vanhoissa kodintekstiileissä. Mallia ei kuitenkaan haluttu kopioida, vaan liinan haluttiin olevan kokonaan omaa designia. Siis jotain erityistä, jollaista muista lastentarvikeliikkeistä ei vielä löydy. Ja siinä todella onnistuttiin!

Kide syntyi lukuisten luonnosten ja kokeilujen pohjalta, aikaa säästämättä. Olin riemuissani uudesta upeasta kankaasta, mutta varsinaiseen ilonpitoon annoin itselleni luvan vasta siinä vaiheessa, kun sain kutomosta ilmoituksen, että kutomakone jyskyttää ensimmäisiä kangasmetrejä.

Näin jälkikäteen on todettava, että yhteistyö Liinalapsen ja Kultavillan kanssa sujui erittäin mutkattomasti. Aiempi kokemukseni kantoliinan suunnittelusta oli varmasti hyödyksi, samoin teollisten tuotantomenetelmien tunteminen.

Tutkitusti haitta-aineeton

Turvallisuus on kantoliinan tärkein ominaisuus. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Kantoliina on käyttöominaisuuksiensa puolesta vaativa tekstiili, ja asettaa täten haasteita sekä kankaan suunnittelijalle että valmistajalle. Kantoliinakankaan on kestettävä venytystä, hankausta ja pesua sekä oltava vinoon joustava. Lisäksi vauvoille ja pienille lapsille suunnattujen tuotteiden on oltava ehdottoman turvallisia ja testattuja. Lapset ovat hyvin herkkiä kemikaaleille, joten valmistajan on oltava varma siitä, että kaikki raaka-aineet ovat varmasti haitta-aineettomia.

Kide, kuten muutkin Vanamo-malliston kantoliinat, on kudottu Öko-Tex 100 -sertifioiduista langoista. Kansainvälinen Öko-Tex -merkintä takaa sen, että kankaan raaka-aineissa ei ole vaarallisia torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydi-jäämiä. Puuvilla on lisäksi GOTS-laatuista. GOTS on lyhenne sanoista Global Organic Textile Standard, ja merkintä myönnetään vain luonnonmukaisesti viljellylle puuvillalle, jonka koko tuotantoketjussa on huomioitu ekologisuus ja eettisyys.

Kantoliina auttaa arjessa

Kantoliina antaa liikkumisen vapauden. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Kantoliina on hyvä vaihtoehto vaunuille ja rattaille, sillä lapsi kulkee siinä kätevästi paikkaan kuin paikkaan ja tuntee olonsa turvalliseksi, kun saa olla tutun ihmisen lähellä. Monet käyttävät kantoliinaa myös kotona, sillä näin kädet pysyvät vapaina muille askareille. Oikein sidottu kantoliina säästää myös kantajan selkää.

Niina Hallikainen on kantanut omia lapsiaan liinassa vastasyntyneestä siihen saakka, kun he ovat alkaneet tutkia maailmaa omin jaloin. Hän vastaa mielellään kaikkiin kantoliinoihin liittyviin kysymyksiin ja opastaa sopivan liinan valinnassa ja käytössä.

Myyttejä ympäristöystävällisestä pyykinpesusta, osa 2

Valkoinen joutsen symboloi puhtautta.

Uusi vuosi on mukava aloittaa puhtaalta pöydältä ja miksei puhtaassa paidassakin. Siinäpä hyvä syy kirjoittaa toinen osa ympäristöystävällistä pyykinpesua käsittelevään juttusarjaan. Heti aluksi on mainittava, että runollinen kuva valkoisesta joutsenesta olisi sopinut paremmin kesällä julkaisemaani pesuaineita käsittelevään artikkeliin, mutta koska kuva on otettu vasta syksyllä, liitin sen nyt tähän muistuttamaan luonnon kauneudesta.

Tässä osassa käsittelen veden lämpötilan vaikutusta pesutulokseen ja sitä kautta ympäristöön. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä joulukuussa astui voimaan EU:n ekosuunnitteluvaatimus, joka edellyttää pyykinpesukoneiden varustamista kahdenkymmenen asteen pesuohjelmalla. On hyvä, että kodinkoneita kehitetään ekologisempaan suuntaan, ja monestihan sitä kuulee sanottavan, että ekopyykkäri pesee tekstiilit mahdollisimman matalassa lämpötilassa. Ihan loppuun asti asiaa ei kuitenkaan ole ajateltu, nimittäin pitkällä aikavälillä vaikutus saattaa olla jopa päinvastainen.

Energiatehokkuutta pesutuloksen ja terveyden kustannuksella

Veden lämpötilaa laskemalla yksittäisestä pesutapahtumasta saadaan energiatehokkaampi, mutta pesutulos huononee. Jos vaatteita ja kodintekstiilejä pestään jatkuvasti liian viileässä, ihosta irronnut lika, rasva ja hiki pinttyvät niihin pysyvästi. Tämä taas lyhentää tekstiilien käyttöikää, eli on pidemmän päälle ekologisesti kestämätöntä. Toisekseen, jos tekstiili on pesun jälkeen vielä likainen, sitä ei välttämättä edes viikata kaappiin, vaan se heitetään saman tien uudestaan pyykkikoriin. Matalat pesulämpötilat vaativat myös pesuaineilta uudenlaisia ominaisuuksia, toisin sanoen lisää kemikaaleja, jotka ovat haitallisia sekä ihmisille että ympäristölle. Tarvitaan lisähuuhteluja, jotka kuluttavat juuri säästettyä energiaa. Järjetöntä, eikö vain?

Suosituslämpötilat

Puhdistuakseen kunnolla tekstiilikuidut vaativat tietyn lämpöistä vettä. Luonnonkuiduista villa hylkii luonnostaan likaa, joten sille riittää pesu haalealla, 30-40 asteisella vedellä. Puuvilla puolestaan imee epäpuhtauksia, joten se vaatii kunnolla puhdistuakseen 60 asteen lämpötilan. Pellava kestää jopa 90 asteen pesun, mutta valkaisemattomille tuotteille suositellaan samaa lämpötilaa kuin puuvillallekin. Tekokuiduista polyesteri ja polyamidi kestävät vähintään 40 asteen pesun ja akryyli enintään 40 astetta. Muuntokuitujen kuten viskoosin, modaalin ja elastaanin pesulämpötila on 40-60 astetta.

Onnistuneen lopputuloksen takaamiseksi kannattaa noudattaa tekstiilin valmistajan antamaa pesuohjetta, jossa on kuituraaka-aineen lisäksi huomioitu myös tekniset yksityiskohdat. Monella valmistajalla on tosin tapana merkitä tuotteisiin alhaisempi lämpötila kuin mitä materiaalit edellyttäisivät, koska kotikoneiden todelliset lämpötilat saattavat joskus poiketa valitusta, ja liian matala lämpötila aiheuttaa harvemmin heti näkyvää tuhoa, toisin kuin liian korkeassa lämpötilassa peseminen. Poikkeuksena ovat reaktiiviväreillä värjätyt puuvillatekstiilit, joista irronneet ylimääräiset väripigmentit eivät alle kuudenkymmenen asteen lämpötilassa huuhtoudukaan pois, vaan kiinnittyvät takaisin kuituihin. Pyykkärin painajainen, valkoisten paitojen joukkoon eksynyt punainen sukka ei siis aiheuttaisi katastrofia, jos pesuvesi olisi riittävän kuumaa.

Mikäli tuotteessa ei ole pesuohjelappua, se kannattaa pestä valmistusmateriaalille yleisesti suositellussa lämpötilassa. Materiaaliyhdistelmien suhteen on oltava varovainen. Jos tuotteessa on käytetty kahta tai useampaa materiaalia tai kangas on kuitusekoitetta, on se huollettava herkimmän materiaalin mukaan. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n eli Finatexin Kuituoppaasta löytyy yksityiskohtaista tietoa aiheesta.

Pesukonekin kaipaa lämpöä

Pesukoneen pyörittäminen jatkuvasti alhaisella lämmöllä on haitaksi myös itse koneelle. Koneeseen alkaa sakkautua likaa ja pesuainejäämiä, jotka aiheuttavat bakteerikasvustoa ja pahaa hajua. Zeolittiipohjaisten pesuaineiden kanssa voi käydä jopa niin, että savimainen aines kertyy putkistoihin, ja uusi kone rikkoutuu jo parin vuoden sisällä käyttöönotosta. Vaikka omasta pyykkikorista ei sattuisikaan löytymään valkoisia pellavalakanoita tai -pöytäliinoja, kannattaa konetta vähintään kerran vuodessa huoltaa pyörittämällä läpi yhdeksänkymmenen asteen ohjelma. Puhdistavaa vaikutusta voi tehostaa sadalla grammalla apteekista saatavaa sitruunahappoa.

Pieni ajatus ympäristölle

Uuden EU-säädöksen tavoitteena on energian säästäminen: mitä matalampi pesulämpötila, sitä vähemmän sähköä kuluu veden lämmittämiseen. Ei kahdenkymmenen asteen ohjelmasta varmaan mitään haittaa ole, jos ei hyötyäkään. Ihan heti en kuitenkaan ryntäisi kodinkoneliikkeeseen, jos vanha pyykinpesukone on vielä kunnossa tai taloyhtiöstä löytyy pesutupa. Kaikkein eniten pyykinpesun ekologisuuteen vaikuttavat omat pesutottumukset eli se, kuinka usein pyykkiä pestään ja miten sitä pestään. Kannattaa uhrata pieni heti omien pesutottumustensa tarkkailemiseen, sillä jokaisella on niissä varmasti vielä parantamisen varaa. Tai ainakin minulla on, vaikka näitä tekstiiliasioita pohdinkin ihan työkseni.

Luomuhuopia suomenlampaan villasta

Tolvilan huopa kudotaan suomenlampaan villasta.

Meneillään on kansallinen luomuviikko, ja mikä sopisikaan teemaan paremmin kuin suomenlampaanvillaisten kankaiden kutominen. Valmistan parhaillaan huopia, hartiashaaleja ja vauvanpeittoja Tolvilan kartanolle, joka on luonnonmukaiseen tuotantoon erikoistunut lammastila Viialassa. Tuotteet tulevat lokakuun aikana myyntiin tilapuoti Paimenen makasiiniin.

Tolvilan huopa kudotaan kangaspuissa.

Tolvilan huopa, samoin kuin muutkin Paimenen makasiiniin suunnittelemani tuotteet, kudotaan kangaspuissa ja viimeistellään vanuttamalla. Huovan pinta on pehmeän utuinen ja tuntu kuohkea. Reipas sidoskuviointi ja kierretyt hapsut antavat muutoin hillitylle ilmeelle mukavasti särmää, mutta malli on kuitenkin niin klassinen, että huopaa on ilo katsella vielä vuosienkin kuluttua. Tämä onkin tärkeä ominaisuus, sillä harvinaisesta suomenlampaan villasta kannattaa valmistaa vain tuotteita, jotka kestävät aikaa.

Ilmavan kuiturakenteensa ansiosta suomenlampaan villa eristää hyvin lämpöä ja on hengittävä. Värjäämättömässä villassa oleva lanoliini eli villarasva puolestaan hylkii kosteutta ja likaa. Näiden ominaisuuksien vuoksi villa on ihanteellinen materiaali huovissa ja peitoissa. Villatuotteiden perushoidoksi riittää säännöllinen tuuletus ja tahranpoisto kädenlämpöisellä vedellä. Jos on pakottava tarve käyttää pesuainetta, niin pieni tippa ihan tavallista shampoota riittää.

Tuotekehitystä luomulangoista

Yhteistyö Tolvilan kartanon isäntäpariskunnan, Jarmo ja Pirjo Latvasen kanssa alkoi viime keväänä. Silloin sovimme, että suunnittelen heidän tuottamistaan villalangoista huopamalliston. Tolvilan kartanolla on tällä hetkellä noin kolmesataa lammasta, joista uuhia sataneljäkymmentä, karitsoja parisataa ja pässejä muutama. Lampaat keritään kaksi kertaa vuodessa, ja villaa saadaan yhteensä tuhatkaksisataa kiloa. Jatkossa määrä tulee vielä kasvamaan, sillä uuhien pääluku on tarkoitus nostaa viiteensataan. Tolvilan villat jatkojalostetaan langaksi Virtain Villassa. Siellä villan pesuvesi lämpenee puupelleteillä, eli ympäristöystävällisyys tulee huomioiduksi langantuotannon kaikissa vaiheissa. Tolvilan huovissa on vielä se erityinen piirre, että villa sekä kasvatetaan, keritään, kehrätään että kudotaan Pirkanmaalla. Näin pitkälle vietyyn luomu- ja lähituotantoon pääsee harvoin osalliseksi!

Vanutetun villahuovan hoidoksi riittää tuuletus raittiissa ilmassa.

Kun kuulin, että nykyään tilapuotina toimivan 1890-luvulla rakennetun makasiinirakennuksen ulkoasuun on aikoinaan saatu vaikutteita Tampereen ortodoksikirkosta, ajattelin, että nyt on oiva tilaisuus käyttää hieman tavallista runsaampaa kuviointia. Tolvilan huovassa oleva koristeellinen kuvio pohjautuu erääseen vanhaan käsityömalliini, jota olin halunnut jo kauan jatkokehitellä. Muitakin kuosivaihtoehtoja oli toki mielessä, ja koska aikaa projektille oli varattu reilusti, kangaspuissa oli mahdollista tehdä useampia kokeiluja.

Tuotekehitysprojektissa oli assistenttina Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelija, kesäkuussa tekstiilialan artenomiksi valmistunut Tytti Lovikka. Tytti on ollut aiemmin työharjoittelussa Karkelossa ja pohjakoulutukseltaan artesaani, ja niinpä yhteistyömme sujui varsin ammattimaissa merkeissä. Tytin vastuulla oli eri vahvuisten kudontalankojen kokeileminen, kankaan tiheyden määrittely ja kuosinäytteiden kutominen, ja yhdessä sitten analysoimme tuloksia ja valitsimme joukosta piensarjatuotantoon parhaiten soveltuvat mallit. Lopullisen päätöksen mallista teki Latvasen perhe, ja sitten päästiin kutomaan varsinaista mallikappaletta.

Suomenlammas, aito maatiainen

Suomenlammas on villilammasta muistuttava alkuperäisrotu. Väriltään suomenlampaat ovat valkoisia, ruskeita tai mustia. Rotu on sopeutunut pohjoisen karuihin ilmasto-olosuhteisiin, joten lampaat viihtyvät laitumella keväästä syksyyn. Laiduntaessaan ne hoitavat perinnemaisemia, sillä luonnonravintoa syödessään ne pitävät niityt avoimina ja elinvoimaisina.

Suomelampaita laitumella. Kuva Tolvilan kartano.

Suomenlampaan villa on pehmeää, joustavaa ja kiiltävää. Yhdestä aikuisesta lampaasta saadaan vuodessa noin kuusi kiloa villaa, josta tulee lankaa keskimäärin neljä kiloa. Villa on sitä korkealaatuisempaa, mitä paremmissa olosuhteissa lampaat saavat elää. Suuri osa suomenlammasfarmeista on luomu- tai biodynaamisia tiloja, joissa kunnioitetaan eläinten luontaisia tarpeita ja lajityypillistä käyttäytymistä. Tietoa suomenlampaista ja niiden kasvatuksesta jakaa muun muassa valtakunnallinen Finnsheep-yhdistys.

Ensikosketuksen suomenlampaisiin sain opiskeluaikana vuonna 2003, kun suunnittelin huopia tammisaarelaiselle Sällvikin lammastilalle. Tämän jälkeen olen suunnitellut omaksi ilokseni Ilona-huovan, jota voi tilata joko luonnonvalkoisena tai mustanruskeana. Tolvilan huopamallisto on jo kolmas suomenlammasprojektini, ja edelleen olen yhtä innoissani aiheesta. Lampaissa on jotain kerrassaan hurmaavaa!