Kirja-arvio: Käsitöillä ei elä

Esimerkillään Liisa Tuimala osoittaa, että kun visio on tarpeeksi vahva, niin kaikki esteet on ylitettävissä. Kuva: Nouseva Myrsky

Kun visio on vahva, niin esteet ovat ylitettävissä. Kuva: Nouseva Myrsky / Milla Grönman Photography

Latasin eilen koneelleni vastikään julkaistun, provosoivasti nimetyn Käsitöillä ei elä -kirjan. Kirjan kirjoittaja, korusuunnittelija Liisa Tuimala, on toiminut yrittäjänä vuodesta 2012. Hänen yrityksensä Nouseva Myrsky tunnetaan veistoksellisista tuotteistaan, jotka ovat paitsi kauniita, myös synkkiä tai vähintään puhuttelevia. Esimerkkinä mainittakoon uniikkikorumallisto Öljyinen lintu, jonka teema ei esittelyjä kaivanne.

Ohjeita alokkaille ja kertaajille

Käsitöillä ei elä -kirja on ladattavissa ilmaiseksi. Kuva: Nouseva Myrsky.

Käsitöillä ei elä -kirja on ladattavissa ilmaiseksi verkosta. Kuva: Nouseva Myrsky.

Käsitöillä ei elä on suunnattu aloitteleville yrittäjille, mutta sopii kertausharjoitukseksi myös oman aiemmin aloitetun yritystoiminnan kehittäjille. Yrittäjäopiskelijoiden mentorina olen pannut merkille, että samat aiheet mietityttävät kaikkia luovien alojen yrittäjiä uran pituudesta riippumatta. Ikuisuuskysymyksiä ovat muun muassa tuotevalikoiman laajuus, yrityksen tunnetuksi tekeminen, sopivien myyntikanavien valinta, asiakaspalvelun laatu ja oma jaksaminen. Tuimalan oppaassa käsitellään yllä mainittuja aiheita ja esitetään kysymyksiä, mutta ei anneta suoria vastauksia. Ennemminkin opas herättää pohtimaan, mikä juuri oman yrityksen kohdalla on järkevää ja mielekästä sekä rohkaisee suoraan toimintaan omien unelmien saavuttamiseksi.

Jos jotain kaipaisin kirjaan lisää, niin kuvia. Vahvan vision, mieleenpainuvan nimen ja omaperäisten tuotteiden lisäksi Nousevan Myrskyn ehdottomana vahvuutena ovat upeat tunnelmakuvat, joita kirjassa olisi kannattanut hyödyntää. Myös oikoluku olisi ollut paikallaan, vaikka sisällön ollessa riittävän kiinnostava, ei muutama pieni virhe muodostukaan lukemista haittaavaksi ongelmaksi. Kyllä tästä olisi mukava saada myös painettu versio!

Rohkea avautuminen

Öljyinen lintu. Kuva: Nouseva Myrsky.

Liisa Tuimalan ilmaisu on rikasta ja soljuvaa. Erityisesti arvostan sitä, että Tuimala käyttää esimerkkinä omaa yritystään ja kokemuksiaan yrittäjyydestä, eikä suhtaudu itseensä liian vakavasti. Aito avoimuus, ulospäinsuuntautuneisuus ja itsensä likoon laittaminen on designereille mielestäni hieman epätyypillistä, vaikka monet vannovatkin verkostoitumisen ja läpinäkyvyyden nimeen. Tuimala ottaa myös rohkeasti kantaa uransa alkutaipaleella kuulemiinsa epäileviin kommentteihin. Jopa niin rohkeasti, että yksi niistä on päätynyt kirjan nimeksi.

On hyvä huomata, että ollakseen hyödyllinen, yrittäjyyden oppikirjan ei tarvitse olla kaiken kattava tiiliskivi. Tuimalan kirja on sopivan pituinen luettavaksi vaikka kahvitauolla. Iltalukemiseksikin se sopii, koska siinä ei maalailla yöunia vievää kauhukuvaa yrittäjän kivisestä ja väistämättä kadotukseen johtavasta tiestä, vaan rohkaistaan tutkimusmatkalle yrittäjyyden kiehtovaan maailmaan.

Mainokset

Arvostakaa villasukkianne

Eila Anttila neuloo villasukkia kasvivärjäämistään langoista. Raitasukkia ja neulelankoja saa Punomon verkkokaupasta. Kuva: Eila Anttila

Syksy on saapunut, ja koleiden säiden myötä vanhat kunnon pässinpökkimät löytävät tiensä sukkalaatikosta aktiivikäyttöön. Minullakin on tällä hetkellä jalassani polviin asti ulottuvat sukat punaharmaalla punoskuvioinnilla. Neulemalli tunnetaan nimellä entrelac – kotoisammin konttineule – googletin juuri! Sukkani ovat kotoisin Oulusta. Tekijää en tiedä, koska olen saanut ne lahjaksi.

Villasukkiin suhtaudutaan yllättävän tunteellisesti. Yhden mielestä ainoa oikea väri on harmaa. Toisen mielestä värillä ei ole väliä, kunhan ovat oman mummon kutomat. Kolmas on sitä mieltä, että villasukkien on oltava löysät, ja neljännen mieleen ovat jalanmyötäiset. Viides puolestaan sanoo, että villasukkia ei tarvitse sen kummemmin ajatella, koska niitä vain ilmaantuu jostain ihan riesaksi asti.

Itse olen ajatellut villasukkia hyvinkin paljon. En niinkään sukankuluttajan tai puikonheiluttajan näkökulmasta, vaan liiketoiminnan kannalta. Lähes kaikissa käsitöiden hinnoittelua koskevissa nettikeskusteluissa nostetaan nimittäin esille kysymys, kuinka paljon villasukkien tulisi maksaa, ja toisaalta paljonko ne saavat maksaa. Aihe tuntuu olevan aina ajankohtainen, ja siksi haluan käsitellä sitä blogissani, vaikka itselläni sukkapuikot pysyvät hädin tuskin kädessä.

Villasukkien hinnoittelu – maalaisjärkeä vai rakettitiedettä?

Eija Rekolan Jouluaatto-sukkia kelpaa käyttää läpi vuoden. Kuva: Eija Rekola / Taitaentehty

Eija Rekolan Jouluaatto-sukkia kelpaa käyttää läpi vuoden. Kuva: Eija Rekola / Taitaentehty

Villasukkien hinnoittelemiseen pätevät samat säännöt kuin muidenkin käsitöiden. Helmikuussa 2013 kirjoittamassani artikkelissa kerroin aiheesta yleisesti. Nyt lähestyn asiaa käytännönläheisestä näkökulmasta ja esittelen kuvitteellisen neuleyrittäjän hinnoittelulaskelman. Samanlaisia laskelmia voi hyvin käyttää muidenkin käsitöiden hinnoittelemiseen.

Esimerkkinä laskelmassa ovat yksiväriset käsin neulotut perussukat, joiden koko on 37–39. Sukkiin on kiinnitetty kartonkinen etiketti, jossa on valmistajan logo ja tuotetiedot. Sukat valmistetaan piensarjatuotantona, yhden tuotantoerän koko on 50 sukkaparia. Neuloja on yksinyrittäjä, joka työskentelee kotinsa yhteydessä olevassa verstaassa ja myy sukkia omassa verkkokaupassaan.

Hinnoittelulaskelmassa on huomioitava:

  • Materiaalikulut
  • Työkustannukset
  • Ulkopuoliset palvelut
  • Myyntikate
  • Arvonlisävero

Materiaalikulut

Villalangan menekki yhtä sukkaparia kohti on keskimäärin 150 grammaa eli koko tuotantoerään kuluu lankaa 7,5 kilogrammaa. Langan kilohinta tukussa on 20 euroa ja toimituskulut 10,00 euroa.

  • Materiaalikulut: 7,5 x 20,00 e + 10,00 e = 160,00 e (3,20 e/sukkapari)

Työkustannukset

Yhden sukkaparin neulomiseen kuluu ammattineulojalta aikaa keskimäärin viisi tuntia, eli viidenkymmenen kappaleen tuotantoerään kuluu 250 tuntia. Tuntipalkaksi neuloja on määritellyt 8,67 euroa, joka on tekstiili- ja vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen mukainen minimituntipalkka.

Sivukulukertoimekseen yrittäjä on määritellyt 1,8. Kertoimeen sisältyvät Yel-vakuutus ja muut henkilökohtaiset vakuutukset. Myös loma on ansaittava itse, jos sellaista aikoo pitää.

  • Työtuntien määrä: 250
  • Tuntipalkka (brutto): 8,77 e
  • Sivukulukerroin: 1,8
  • Työkustannukset sisältäen Yel:n ja muut sivukulut: 250 x 8,77 e x 1,8 = 3946,50 e (78,93 e/sukkapari)

Tässä kohtaa yrittäjä kauhistuu. Pelkät työkustannukset ovat lähes kahdeksankymppiä! Yön pitkinä tunteina hän tekee laskelmia ja toteaa yrittäjätulojensa jäävän alle Yel-tulorajan, sillä eihän kukaan ehdi neuloa villasukkia käsin niin paljon, että niistä kertyisi yli 7400 euron vuosiansiot. Virallisesti Yel-työtulo pitäisi tosin määritellä työpanoksen, eikä todellisten tulojen mukaan. Yrittäjä päättää irtisanoa Yel-vakuutuksen ja muut henkilökohtaiset vakuutukset silläkin uhalla, että tämä saattaa myöhemmin kostautua. Tuntipalkastakin on tingittävä, sillä yrittäjä on tehnyt markkinatutkimusta ja todennut villasukkien hintahaarukan olevan noin 5-45 euroa. Hän päättää lohkaista leivästään puolet, ja tyytyä vajaan viiden euron tuntitaksaan. (Tässä kohtaa on selvennettävä, että esimerkkiyrittäjä on täysin kuvitteellinen, enkä kehota ketään riistämään itseään!)

  • Työkustannukset ilman Yel:ä ja muita sivukuluja: 250 x 4,39 e = 1097,50 e (21,95 e/sukkapari)

Ulkopuoliset palvelut

Tuote-etiketit tilataan paikallisesta tulostuspalvelusta ja noudetaan itse. Hintaa viidenkymmenen kappaleen tulostamiselle ja leikkaamiselle tulee yhteensä 25 euroa.

  • Ulkopuoliset palvelut: 1 x 25,00 e = 25,00 e (0,50 e/sukkapari)

Omakustannushinta

Kun yllä mainitut kulut eli materiaalit, työkustannukset ja ulkopuoliset palvelut ynnätään, saadaan tuotantoerän omakustannushinnaksi 1282,50 euroa. Yrittäjältä kuluu siis yhden sukkaparin tuottamiseen 25,65 euroa. Tässä hinnassa ei ole vielä yhtään katetta, eli rahaa, jolla yritystoiminta pyörii, voitosta puhumattakaan.

Myyntikate

Yrittäjä on määritellyt katteekseen 15 prosenttia verottomasta myyntihinnasta. Tähän hän on sisällyttänyt muun muassa verkkosivujen ylläpidon, pakkaustarvikkeet, muuhun kuin tuotteiden valmistamiseen kuluvan työajan, puhelimen, nettiliittymän, matkakulut sekä muut yritystoiminnasta aiheutuvat kustannukset. Viidentoista prosentin kate on pieni, mutta sillä saa juuri ja juuri peitettyä yrityksen kulut. Voitto jää haaveeksi, mutta onhan työn ilo.

Myyntikate on nimensä mukaisesti osuus myyntihinnasta, joten tässä kohtaa tuleekin tenkkapoo, sillä myyntihinta ei ole vielä tiedossa. Mutta ei hätää. Kun omakustannushinta ja kateprosentti tiedetään, loppu on puhdasta matematiikkaa.

Veroton myyntihinta

  • Omakustannushinta: 1282,50 e
  • Kateprosentti: 15
  • Jakaja: 0,85*
  • Veroton myyntihinta: 1282,50 e / 0,85 = 1508,82 e (30,18 e/sukkapari)

* En osaa avata jakajan syntymekasmia sen kummemmin, kuin että oikean jakajan saa, kun yhdestä kokonaisesta, täyttä sataa prosenttia kuvaavasta desimaaliluvusta (1,00) vähentää halutun viidentoista prosentin myyntikatetta kuvaavan osuuden (0,15). Eli näin: 1,00 – 0,15 = 0,85.

Kun omakustannushinnan 1282,50 euroa jakaa 0,85:lla, lopputulokseksi saadaan veroton myyntihinta 1508,82 euroa. Kun tästä vähennetään 15 prosentin kate, jää jäljelle omakustannushinta. Joskus laskukaavoja on helpompi soveltaa käytännössä kuin selittää!

Verollinen myyntihinta

Kun villasukkien veroton hinta on saatu selville, siihen on lisättävä vielä arvonlisävero. Näin saadaan selville verollinen myyntihinta eli sen hinta, joka asiakkaalta pyydetään. Arvonlisävero on prosenttiosuus verottomasta myyntihinnasta, ja siksi verollisen hinnan laskemisessa voidaan käyttää suoraa kerrointa.

  • Veroton myyntihinta: 1508,82 e
  • Verokanta: 24 %
  • Kerroin: 1,24
  • Verollinen myyntihinta: 1508,82 e x 1,24 = 1870,94 e (37,42 e/sukkapari)
Jaana Huhtasen neulekoneella syntyy kaunista jälkeä. Aino- ja Janne-sukat. Kuva Jaana Huhtanen Design / Sibelius Center

Jaana Huhtasen neulekoneella syntyy kaunista jälkeä. Aino- ja Janne-sukat. Kuva Jaana Huhtanen Design / Sibelius Center

Yhden sukkaparin hinnaksi tulee 37,42 euroa. Ehkä hintalapussa voisi lukea tasan kolmekymmentäseitsemän tai -kahdeksan, mutta joka tapauksessa hintatason on oltava tätä luokkaa, jos tavoitellaan edes  jonkinlaista tuottoa. Mutta mutta, vaikka villasukkia neuloisi yhden parin kuukauden jokaisena arkipäivänä, kuukausipalkka jäisi alle neljän ja puolen sadan euron!

Tässä vaiheessa on jo myönnettävä, että käsin neulotuilla villasukilla ei elä. On joko tehtävä ohessa jotain muuta tai siirryttävä kustannustehokkaampaan koneneulontaan. Tietysti yksi tapa olisi kehittää omista sukkamalleistaan omaleimaisia brändituotteita ja suunnata markkinointi sellaisiin maihin, joissa sukankudontaa ei pidetä enää kansalaistaitona.

Lämmittää jalkoja, kuumentaa tunteita

Internetissä villasukkakeskustelu käy kuumana: ”Kuinka joku kehtaa pyytää villasukista kolmekymppiä”, Villasukista ei missään nimessä pidä maksaa yli viittätoista euroa”, ”Kukaan itseään arvostava käsityöläinen ei myy villasukkia alle kahdenkymmenenviiden euron”, ”Minä teen villasukkani itse kaupan alennuslangoista”, ”isoäitini kutoi villasukkia koko ikänsä, eikä koskaan pyytänyt niistä mitään”  ja niin edelleen.

Ammattilainen käyttää korkealaatuisia materiaaleja.   Kuva: Eila Anttila / Punomo

Ammattilainen käyttää korkealaatuisia materiaaleja. Kuva: Eila Anttila / Punomo

Ovatko villasukat ihmisen perusoikeus, jonka edessä käsityöläisten pitäisi taipua tekemään kannattamatonta työtä? Mielestäni eivät, vaikka toki soisinkin kaikkien saavan nauttia villasukkien lämmöstä. Toivoisin, että jokainen käsityöläinen arvostaisi työtään sen verran, että rohkenisi pyytää siitä asianmukaisen hinnan. Hinnan ei tarvitse hipoa pilviä, mutta ei myöskään voi olla niin, että myyjä joutuu maksajaksi.

Kriittisestä kirjoituksestani huolimatta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että villasukkia neulotaan hyväntekeväisyyteen ja läheisille lahjaksi. Tällainen toiminta on jopa suotavaa, koska inhimillistä lämpöä ei voi olla koskaan liikaa.

Ps. Kuvissa esiintyviä villasukkia voi ostaa seuraavista verkkokaupoista: Punomo (Eila Anttila), Taitaentehty (Eija Rekola) ja Sibelius Center (Jaana Huhtanen).

Viikonloppu mainosgraafikkona

frezza

Pauligin kahvin makuinen Frezza-juoma on niin viilentävää, että kahvirengaskin huurtuu.

Viime viikonloppuna osallistuin kuvankäsittelytaitojen kehittämismielessä Pauligin Frezza-julistekilpailuun. Frezza on pienissä pulloissa myytävää kylmää kahvijuomaa, jonka mainoslause kuuluu: ”Frezza viilentää”. Havahduin asiaan viime tipassa, joten deadline häämötti kahden päivän päässä. En kuitenkaan antanut tiukan aikataulun lannistaa, vaan aloin reippaasti työstää muutamaa ehdotusta. Yksi näistä oli Huurteinen kahvirengas.

Aluksi kahvirengasaihe tuntui kuluneelta, sillä Googlesta löytyy hakusanalla ”coffee stain” yli kahdeksan miljoonaa tulosta ja kuviakin sivutolkulla. Yhtään huurteessa olevaa mallia en kuitenkaan löytänyt, joten ryhdyin tuumasta toimeen. Logot, mainoslause ja tuotekuvat olivat ladattavissa kilpailusivulta, joten varsinaiseksi taiteelliseksi ponnistukseksi jäi kahvirenkaan ikuistaminen ja julisteen sommitteleminen.

Jokaisella viivalla on tarkoitus

Minimalismi on yksi vaikeimmista taiteen lajeista. Kiinnostuin tyylisuunnasta jo yläasteella, kun kuvaamataidon opettajani sanoi, että jokaisella viivalla on oltava tarkoitus. Tätä olen yrittänyt noudattaa niin taiteessa kuin designissa, toisinaan vähän pakkomielteisestikin. Toisaalta on helppo työskennellä, kun on selvä päämäärä. Minulle tasapainoinen sommittelu on tärkeä, mutta täydellisen symmetrian tavoittelusta yritän kovasti päästä eroon.

Frezza-julistetta suunnitellessa tähtäsin niukkaan ilmaisuun. Mietin mikä näyttäisi hyvältä sekä pienessä että isossa koossa, ja millaista kuvaa voisi hyödyntää sekä verkko-, lehti- että katumainonnassa. Mietin myös, mikä olisi kaikille kahvin ystäville tuttua, mutta samalla hieman arvoituksellista. Ja vielä, kuinka saada kylmän kahvijuoman olemus parhaiten esiin?

Yötöitä kahvin voimalla

Olisiko tässä Frezzan uusi mainosjuliste?

Olisiko tässä Frezzan uusi mainosjuliste?

Saatuani ajatuksen huurtuvasta kahvirenkaasta, päätin testata sen toimivuutta käytännössä. Aikaa ei ollut hukattavaksi, joten hyppäsin luonnosteluvaiheen yli ja siirryin suoraan toteutukseen. Aluksi keitin pannullisen vahvaa kahvia, kuten yleensäkin töitä aloitellessani. Tosin harvoin tulee aloitettua uutta työtä perjantai-iltana ja jatkettua pikkutunneille. Tämän jälkeen kaivoin kaapista kaikki eri muotoiset kahvikupit ja kasan akvarellipaperia.

Valkoiselle pinnalle syntyi rinkula toisensa perään, mutta sitä oikeaa ei tahtonut löytyä. Kuinka vaikea onkaan saada aikaan hallittu, mutta tahattoman näköinen jälki! Seuraavana aamuna (jälleen kahvikupin äärellä), katsoin tuotoksia uusin silmin. Näennäisesti samanlaisten renkaiden joukosta erottui nyt yksi muotovalio, joka sai Photoshopilla kylmän kylvyn.

Äänestä suosikkiasi!

Kilpailun voittaja valitaan yleisöäänestyksellä. Omaa suosikkiaan voi äänestää kilpailusivustolla 12. kesäkuuta asti klikkaamalla julisteen alla olevaa tykkää-nappia. Kilpailussa on erikseen kutsusarja, jossa kisaavat Anssi Kasitonni, Aino Louhi, Kasper Strömman, Aiju Salminen, ja Teemu Keisteri. Molemmissa sarjoissa äänensä voi antaa niin monelle työlle kuin haluaa.

Liikelahjaksi suomalaista muotoilua

Fazer Myllyn kauratyyny on Suomessa valmistettu Avainlippu-tuote.

Fazer Myllyn kauratyyny on Suomessa valmistettu Avainlippu-tuote.

Työhuoneessani on viime aikoina tuoksunut kaura. Aistinautinnon takana on Fazer Mylly, joka on tilannut liikelahjaksi lämmitettäviä kauratyynyjä. Neljänsadan kilon kauralähetyksestä suurin osa on jo huvennut jyvänmuotoisten tyynyjen täytteeksi, mutta vielä on urakkaa jäljellä.

Tutun ja arkisen käyttötuotteen muotoileminen edustuskelpoiseksi liikelahjaksi on ollut haastavaa, mutta mielenkiintoista. Jo luonnosteluvaiheessa asetin itselleni tavoitteen, että Fazerin kauratyynyyn tulee voida liittää sana design. Designiksi voidaan laajassa merkityksessä kutsua mitä tahansa suunnittelua, mutta minä miellän sen nimenomaan hyväksi muotoiluksi, jossa on huomioitu niin esteettiset ja tuotannolliset näkökulmat kuin käytettävyyskin.

Monialainen yhteistyö

Uuden lahjatuotteen muotoileminen vaatii monien yksityiskohtien hiomista.

Uuden lahjatuotteen muotoileminen vaatii monien yksityiskohtien hiomista.

Uudenlaisten kauratyynyjen valmistaminen on vaatinut lukuisten yksityiskohtien hiomista ja teknisten ratkaisujen miettimistä. Tämän vuoksi pyysin heti alkuvaiheessa mukaan muotoilija Kaisa Maansalon, jonka kanssa olen aiemminkin tehnyt tuotekehitystä.

Valmistimme tyynystä useita protokappaleita, joiden ulkonäköä ja toimivuutta arvioimme yhdessä Fazer Myllyn henkilökunnan kanssa. Liikelahjasuunnittelussa tilaajan rooli on todella tärkeä, ja siksi olin erityisen iloinen, että saimme Fazerilta paljon palautetta. Monialainen yhteistyö kannatti, sillä tyynystä tuli kaikin puolin kaunis ja toimiva, ja tietysti myös lahjan saajaa lämmittävä!

Liikelahjaan sisältyy aina viesti

Liikelahjoja hankkivat yritykset arvostavat yksilöllistä palvelua sekä yrityksen imagoon ja ilmeeseen sopivia tuotteita. Liikelahjan toivotaan olevan kestävä käyttötuote, josta on saajalleen iloa pitkään. Lahja kuvastaa yrityksen arvoja, mutta ennen kaikkea sillä halutaan osoittaa arvostusta asiakasta tai yhteistyökumppania kohtaan.

Yrityksen logo on olennainen osa liikelahjaa.

Toimiva liikelahja on kokonaisuus, johon sisältyy varsinaisen lahjatuotteen lisäksi tarkoituksenmukainen pakkaus, tuoteinformaatio ja logomerkinnät. Kansainvälisillä markkinoilla toimivan yrityksen lahjaan tekstit on kohteliasta painaa useilla kielillä sekä muutenkin huomioida paikallinen liikelahjakulttuuri.

Kotimaista ja kestävää

avainlippu

Avainlippu liehuu suomalaisen työn puolesta.

Markkinointiassistentti Katri Mäkisen mukaan Fazer Myllyllä suositaan liikelahjoja, jotka ovat laadukkaita, käytännöllisiä ja yrityksen toimintaa kuvastavia. Jyvän muotoa jäljittelevä kauratyyny on ajankohtainen lahja, sillä Fazer avasi oman kauramyllyn Lahteen viime syksynä. Tyynyssä kaura on läsnä sekä symbolisesti että konkreettisesti.

Kauratyynyprojekti on koettu Mäkisen mukaan erityisen onnistuneeksi juuri siksi, että tyynyn muoto ja väri ovat varta vasten Fazer Myllylle suunniteltuja, ja käyttöohje on toiveen mukaan suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Myös kotimaisesta alkuperästä kertova Avainlippu-tunnus on Fazerille tärkeä.

Lumikiteiden karkelot

Kide on uusi, suomalainen kattaussarja.

Kide on uusi, suomalainen kattaussarja.

Karkelo täyttää tänään yhdeksän vuotta. Uskomatonta, kuinka nopeasti aika kulkee, kun kädet ovat koko ajan täynnä tekemistä! Syvällisempi katsaus yrityksen historiaan odottakoon kuitenkin vielä vuoden, sillä tällä hetkellä minua pitää kiireisenä Pyynikin trikoolla ensi keskiviikkona järjestettävä Tehtaan valot -tapahtuma sekä erittäin kiinnostava tilaustyö, josta kerron myöhemmin lisää.

Nyt sen sijaan esittelen uuden Kide-kattaussarjan, joka pohjautuu viime vuonna suunnittelemaani kuosiin. Liikelahjoja hankkivia yrityksiä palvellessani olen huomannut, että pelkillä tekstiileillä ei pitkälle pötkitä, jos haluaa asiakassuhteille jatkuvuutta. Niinpä päätin pitkästä aikaa uudistua käyttämieni työtekniikoiden osalta ja vaihtaa kangaspuut ja sukkulan vaihteeksi saksiin ja tietokoneeseen. Ainakin hetkeksi.

Talvipäivän raikkautta

Kide-sarjaan kuuluu kaksi pyöreää tarjotinta ja neljä lasinalusta, joissa jokaisessa on hohtavan valkea lumihiutale. Kaikki hiutaleet ovat kuusisakaraisia ja eri muotoisia, aivan kuten luonnossakin. Pohjavärinä on raikas turkoosi. Tuotteet on valmistettu kotoisesta koivusta ja käsitelty kosteutta kestäväksi. Pohjassa on puukuvio ja Karkelon logo.

Työntekijöille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille lahjaa hankkivia ilahduttanee se, että tuotteisiin saa liitettyä myös firman oman logon. Tarjottimissa ja lasinalusissa liikemerkki on mahdollista painaa alapuolelle, jolloin lahjan saaja voi kattaa sarjan huoletta vaikka juhlapöytään.

Valmistusmaa Suomi

Talven värit: raikas turkoosi ja puhdas valkoinen.

Kide-tuotteet valmistetaan käsityönä Suomessa. Valmistajaa valitessani nostin kotimaisuuden ykköskriteeriksi, koska suomalaisen työn, ja erityisesti suomalaisomistuksessa olevien yritysten tukeminen on ensiarvoisen tärkeää työpaikkojen säilymisen ja julkisten palvelujen turvaamisen kannalta.  Yritykset ovat avainasemassa, kun puhutaan yleisen hyvinvoinnin ylläpitämisestä. Pienyrittäjänä haluan tietysti myös tukea toista pientä yritystä. Omasta kokemuksestani tiedän, että näinä aikoina jokainen tilaus on yritykselle tärkeä.

Karkelonkin kymmenes toimintavuosi, jota voi kai hyvällä syyllä kutsua juhlavuodeksi, alkaa työn merkeissä. Joulu- ja tammikuun osalta kalenteri on jo lähes täynnä, mutta kyllä mukaan mahtuu vielä uusiakin projekteja. Odotankin jo oikein innolla, millä asialla seuraava asiakas minulle soittaa. Erityisen innokkaasti odotan kuitenkin sitä, millaisen vastaanoton Kide-sarja saa. Kertokaahan siis kommenttejanne – ihan kaikenlainen palaute on tervetullutta!

Tehtaan valot loistavat Pyynikillä

Tehtaan valoissa voit tutustua Pyynikin trikoolla työskenteleviin yrittäjiin ja taiteilijoihin.

Tehtaan valoissa voit tutustua Pyynikin trikoolla työskenteleviin yrittäjiin ja taiteilijoihin.

Pyynikin rannassa, Suomen trikoon vanhalla tehtaalla työskentelee joukko taiteilijoita ja luovien alojen yrittäjiä. Keskiviikkona 4.12. klo 16–20 toivotamme vieraat tervetulleeksi Tehtaan valot -tapahtumaan, jossa on mahdollisuus tutustua trikoolaisiin ja heidän tuotteisiinsa, tehdä ostoksia, nauttia teatterista tai vain istahtaa hetkeksi ja ihmetellä vanhan tehdasrakennuksen iltatunnelmaa.

Fiat

Minna Iso-Lähteenmäen maalaus Punainen Fiat. Kuva Minna Iso-Lähteenmäki.

Idea omasta tapahtumasta syntyi, kun pohdimme miten voisimme osallistua Suomen Tampere -kampanjaan. Tällöin mieleemme tuli ajatus itsenäisyyspäivän viikolla järjestettävästä yleisölle avoimesta illanvietosta, jolla nostetaan esille suomalaista ja ennen muuta tamperelaista nykytaidetta ja -designia.

Tapahtumassa ovat mukana:

Palmrothin klassinen talvinilkkuri. Kuva: Palmroth Original

Palmrothin klassinen talvinilkkuri. Kuva: Palmroth Original

Taide- ja designmyyjäisissä tuotteitaan ovat esittelemässä todelliset asiantuntijat eli tekijät itse. Tarjolla on muun muassa jalkineita, vaatteita ja asusteita, keramiikkaa, sisustustekstiilejä, lasihelmiä, sarjakuvapatsaita, grafiikkaa ja kortteja. Myynnissä on myös yksittäisiä malli- ja tuotekehityskappaleita, joten hyvissä ajoin paikalle tulevat saattavat törmätä varsinaisiin aarteisiin! Myyjäisten yhteydessä on kahvila, johon ovat tervetulleita ihan kaikki trikoon suunnalla liikkuvat.

Kello 18 on luvassa draamaa, kun Pispalan teatteri esittää uuden Tehdas kuiskii -näytelmänsä. Kyseessä on kenraaliharjoitus, ensi-ilta on itsenäisyyspäivänä. Näytelmä kertoo vihasta, rakkaudesta, ystävyydestä, arjesta, työstä ja taistelusta. Esitykseen on vapaa pääsy, käsiohjelman hinta on kolme euroa.

Suoraan trikootehtaan eteen pääsee Keskustorilta kolme kertaa tunnissa Tahmelan suuntaan lähtevällä linja-autolla numero 25. Sisäpihalla on autoilijoille kahden tunnin kiekkopaikkoja. Taide- ja designmyyjäiset ja kahvila ovat rapun Y14 neljännessä kerroksessa. Talossa on hissi. Pispalan teatteriin on käynti sisäpihalta.

Karkelon viljatyynyt lahjapakkauksessa.

Tehtaan valot Pyynikin trikoolla 4.12.2013 klo 16-20

Osoite: Pyynikintie 25, 33230 Tampere

Tiedustelut: 040 588 0542 / katja.hynninen@karkelo.com

Lämpimästi tervetuloa!

Käsityön hinnoittelu

käsityön hinta

Käsityön hinnoittelu on vaikeaa, vaan ei mahdotonta.

Omien tuotteiden hinnoittelu on käsityöläiselle ikuinen pulma. Yrityskursseilla ja internetin markkinointioppaissa tarjotaan jos jonkinlaisia hinnoittelumalleja, joita on kuitenkin vaikea soveltaa materiaalilähtöisiin ja pitkälti yrittäjän henkilökohtaiseen työpanokseen perustuviin luomuksiin. Kaikille hinnoitteluongelman kanssa kamppaileville suosittelisin viiden kohdan listaa, joka antaa osviittaa myyntihinnan laskemiseksi:

  1. Materiaalikustannukset
  2. Oma palkka
  3. Ulkopuoliset palvelut
  4. Kate
  5. Arvonlisävero

Kun laskelmissa huomioi kaikki yllä olevat seikat, saadaan tuotteelle myyntihinta, joka yrittäjän on tuotteestaan saatava, jotta toiminta olisi kannattavaa. Lista toimii erityisen hyvin piensarjatuotannon kohdalla, eli silloin, kun samanlaista tuotetta valmistetaan vaikkapa kymmenen, viisikymmentä tai sata kappaletta. Hinta lasketaan ensin koko tuotantoerälle ja jaetaan sitten kappalemäärällä.

Tämän ohella on tietysti huomioitava muitakin asioita, kuten vastaavien tuotteiden hintataso, mahdollisten jälleenmyyjien hintakertoimet, yrityksen markkinointistrategia ja lopulta se, kuinka paljon asiakkaat ovat tuotteesta valmiita maksamaan. Ohjeistus onkin enemmän suunnan näyttäjä kuin patenttiratkaisu.

Materiaalikustannukset

Materiaalikustannuksia ovat tuotantoerään kuluvat raaka-aineet sekä näiden toimitus- ja rahtikulut. Raaka-aineiden menekkiin on hyvä lisätä myös muutama hukkaprosentti, koska tuotannossa syntyy väistämättä jonkin verran jätettä tai vaikeasti hyödynnettävää ylijäämämateriaalia. Lisäksi kustannuksia syntyy tuotepakkauksista, tuotteisiin kiinnitettävistä etiketeistä ja muusta graafisesta materiaalista.

Oma palkka

Käsityöyrittäjän palkka muodostuu yleensä itse määritellystä tuntipalkasta, joka kerrotaan työn ammattimaiseen suorittamiseen kuluvalla tuntimäärällä. Työtuntien laskennassa kannattaa huomioida kaikki tuotantoon liittyvät toiminnot, kuten työn esivalmistelut, tuotteiden pakkaaminen ja jälkien siivoaminen. Tuntipalkan lisäksi yrittäjän on sisällytettävä tuotteen hintaan palkan sivukulut, joita ovat yrittäjäeläkemaksu sekä sairaus- ja tapaturmavakuutus. Sivukuluihin lasketaan myös loma-ajan palkka, vaikka käsityöyrittäjät eivät välttämättä käsitettä tunnekaan…

Työstä veloitettava tuntitaksa saadaan kertomalla palkka sivukulukertoimella, joka laskentatavasta riippuen voi hieman vaihdella. Kertoimen laskentaan ei siis ole yksiselitteistä ohjetta, mutta jos käsityöyrittäjän kertoo bruttopalkkansa esimerkiksi kahdella, niin ei voi mennä ainakaan kovin paljon pieleen.

Ulkopuoliset palvelut

Ulkopuolisia palveluja ovat kaikki alihankintana teetetyt työvaiheet tai muut toisen yrityksen suorittamat, tuotteen tai sen osien suunnitteluun tai valmistamiseen kohdistuvat työt. Palvelun tarjoaja laskuttaa työstä sovitun summan, joka sisällytetään tuotteen hintaan.

Kate

Katteella tarkoitetaan osuutta, joka myynnistä jää, kun omakustannushinta (kaikki yllä mainitut kustannukset) on vähennetty. Tällä nimensä mukaisesti katetaan yrityksen muut kulut kuten työtilan vuokra, sähkö ja vesi, puhelin- ja nettiliittymä, kirjanpito, työvälinehankinnat, laitteiden huoltaminen ja omaisuusvakuutukset. Katteeseen on sisällytettävä myös työaika, joka yrittäjältä kuluu muuhun kuin varsinaisten tuotteiden valmistamiseen. On tehtävä tuotekehitystä, laskettava tarjouksia, käytävä asiakkaiden luona, haettava paketteja postista ja niin edelleen.

Katetarpeen laskemiseen on olemassa erilaisia laskukaavoja, mutta useimmiten pienyrittäjälle riittää kokemuksen kautta tuleva näppituntuma. Monesti on järkevää käyttää eri tuoteryhmillä eri kateprosenttia, esimerkiksi niin että tuotteilla joiden omakustannushinta on pienempi, on suurempi kate ja päinvastoin.

Yleensä kate on se josta tingitään, jos tuotteen myyntihinta uhkaa nousta liian korkeaksi. Täysin katteetonta myyntiä ei kuitenkaan kannata harjoittaa, jos liiketoiminnan haluaa jatkuvan pitkällä tähtäimellä. Riittävä kate turvaa yrityksen toiminnan ja tulevaisuuden.

Arvonlisävero

Arvonlisävero on tuotteiden ja palvelujen kulutukseen kohdistuva vero, joka lisätään tuotteen hintaan, ja jonka yrittäjä sitten tilittää verottajalle. Arvonlisäveroa vastaava summa kannattaa lisätä tuotteen hintaan, vaikka ei liikevaihtonsa puolesta olisikaan arvonlisäverovelvollinen. Jälkikäteen hintoja on nimittäin lähes mahdotonta nostaa neljänneksellä, etenkin jos asiakaskunta on jo vakiintunut.

Arvonlisäverovelvolliseksi voi ilmoittautua, vaikka liikevaihto jäisikin alle verottajan asettaman alarajan. Tällöin kaupankäynti muiden yritysten, esimerkiksi jälleenmyyjien kanssa sujuu mutkattomammin, ja myös omat hankinnat ovat vähennyskelpoisia. Vähäistä liiketoimintaa harjoittavat voivat tilikauden päättyessä hakea alarajahuojennusta, joka on porrastettu yrityksen liikevaihdon mukaan.