Takkikankaita

villakangas

Vipinä ja Vaateri – takkikankaat villin viivoituksen ja hallitun geometrian ystäville.

Taito-lehden toimituspäällikkö Tiina Aalto otti minuun viime vuoden loppupuolella yhteyttä ja tiedusteli, haluaisinko suunnitella kevään numeroon takkikangasmalliston. Ja tottahan minä halusin, sillä vaatetuskankaiden kudontaohjeita esitellään käsityölehdissä harvoin, ja siinä mielessä tunsin olevani etuoikeutettu saadessani tarttua toimeen. Tarkoituksena oli suunnitella kaksi kuosiinkudottua kangasta, jotka soveltuisivat kevät- ja syystakkeihin. Väritykseltään neutraaleja, kuvioinniltaan graafisia, olivat tilaajan toiveet.

Toimeksiannon selkeydestä huolimatta tehtävä oli haastava, sillä kangaskaupat ovat pullollaan toinen toistaan upeampia kankaita, jotka eivät toki ole käsityönä valmistettuja, mutta riittävät tyydyttämään useimpien itse tehdystä vaatteesta haaveilevien tarpeet. Käsityölehdessä julkaistavaan kangasmalliin oli siis saatava jotain erityistä: mieluiten sellainen ominaisuus, joka antaisi muutoin klassiselle takkikankaalle oman luonteen.

Villakangasta suomalaisesta raaka-aineesta

Lähituotanto on ollut viime aikoina kovasti pinnalla, ja koska käsityöharrastuksessa ollaan suorastaan asian ytimessä, päätin että takkikankaiden erityisominaisuutena voisi olla kotimaisuus. Suurin osa käsityölangoistahan on tuontitavaraa, ja vaikka niitä myytäisiinkin kotimaisina, on kuituraaka-aine yleensä peräisin muualta. Minua on jo pitkään kiinnostanut, miten suomalaisten lampaiden villaa voisi hyödyntää nykyistä monipuolisemmin, ja nyt tarjoutui loistava tilaisuus testata sen toimivuutta kankaana.

Lampaankasvattajaksi en sentään ryhtynyt, vaan tilasin kudontalangat perinteikkäästä Pirtin Kehräämöstä, joka ostaa villan suoraan suomalaisilta lampureilta. Suomessa on maaseudun kehittämistä edistävän Proagria -yhdistyksen mukaan noin kahdeksansataaviisikymmentä ammattimaisesti toimivaa lammastilaa, joista luomutilojen osuus kasvaa koko ajan. Meillä villan tuotanto on kaiken kaikkiaan hyvin luonnonläheistä ja eläinten luontaisia tarpeita kunnioittavaa, eli kotimaista alkuperää olevien villalankojen käyttäminen tukee myös eettistä tuotantoa.

Kaksi kuosia

Juurevasta lähtökohdasta huolimatta halusin kankaille modernin ja särmikkään ilmeen. Kudontapiirien yhteisloimia ajatellen suunnittelin kaksi samaan loimeen kudottavaa kuosia, joista toisessa on hallittua geometrista kuviointia ja toisessa villiä viivoitusta. Halusin näytekankaisiin myös mahdollisimman jyrkän värikontrastin, joten valitsin harmonisen luonnonväriskaalan ääripäistä kaksi sävyä, vaaleanharmaan ja mustanruskean. Samaa lankalaatua saa myös värjättynä, ja olisikin aika kutkuttavaa testata erilaisten väriyhdistelmien vaikutusta kankaan ilmeeseen.

Toivon, että uudet mallit ja todellista lähituotantoa olevat langat herättävät mahdollisimman monella halun valmistaa takki alusta asti omin käsin, tai vaikka kutoa kangas omilla kangaspuilla ja teettää siitä takki kotipaikkakunnan ompelimossa. Kankaiden ohjeet löytyvät uusimmasta Taito-lehdestä, samoin kuin mukava juttu vuonna 1949 perustetusta Pirtin Kehräämöstä.

Mainokset

Katsaus Tallinnan tekstiilitarvikeliikkeisiin

Karnaluks

Noin kymmenesosa Karnaluksin ruskeista napeista.

Terveisiä Tallinnasta!

Taidon ja käsityön viikon päätteeksi suuntasin muotoilijaystäväni Kaisa Maansalon kanssa Tallinnaan tutustumaan paikallisiin tekstiilitarvikeliikkeisiin. Alun perin meidän oli tarkoitus käydä myös taidemuseo Kumussa, mutta jo ensimmäisenä päivänä huomasimme, että vajaan kahden vuorokauden mittainen reissu ei mitenkään riitä sekä kauppa- että näyttelykierrokseen, etenkään jos nämä halutaan hoitaa pitkän kaavan mukaan. Ammatilliset asiat vetivät tällä kertaa pidemmän korren, joten laivamatkan aikana merkitsimme karttaan neljä liikettä, jotka sijaitsevat Tarton maantiellä lähellä toisiaan.

Pellavakankaita.

Tekstiilialan yrittäjän näkökulmasta kiinnostavin löytö oli Karnaluks. Varastohallia muistuttavan tukkuliikkeen valikoimissa on tuhansia erilaisia nauhoja, nyörejä, pitsejä, nappeja, helmiä ja strasseja. Lisäksi tarjolla on valtava määrä työvälineitä, tuki- ja vuorikankaita, kuminauhoja, vetoketjuja ja muita ompelutarvikkeita sekä neulelankoja, kassinkahvoja, käsityökirjoja ja tekstiilivärejä. Omaa silmääni hivelivät erityisesti upeat pellavakankaat, joiden koruttomat pinkat muodostivat muutoin kirjavan valikoiman keskelle rauhallisen keitaan.

Karnaluksin valikoima on niin laaja, että kannattaa tehdä ostoslista etukäteen ja varata asiointiin reilusti aikaa. Pelkästään hyllyjen ylimalkaiseen silmäilyyn saa kulumaan tunnin jos toisenkin, etenkin jos on ensimmäistä kertaa liikkeellä. Henkilökunta on pääasiassa vironkielistä, mutta myyjien joukosta löytyy myös jokunen suomen kielen taitaja. Ja myyjien apua todella tarvitaan, sillä tavara on todella epäloogisessa järjestyksessä! Myös itse myymälä on hyvin piilotettu, sillä se sijaitsee modernin toimistorakennuksen toisessa kerroksessa. Sisäänkäynti on Hermanni-nimisen sivukadun puolella.

Toisessa isossa liikkeessä, Kangadzungelissa, on hyllymetreittäin vaatetuskankaita ja jokunen hyllyllinen sisustus- ja verhoilukankaita. Ilahduttavaa on, että yleisilmeeltään askeettisen, raikuvan radiopopin täyttämän myymälän kätköistä löytyy korkealaatuisia villa- ja villasekoitekankaita, joita Suomessa on niukasti tarjolla. Tällä kertaa tutustuminen valikoimaan jäi kuitenkin muutaman kiinnostavan sidospinnan hypistelemiseen, sillä erityistä kangastarvetta ei ollut. Kangasdzungel löytyy helposti, sillä sen sijainti on Tarton maantien keskustan puoleisessa päässä, ja rakennuksen seinässä on iso opaskyltti.

Melkein Kangasdzungelin vieressä sijaitsee pikkuruinen putiikki nimeltä Solveig. Yhden huoneen kokoisessa myymälässä on siisteissä riveissä korkealaatuisia vaatetuskankaita sekä nauhoja, pitsejä, nappeja ja ompelulankoja. Myymälän valikoima on pieni, mutta sitäkin laadukkaampi. Solveigia voikin suositella klassisia materiaaleja ja kuoseja arvostavalle. Toinen, hieman isompi Solveig-myymälä löytyy Tartosta.

Muutaman korttelin päässä Kangasdzungelista ja Solveigista sijaitseva Abakhan Fabrics on keskittynyt pääasiassa verho- ja sisustuskankaisiin, täytevanuihin ja sisustyynyihin. Lisäksi tarjolla on nauhoja, nyörejä, tupsuja ja muita sisustusompelussa käytettäviä materiaaleja. Kankaita on pakkojen lisäksi paloina, joten aarteen etsijän on syytä varautua penkomaan laareja. Abakhan Fabrics on ketjuliike. Eri puolilla Tallinnaa sijaitsevien kauppojen lisäksi näitä on Tartossa, Narvassa ja Pärnussa sekä Viron naapurimaassa Latviassa.

Satiininauhoja.

Hintataso Tallinnan tarvikeliikkeissä on jonkin verran edullisempi kuin Suomessa. Tiettyjen tuotteiden hankkiminen Suomenlahden eteläpuolelta voi olla kannattavaa, etenkin jos on kyse suurista ostomääristä. Varsinainen ero kotimaan tekstiilitarvikeliikkeisiin ja -tukkuihin on kuitenkin valikoiman laajuudessa. Rikkautena on myös myymälöiden lukumäärä ja toisistaan poikkeava tarjonta. Tällaisia omaleimaisia liikkeitä toivoisi Suomeenkin, sillä materiaalien runsaus edistää myös käsityökulttuuria ja alan yrittäjyyttä.

Ps. Designin ystävien kannattaa poiketa vanhan kaupungin Tali-nimisessä nuorekkaassa muotoiluputiikissa sekä 60-luvun tyyliin sisustetussa Must Puudel -kahvilassa.

Sukellus kankaaseen

Kotimaiset kankaat

Puuvillakangasta Tekstiiliverstaan Dornier-kutomakoneella.

Jokainen ihminen on elämänsä aikana tekemisissä kankaiden kanssa. Erilaiset kankaat ympäröivät meitä kehdosta hautaan, mutta silti, tai ehkä juuri siksi, niiden alkuperää ei sen kummemmin tule ajatelleeksi. Ilman kankaita olisi kuitenkin hankala elää. Kankaitahan on kaikkialla: vaatteissa, laukuissa, kodintekstiileissä, huonekaluissa, retkeilyvarusteissa, autoissa, purjeveneissä… julkisista kulkuvälineistä ja rakennuksista puhumattakaan!

Kankaiden tarve huomattiin jo kivikaudella. Ensimmäisissä kangaspuissa oli kaksi vaakasuoraa keppiä, joiden varaan oli pingotettu kasvikuiduista punottua nyöriä. Nyörien lomaan pujoteltiin kudetta, ja näin saatiin aikaan rakenteeltaan yksinkertaista kudosta. Ajanlaskun alkuun tultaessa kudontataito oli kehittynyt jo niin pitkälle, että osa ihmisistä tienasi elantonsa kankureina. Luonnonmateriaaliaaleja osattiin hyödyntää monipuolisesti, ja lankaa kehrättiin esimerkiksi pellavasta ja villasta. Keskiajalla kankaista tuli arvokasta kauppatavaraa ja vientituote, jota kuljetettiin ympäri maailmaa kullan, jalokivien ja muiden ylellisyyksien ohella.

Ensimmäiset kutomakoneet kehiteltiin 1700-luvun lopulla, ja pikkuhiljaa teollinen massatuotanto syrjäytti käsinkudonnan lähes kokonaan. Nykyajan elektronisilla laitteilla kankaita kudotaan jo sellaista vauhtia, että niiden raaka-aineiden tuotantokaan ei enää meinaa pysyä perässä. Mutta onneksi pienteolliselle valmistuksellekin on edelleen sijaa. Tekstiiliverstaalla, jossa olin viime keskiviikkona ja torstaina kutomassa asiakkaalleni kankaita, käytössä on edelleen mekaaniset Dornier-koneet. Kahden työpäivän aikana kudoin yli kaksikymmentä metriä. Tai en minä sitä yksin kutonut, vaan apunani oli laitosmies Arto Laine, jonka taito käyttää kutomakoneita on vertaansa vailla!

Mutta mitä kangas oikein on?

Kankaaksi kutsutaan tekstiilitasorakennetta, joka muodostuu pituussuuntaisesta lankajärjestelmästä eli loimesta ja leveyssuuntaisesta lankajärjestelmästä eli kuteesta. Kangas syntyy toistensa yli ja ali risteilevistä loimi- ja kudelangoista.

Malli yksinkertaisimman sidoksen eli palttinan rakenteesta.

Sidoksia

Tietyllä tavalla järjestäytyneitä lankoja kutsutaan sidokseksi. Yksinkertaisin sidos on palttina. Siinä loimilanka kulkee vuorotellen yhden kudelangan yli ja yhden ali, ja vierekkäiset loimilangat sitoutuvat päinvastoin. Malliesimerkki palttinasta on ihan tavallinen yksivärinen lakanakangas. Jos tätä alettaisiin muunnella loimi- ja kudelankojen värien ja materiaalien sekä kankaan tiheyden osalta, saataisiin koko joukko toisistaan poikkeavia kankaita. Muut perussidokset ovat nimeltään toimikas ja pomsi eli satiini. Lisäksi on olemassa kymmeniä muita sidoksia, ja kun näiden kaikkien muunnelmat ja yhdistelmät laskee yhteen, sidoksia tulee niin paljon, että niistä voisi pitää sidosopin blogia koko loppuelämänsä. Mutta kangas ei ole vain sidosta, vaan paljon muutakin.

Raaka-aineita

Kankaan raaka-ainetta on lanka, joka voi olla kehrätty joko luonnonkuiduista tai tekokuiduista. Luonnonkuituja ovat kasvikuidut kuten puuvilla ja pellava sekä proteiinikuidut kuten villa ja silkki. Tekokuituja puolestaan ovat synteettiset kuidut, esimerkiksi polyesteri ja akryyli sekä luonnonkuiduista kemiallisen prosessin avulla saatavat kuidut kuten viskoosi ja modaali. Langanvalmistuksen yhteydessä kuiduille tehdään yleensä erilaisia käsittelyjä kuten valkaisuja, värjäyksiä, vahauksia, pinnan silotuksia ja palosuojauksia. Uutta kangaslaatua suunniteltaessa sopivan langan valinta on erityisen tärkeä työvaihe. Kankaan käyttötarkoitus määrää pitkälti sen, mitä ominaisuuksia kudontalangoilta vaaditaan.

Kudontaa
Kutomakone lukee sidosta joko reikäkortilta tai tietokoneelta.

Kutomakone lukee sidosta joko reikäkortilta tai tietokoneelta.

Kangasta voidaan valmistaa kangaspuilla ja kutomakoneella. Perustoiminnot ovat molemmissa samat sillä erotuksella, että perinteisissä kangaspuissa kaikki tapahtuu manuaalisesti, kun taas kutomakoneessa on sähköllä toimiva mekanismi. Tietokoneohjatut kangaspuut ja kutomalaitteet ovat näiden välimuotoja, mutta luonteeltaan kuitenkin lähempänä kangaspuita. Kudontatekniikka sinänsä ei vaikuta lopputulokseen, vaan sekä kangaspuilla että kutomakoneella pystytään valmistamaan kaikenlaisia kangaita. Samoin molempien käyttöön tarvitaan kutojaa, työnkuva vain on hieman erilainen.

Viimeistyskäsittelyjä

Kutomisen jälkeen kangas tarkastetaan ja rullataan. Tässä vaiheessa kangas on niin sanottua raakakangasta, jolle tehdään vielä erilaisia viimeistyskäsittelyjä. Kevyin käsittely on höyrytys, joka relaksoi kankaan eli laukaisee kutomisen aikana syntyneet loimi- ja kudelankojen jännitteet ja kutistaa kankaan mittoihinsa. Toisinaan kangasta jälkikäsitellään myös pesemällä, vanuttamalla, prässäämällä tai karstaamalla, ja tietysti myös värjäämällä tai painamalla siihen kuvioita tai lisäämällä erilaisia suoja-aineita ja pinnoitteita.

Ja lopulta valmista kangasta

Ennen päätymistään kaupan hyllyyn tai ompelimon työpöydälle tekstiilimateriaali on kulkenut jo pitkän matkan kuidusta langaksi ja langasta edelleen käyttövalmiiksi kankaaksi. Mutta tästähän kankaan todellinen taival vasta alkaa, sillä pakalle käärittynä se on vielä elinkaarensa alussa. Omat viime viikolla kutomani kankaatkin ovat jo maailmalla!