Lapsenkantoliina suomalaisuuden symbolina

kantoliinakangas

Kide-kantoliina matkaa maailmalle. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Karkelon, Kultavillan ja Liinalapsen yhteistyössä kehittämä Kide-kantoliina on esillä Designmuseon 100 esinettä Suomesta -näyttelyssä. Näyttely esittelee yhden esineen jokaista Suomen itsenäisyyden vuotta kohti. Kantoliina edustaa vuotta 2013.

baby_sling_kide

Kide-kangasta. Kuva: Liinalapsi

Kide-kantoliina on osa Liinalapsen Vanamo-mallistoa, jonka tuotteet kudotaan ja ommellaan Suomessa. Koristeelliseen kuvioon on ammennettu vaikutteita kansanperinteestä ja kansallisromantiikasta. Kantoliina on lapsen kantamiseen tarkoitettu väline, joten kankaan suunnittelussa on huomioitu myös tekniset ominaisuudet.

Idea lapsen kantamisesta liinan avulla on satoja vuosia vanha, mutta länsimaissa painunut välillä unholaan. Suomessa niin sanottu liinailukulttuuri on noussut uudelleen pintaan 2000-luvulla, ja liinoissa kulkevat niin vastasyntyneet kuin isommatkin lapset.

Kansainvälistä kulttuuriyhteistyötä

100 esinettä Suomesta -näyttely on Suomen Viron-instituutin organisoima ja sen on kuratoinut kirjailija, taidehistorioitsija Anna Kortelainen ja muotoilija Pekka Toivanen. Helsingin jälkeen näyttely matkaa Tallinnaan, Osloon, Madridiin ja Riiaan.

Designmuseo, Helsinki 23.3.-28.5.2017
Maarjamäe loss, Tallinna 10.6.-20.8.2017
Norsk Teknisk Museum, Oslo 7.9.-30.10.2017
Museo Nacional de Artes Decorativas, Madrid 16.11.2017-14.1.2018
Dekoratīvās mākslas un dizaina muzejs, Riika 7.2.-15.4.2018

Mainokset

Tekstiiliteollisuusmuseo

tekstiiliteollisuusmuseo_finlayson

Tekstiiliteollisuusmuseon kokoelma on teollistumisen historian kannalta erittäin merkittävä. Etualalla Tampereen kaupungin sydän, Finlaysonin tehdasalue, pienoismallina.

Jos et vielä ole käynyt Työväen museo Werstaalla sijaitsevassa Tekstiiliteollisuusmuseossa, niin nyt on korkea aika tutustua tähään pieneen, mutta merkittävään museoon. Tekstiiliteollisuusmuseo sulkee ovensa huhtikuun alussa, mikä on harmillista, sillä yhtä monipuolista ja hienosti esiteltyä kokonaisuutta ei löydy muualta Suomesta. Mutta ei hätää, esimerkiksi tänään kello 15 museoon voi tutustua opaskierroksella. Toivotaan, että kevättalven aikana tarjolla on vielä muitakin yleisöopastuksia, sillä ainakin oman kokemukseni mukaan ne ovat erittäin asiapitoisia. Hämyisessa tehdassalissa ottamani kuvat eivät sen sijaan tee oikeutta värikkäälle kokoelmalle, joten se kannattaa kokea itse!

tekstiiliteollisuusmuseo

Tunnelmallisessa tehdasmiljöössä on esillä satoja kangasmalleja sekä tekstiiliteollisuuteen liittyviä koneita, esineitä, videoita ja äänitteitä.

jacquard_kangaspuut

Teollistuminen sai alkunsa 1700-luvulla, kun tekstiilejä alettiin valmistaa koneellisesti. Reikäkortilla toimivat jacquard-kangaspuut puolestaan ovat nykyisen tietotekniikan edeltäjä.

kankaat

Rikasta ornamentiikkaa kudottuina kuvioina.

kangasnaytteet

Vanhojen kangasnäytekansioiden aarteita.

lankarullat

Finlaysonin tehtaan lankarullia.

tekstiilimateriaalit

Edessä materiaalinäytteitä, taustalla teollisen vallankumouksen symbolina pidetty kehruukone. Videolla tarinaa teollisen kutomon arjesta.

puuvilla

Tekstiiliteollisuus pohjautuu kuituraaka-aineiden tuotantoon ja jalostamiseen. Vitriinissä maailman eniten viljelty kuitukasvi, puuvilla.

kangastilkut

Tilkkuja eri vuosikymmeniltä.

Työväenmuseo Werstas
Väinö Linnan aukio 8
33210 Tampere
Avoinna ti-su 11-18
Vapaa pääsy.

Tekstiiliteollisuusmuseo on avoinna 2.4.2017 asti.

Kolme kuosisuunnittelijaa

DOT on tamperelainen muotoilu- ja kaupunkikulttuurilehti. Kuva: Design on Tampere

Karkelon kesä on kulunut tavallistakin tiiviimmin kankaiden parissa. Sen lisäksi että olen suunnitellut ja kutonut kankaita, olen myös kirjoittanut kankaista. Painokuoseja käsittelevä artikkeli löytyy juuri ilmestyneestä, vielä musteelta tuoksuvasta DOT-lehdestä.

Juttua tilatessaan toimituspäällikkö Merja Häikiö esitti ajatuksen, että lehdessä nostettaisiin esiin kuosisuunnittelijoita, joiden malleja löytyy Pirkanmaalla vaikuttaneiden yritysten Finlaysonin, Nanson ja Tampellan kokoelmista. Lisäksi toiveena oli, että ääneen pääsisivät eri aikakausilla työskennelleet suunnittelijat. Tuumailimme asiaa hetken ja pyysimme haastateltaviksi Noora Niinikosken, Seija Ranttilan ja Aini Vaarin.

Työparikseni sain valokuvaaja Samuel Louerannan. Yhteistyö oli sujuvaa, sillä Samuelilla on kokemusta monenlaisista kuvausprojekteista. Kuvissa tulee hienosti esiin suunnittelijoiden iloiset olemukset!

Noora Niinikoski on viihtynyt kankaiden keskellä aina. Kuva: Samuel Loueranta

Noora Niinikoski on Nanson pääsuunnittelija. Hänen toimenkuvaansa kuuluu vaatesuunnittelutiimin johtaminen ja malliston kokonaisilmeestä huolehtiminen. Noora kertoo saaneensa kipinän painokankaisiin lapsuudenkodissa, joka oli täynnä värejä ja kuvioita. Hän päätti jo nuorena seurata tekstiilien ja muodin parissa työskennelleen äitinsä jalanjälkiä ja hakeutui opiskelemaan alaa ensin Lontooseen Central Saint Martiniin ja tämän jälkeen Taideteolliseen korkeakouluun.

Työt Nansolla Noora aloitti keväällä 2015. Tätä ennen hän on työskennellyt Marimekolla, Benettonilla ja itsenäisenä yrittäjänä. Nanson suunnitteluosastoa hän luotsaa raikkaasti ajan hengessä, vanhaa ja uutta sopivasti yhdistellen. Nanson painokuosit hankitaan pääsääntöisesti printtimessuilta ja freelancer-suunnittelijoilta. Nooraa miellyttävät erityisesti kuosit, jotka on piirretty tai maalattu käsin.

Seija Ranttilalta sujuu sekä suunnittelu että valmistus. Kuvassa syntyy Ságat-laukku. Kuva: Samuel Loueranta

Seija Ranttila on freelancer-suunnittelija, jonka työura alkoi vuonna 1990 Finlaysonilta. Sittemmin hän on suunnitellut painokuoseja myös Nansolle, Lennolille ja monille muille tekstiilialan yrityksille. Seijan tie kankaiden pariin on kulkenut kuvataiteen kautta. Inarissa vietettyjen lapsuus- ja nuoruusvuosien jälkeen hän opiskeli Limingan taidekoulussa ja aloitti sitten vaatesuunnittelijan opinnot Lahden muotoiluinstituutissa.

Seija on sielultaan taiteilija, mutta inspiroituu myös teollisesta tuotannosta. Hän kertoo Finlaysonilla vaikuttuneensa erityisen paljon siitä, kun tehtaalla meni tuotantoon iso kangaserä, ja painokoneet alkoivat jyllätä luonnonvoimien tavoin. Myös moniosaisten tuotesarjojen luominen oli hänelle mieluisaa. Tällä hetkellä Seija keskittyy omaan Ságat-mallistoonsa, joka on kunnianosoitus saamelaisuudelle ja synnyinseutunsa käsityöperinteelle.

Aini Vaari rakkaan työpöytänsä äärellä. Verhokangas on Tampellan mallistoa. Kuva: Samuel Loueranta

Aini Vaari tunnetaan monista Finlaysonin klassikkomalleista. Lisäksi hän on suunnitellut painokuoseja Tampellalle, E. Heleniukselle ja lukuisille muille yrityksille. Aini aloitti Finlaysonin mallineitinä vuonna 1951 ja suoritti ammattiopinnot kirjekurssilla työn lomassa. Hän työskenteli tehtaan ateljeessa yli kaksikymmentä vuotta ja siirtyi sitten freelancer-suunnittelijaksi.

Aini vertaa teollisen tekstiilisuunnittelijan työtä insinöörin työhön, jota tehdään monialaisena tiiminä ja tekniikan ehdoilla. Hän korostaa myös taitoa havaita asiakkaan tarpeet. Aini on aina ollut vastaanottavainen uusille materiaaleille ja työskentelymenetelmille. Hän pitää uransa yhtenä käännekohtana 1960-lukua, jolloin tekokuidut mullistivat markkinat. Nyt ilmassa on taas uuden tuntu, alan kehitystä sodan jälkeisesta jälleenrakennusajasta digiaikaan seurannut suunnittelija toteaa.

Mistä DOT-lehden löytää?

design_on_tampereUusimman DOT-lehden voit noutaa Tampereen Pakkahuoneella sunnuntaina 23.8. järjestettävältä Designtorilta. DOT:lla on myös jakelupisteitä designputiikeissa, kahviloissa, ravintoloissa, teattereissa, museoissa ja monissa muissa paikoissa eri puolilla kaupunkia. Design on Tampere -yhdistyksen julkaisemassa lehdessä käsitellään paikallista muotoilua ja kaupunkikulttuuria. Lehti ilmestyy kerran vuodessa.

Nautinnollisia lukuhetkiä!

 

 

Kide-kantoliina on kangasta myöten kotimainen

Kide-kantoliina on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Kide-kantoliina on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Viime syksynä pääsin mukaan Liinalapsen tuotekehitysprojektiin, jonka tuloksena syntyi täysin kotimainen Vanamo-kantoliinamallisto. Liinalapsi on kantoliinoihin ja muihin kankaisiin kantovälineisiin erikoistunut verkkokauppa, jonka valikoimista löytyvät Vanamon lisäksi omat Wompat- ja Koala Ring -merkkiset tuotteet sekä värikkäät Girasol-liinat.

Oma kädenjälkeni näkyy Vanamo-malliston Kide-sarjassa, johon kuuluu sidottavia kantoliinoja, rengasliinoja ja kantoreppuja. Kide-liinoja ja -reppuja on saatavana luomupuuvillaisina, puolipellavaisina ja merinovillaisina. Näistä keskipaksu puuvillaliina on kaikkein monikäyttöisin, sillä se soveltuu sekä pienen että ison lapsen kantamiseen ja ympärivuotiseen käyttöön. Vauvan kantamiseen sopivat lisäksi ohut puolipellavainen liina sekä pehmeä merinovillaliina. Taaperolle suositellaan paksuja puuvilla- ja puolipellavaliinoja.

Perinteisiä kuvioita modernisti toteutettuna

Suunnittelutyötä aloittaessani Liinalapsen Niina Hallikainen esitti toiveen, että kuviot kumpuaisivat suomalaisesta luonnosta ja kansanperinteestä. Pelkistetyn skandinaavisuuden sijaan ajatuksena oli, että kankaan kuosi olisi mahdollisimman koristeellinen, ja siinä olisi mukana ripaus kansallisromantiikkaa. Tehtävänanto poikkesi täysin siitä, mitä minulta oli aiemmin tilattu, joten kesti hetken ottaa rikas kuviomaailma haltuun. Onneksi Niina kuitenkin tiesi, mitä halusi, ja toimitti ideointimateriaaliksi runsaasti kuvia.

Hillitty väritys antaa tilaa runsaille kuvioille. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Hillitty väritys antaa tilaa runsaille kuvioille. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Liinalapsen uudet kantoliinakankaat valmistaa espoolainen Kultavilla. Sieltä sain käyttööni materiaalit kangasnäytteitä varten ja tiedot käytössä olevasta tekniikasta. Kide-kuosin lähtökohtana oli lumihiutaleeksi kutsuttu kudontamalli, jota näkee usein vanhoissa kodintekstiileissä. Mallia ei kuitenkaan haluttu kopioida, vaan liinan haluttiin olevan kokonaan omaa designia. Siis jotain erityistä, jollaista muista lastentarvikeliikkeistä ei vielä löydy. Ja siinä todella onnistuttiin!

Kide syntyi lukuisten luonnosten ja kokeilujen pohjalta, aikaa säästämättä. Olin riemuissani uudesta upeasta kankaasta, mutta varsinaiseen ilonpitoon annoin itselleni luvan vasta siinä vaiheessa, kun sain kutomosta ilmoituksen, että kutomakone jyskyttää ensimmäisiä kangasmetrejä.

Näin jälkikäteen on todettava, että yhteistyö Liinalapsen ja Kultavillan kanssa sujui erittäin mutkattomasti. Aiempi kokemukseni kantoliinan suunnittelusta oli varmasti hyödyksi, samoin teollisten tuotantomenetelmien tunteminen.

Tutkitusti haitta-aineeton

Turvallisuus on kantoliinan tärkein ominaisuus. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Kantoliina on käyttöominaisuuksiensa puolesta vaativa tekstiili, ja asettaa täten haasteita sekä kankaan suunnittelijalle että valmistajalle. Kantoliinakankaan on kestettävä venytystä, hankausta ja pesua sekä oltava vinoon joustava. Lisäksi vauvoille ja pienille lapsille suunnattujen tuotteiden on oltava ehdottoman turvallisia ja testattuja. Lapset ovat hyvin herkkiä kemikaaleille, joten valmistajan on oltava varma siitä, että kaikki raaka-aineet ovat varmasti haitta-aineettomia.

Kide, kuten muutkin Vanamo-malliston kantoliinat, on kudottu Öko-Tex 100 -sertifioiduista langoista. Kansainvälinen Öko-Tex -merkintä takaa sen, että kankaan raaka-aineissa ei ole vaarallisia torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydi-jäämiä. Puuvilla on lisäksi GOTS-laatuista. GOTS on lyhenne sanoista Global Organic Textile Standard, ja merkintä myönnetään vain luonnonmukaisesti viljellylle puuvillalle, jonka koko tuotantoketjussa on huomioitu ekologisuus ja eettisyys.

Kantoliina auttaa arjessa

Kide- ja muut Vanamo-malliston kantoliinat on suunniteltu luontoa ajatellen. Kuva: Liinalapsi / Julius Rääteli

Kantoliina antaa liikkumisen vapauden. Kuva: Liinalapsi / Uljana Rättel

Kantoliina on hyvä vaihtoehto vaunuille ja rattaille, sillä lapsi kulkee siinä kätevästi paikkaan kuin paikkaan ja tuntee olonsa turvalliseksi, kun saa olla tutun ihmisen lähellä. Monet käyttävät kantoliinaa myös kotona, sillä näin kädet pysyvät vapaina muille askareille. Oikein sidottu kantoliina säästää myös kantajan selkää.

Niina Hallikainen on kantanut omia lapsiaan liinassa vastasyntyneestä siihen saakka, kun he ovat alkaneet tutkia maailmaa omin jaloin. Hän vastaa mielellään kaikkiin kantoliinoihin liittyviin kysymyksiin ja opastaa sopivan liinan valinnassa ja käytössä.

Unica Fashion luottaa luovaan yhteistyöhön

takkikangas

Unican vaatteissa pieninkin yksityiskohta on tarkoin harkittu. Takin kaulus syntyi yhteistyönä Karkelon kanssa.

Pyynikin trikootehdas kätkee sisäänsä toinen toistaan kiinnostavampia yrityksiä. Yksi näistä on Unica Fashion, jonka ompelimossa valmistuu naistenvaatteita muun muassa Suomen, Japanin, Hollannin ja Venäjän markkinoille. Vuonna 1981 toimintansa aloittanut Unica Fashion tunnetaan erityisesti selkeälinjaisista, sametinpehmeistä takeistaan.

vaatetuskangas

Katja Salonen asettelee kaavaa kankaalle.

Olen työskennellyt Unican naapurissa seitsemän vuotta, mutta vasta viime keväänä tutustuin yrityksen perustajaan, Liisa Pikkujämsään. Tiesin entuudestaan, että hänen suunnittelemansa vaatteet perustuvat Unican omiin, yksilöllisiin kankaisiin. Eräänä kevätpäivänä pistäydyin esittelemään itseni Liisalle ja kysymään, josko Unicalla olisi tarvetta uusille kangaslaaduille. Huomasimme, että trikootehtaalla sijaitsevien yritysten lisäksi meitä yhdistävät myös opiskelu Wetterhoffilla ja monipuolinen tekstiilialan työkokemus. Niinpä päätimme katsoa, mihin yhteistyö voisi johtaa. Liisan puoliso ja yhtiökumppani Esa oli myös projektissa mukana, joten tapasimme aina kolmen hengen porukalla.

Kangas katseenvangitsijana

kangasnapin päällystäminen

Pihla Pero nepittää kokenein ottein.

Kuosisuunnittelun lähtökohtana oli, että kankaat toimivat katseenvangitsijana vaatteiden yksityiskohdissa. Liisa, Esa ja minä olimme tehokas tiimi. Ensimmäiset palaverimme olivat juhannuksen aikoihin, ja jo heinäkuun lopussa Liisan suunnitteleman takin mallikappaletta somistivat käsin kutomastani kankaasta tehdyt kaulukset ja taskunsuut. Olimme kaikki suunnattoman innoissamme lopputuloksesta, ja niinpä kangas päätettiin ottaa tuotantoon. Nyt kyseistä puuvillakangasta on kudottu pohjanmaalaisessa kutomossa jo niin paljon, että suunnittelija voi huokaista helpotuksesta – laatu soveltuu täydellisesti myös teolliseeen tuotantoon.

samettitakki

Kathy-malliston takki on samettisen pehmeä.

Graafista ilmettä kevääseen ja syksyyn

Kathy-kankaalla somistettuja takkeja, jakkuja ja liivejä saa tällä hetkellä Unican tehtaanmyymälästä Pyynikiltä sekä Uniikit-liikkeestä Tampereen keskustasta. Syksyn mittaan mallistoa on esitelty myös jälleenmyyjille, jotka tekevät hankintoja ensi kevääksi ja syksyksi. Ei muuten liene vaikea arvata, miksi kangasta alettiin kutsua juuri Kathyksi… Monet Unican tuotteet on nimetty Liisan tuntemien naisten mukaan!

Vaatekangasta valmistamassa

puuvilla

Kaikki alkaa langasta. Tähän kankaaseen sitä tarvitaan 16 kiloa.

Kutomakoneen tiheyspyörä määrää, kuinka monta kudetta lyödään yhdelle senttimetrille kangasta.

Tiheää vai harvaa? Kutomakoneen tiheyspyörillä vaikutetaan kankaan ominaisuuksiin.

kotimainen kangas

Kuusitoistavartinen Dornier-kone työssään.

Lanka juoksee koneelle suoraan kartiolta.

Kuteenvalitsin ojentaa langan siepparille, ja leikkuri siistii kankaan reunat.

Katja Hynninen

Kutojan tehtävänä on tarkkailla, että kaikki sujuu kuten pitää. Kuva: Tiina Saivo

Tekstiiliverstas

Laitosmies on teollisen kutomon avainhenkilö. Konetta säätämässä Arto Laine.

kankaan mittaaminen

Kutomisen jälkeen kangas tarkastetaan. Työn tiimellyksessä metrimittari on kiepsahtanut nurinpäin!

sileä kangas

Tarkastuksen jälkeen kangas saa vielä kunnon höyrytyksen, joka viimeistelee pinnan.

kangasrulla

Valmis kangas kiertyy siististi rullalle.

Kuvat otettu Tekstiiliverstaalla Hämeenlinnassa elokuussa 2013.

Kantoliina

kantoliina miehelle

Joonas ja Vilho-vauva testaamassa Päivänsäde-kantoliinaa.

Muotoilijalle on aina riemuvoitto, kun hän pääsee hyödyntämään ydinosaamistaan. Siis suunnittelemaan juuri niitä tuotteita, joissa on parhaimmillaan, tai joiden suunnittelemisesta on pitkään haaveillut. Usein tilaustyöt ovat kuitenkin sen luonteisia, että työstä vain murto-osassa pääsee toteuttamaan itseään, ja loput on valmiiksi määritellyillä ehdoilla puurtamista. Eikä siinä mitään, ainakin itseäni viehättää tilaustöissä nimenomaan se, että joku muu asettaa minulle rajat, joiden sisällä saan työstää ideoitani käyttökelpoiseen muotoon. Jos kuitenkin saisin valita kaikista tekstiilisuunnittelijan töistä sen mieluisimman, suunnittelisin vain kankaita. Siis metrikankaita, joita kudotaan kymmenen, sata tai vaikka tuhat metriä.

Kuluneen vuoden aikana olen suunnitellut paljon malleja käsityölehtiin. Useimmiten mallit ovat olleet perinteisiä sisustustekstiilejä kuten huopia, kaitaliinoja ja saunapyyhkeitä. Vaikka kuosit ja värit vaihtuvat ja uusia materiaalejakin tulee aina silloin tällöin markkinoille, niin tuntuu, että tuotteet ovat aina enemmän tai vähemmän uusintoja aiemmista. Tietyntyyppiset työohjeet yksinkertaisesti uppoavat kudonnan harrastajiin, ja toisaalta yksinkertaiset perusmallit antavat heille mahdollisuuden käyttää toteutuksessa myös omaa luovuuttaan. Itse ajattelenkin, että käsityömalli on ennen kaikkea inspiraation lähde, ja tehtäväni mallien suunnittelijana on auttaa sitä pulppuamaan.

Ideasta toteutukseen

kantoliinakangas

Kantoliina kangaspuilla.

Viime syksynä omaan mieleeni pulpahti aivan uusi idea. Tuote itsessään oli niinkin yksinkertainen kuin vauvankantoliina, mutta siinä saisin yhdistää monta mieluista asiaa: taustatutkimuksen, kuosi- ja värisuunnittelun sekä kankaan tuotekehityksen. Liinojen ompeluohjeita on maailma pullollaan, mutta suomenkielisiä kudontaohjeita ei ainakaan minun silmiini ollut aiemmin osunut. Niinpä tarjosin ideaa yhteistyökumppanilleni Tekstiiliteollisuudelle.

Sovimme Tekstiiliteollisuuden toimitusjohtajan Sirpa Starkin kanssa, että suunnittelen heidän käsityömallistoonsa kantoliinan, jossa panostettaisiin raikkaaseen ulkonäköön, mutta myös teknisiin ominaisuuksiin. Kangas joutuu nimittäin käytössä melkoiselle rasitukselle. Sen on kestettävä venytystä ja hankausta, joustettava vinoon ja oltava konepestävä. Hyvä liina on lisäksi kevyt, hengittävä ja ihoa vasten pehmeä. Itselläni ei ollut entuudestaan kokemusta kantoliinoista, joten etsin taustatietoa internetistä. Kuvauksia liinojen materiaaleista, malleista ja sidontatavoista löytyikin helposti, sillä kantoliinan käyttäminen on 2000-luvun aikana kasvattanut tasaisesti suosiotaan.

kotimainen kantoliina

Ohut ja hengittävä materiaali on Annan mieleen.

Kantoliinaprojekti oli työläs, mutta antoisa. Kun kaikki yksityiskohdat olivat kohdallaan, varsinainen mallikappale syntyi lopulta nopeammin kuin olin ajatellut. Liinaa kutoessa treenasin nopeutta ja otin välillä sekuntikellolla aikaakin. Ei sillä, että nopeus olisi kudontahommissa valttia, mutta ammattilaiselle se ei ole pahitteeksikaan. Hassua muuten, että jokaisessa kudonnaisessa ensimmäinen puolitoistametrinen tuntuu olevan kaikkein työläin. Kun sen rajan yli pääsee, mielentila muuttuu kärsimättömästä levolliseksi.

Päivänsäde-kantoliinan ohje on julkaistu viime viikolla ilmestyneessä Taito-lehdessä. Auringonkeltaista liinaa pääsivät ensimmäisenä testaamaan Vilho, Anna ja Joonas – lämmin kiitos vielä mainioille malleille!