Arvostakaa villasukkianne

Eila Anttila neuloo villasukkia kasvivärjäämistään langoista. Raitasukkia ja neulelankoja saa Punomon verkkokaupasta. Kuva: Eila Anttila

Syksy on saapunut, ja koleiden säiden myötä vanhat kunnon pässinpökkimät löytävät tiensä sukkalaatikosta aktiivikäyttöön. Minullakin on tällä hetkellä jalassani polviin asti ulottuvat sukat punaharmaalla punoskuvioinnilla. Neulemalli tunnetaan nimellä entrelac – kotoisammin konttineule – googletin juuri! Sukkani ovat kotoisin Oulusta. Tekijää en tiedä, koska olen saanut ne lahjaksi.

Villasukkiin suhtaudutaan yllättävän tunteellisesti. Yhden mielestä ainoa oikea väri on harmaa. Toisen mielestä värillä ei ole väliä, kunhan ovat oman mummon kutomat. Kolmas on sitä mieltä, että villasukkien on oltava löysät, ja neljännen mieleen ovat jalanmyötäiset. Viides puolestaan sanoo, että villasukkia ei tarvitse sen kummemmin ajatella, koska niitä vain ilmaantuu jostain ihan riesaksi asti.

Itse olen ajatellut villasukkia hyvinkin paljon. En niinkään sukankuluttajan tai puikonheiluttajan näkökulmasta, vaan liiketoiminnan kannalta. Lähes kaikissa käsitöiden hinnoittelua koskevissa nettikeskusteluissa nostetaan nimittäin esille kysymys, kuinka paljon villasukkien tulisi maksaa, ja toisaalta paljonko ne saavat maksaa. Aihe tuntuu olevan aina ajankohtainen, ja siksi haluan käsitellä sitä blogissani, vaikka itselläni sukkapuikot pysyvät hädin tuskin kädessä.

Villasukkien hinnoittelu – maalaisjärkeä vai rakettitiedettä?

Eija Rekolan Jouluaatto-sukkia kelpaa käyttää läpi vuoden. Kuva: Eija Rekola / Taitaentehty

Eija Rekolan Jouluaatto-sukkia kelpaa käyttää läpi vuoden. Kuva: Eija Rekola / Taitaentehty

Villasukkien hinnoittelemiseen pätevät samat säännöt kuin muidenkin käsitöiden. Helmikuussa 2013 kirjoittamassani artikkelissa kerroin aiheesta yleisesti. Nyt lähestyn asiaa käytännönläheisestä näkökulmasta ja esittelen kuvitteellisen neuleyrittäjän hinnoittelulaskelman. Samanlaisia laskelmia voi hyvin käyttää muidenkin käsitöiden hinnoittelemiseen.

Esimerkkinä laskelmassa ovat yksiväriset käsin neulotut perussukat, joiden koko on 37–39. Sukkiin on kiinnitetty kartonkinen etiketti, jossa on valmistajan logo ja tuotetiedot. Sukat valmistetaan piensarjatuotantona, yhden tuotantoerän koko on 50 sukkaparia. Neuloja on yksinyrittäjä, joka työskentelee kotinsa yhteydessä olevassa verstaassa ja myy sukkia omassa verkkokaupassaan.

Hinnoittelulaskelmassa on huomioitava:

  • Materiaalikulut
  • Työkustannukset
  • Ulkopuoliset palvelut
  • Myyntikate
  • Arvonlisävero

Materiaalikulut

Villalangan menekki yhtä sukkaparia kohti on keskimäärin 150 grammaa eli koko tuotantoerään kuluu lankaa 7,5 kilogrammaa. Langan kilohinta tukussa on 20 euroa ja toimituskulut 10,00 euroa.

  • Materiaalikulut: 7,5 x 20,00 e + 10,00 e = 160,00 e (3,20 e/sukkapari)

Työkustannukset

Yhden sukkaparin neulomiseen kuluu ammattineulojalta aikaa keskimäärin viisi tuntia, eli viidenkymmenen kappaleen tuotantoerään kuluu 250 tuntia. Tuntipalkaksi neuloja on määritellyt 8,67 euroa, joka on tekstiili- ja vaatetusteollisuuden työehtosopimuksen mukainen minimituntipalkka.

Sivukulukertoimekseen yrittäjä on määritellyt 1,8. Kertoimeen sisältyvät Yel-vakuutus ja muut henkilökohtaiset vakuutukset. Myös loma on ansaittava itse, jos sellaista aikoo pitää.

  • Työtuntien määrä: 250
  • Tuntipalkka (brutto): 8,77 e
  • Sivukulukerroin: 1,8
  • Työkustannukset sisältäen Yel:n ja muut sivukulut: 250 x 8,77 e x 1,8 = 3946,50 e (78,93 e/sukkapari)

Tässä kohtaa yrittäjä kauhistuu. Pelkät työkustannukset ovat lähes kahdeksankymppiä! Yön pitkinä tunteina hän tekee laskelmia ja toteaa yrittäjätulojensa jäävän alle Yel-tulorajan, sillä eihän kukaan ehdi neuloa villasukkia käsin niin paljon, että niistä kertyisi yli 7400 euron vuosiansiot. Virallisesti Yel-työtulo pitäisi tosin määritellä työpanoksen, eikä todellisten tulojen mukaan. Yrittäjä päättää irtisanoa Yel-vakuutuksen ja muut henkilökohtaiset vakuutukset silläkin uhalla, että tämä saattaa myöhemmin kostautua. Tuntipalkastakin on tingittävä, sillä yrittäjä on tehnyt markkinatutkimusta ja todennut villasukkien hintahaarukan olevan noin 5-45 euroa. Hän päättää lohkaista leivästään puolet, ja tyytyä vajaan viiden euron tuntitaksaan. (Tässä kohtaa on selvennettävä, että esimerkkiyrittäjä on täysin kuvitteellinen, enkä kehota ketään riistämään itseään!)

  • Työkustannukset ilman Yel:ä ja muita sivukuluja: 250 x 4,39 e = 1097,50 e (21,95 e/sukkapari)

Ulkopuoliset palvelut

Tuote-etiketit tilataan paikallisesta tulostuspalvelusta ja noudetaan itse. Hintaa viidenkymmenen kappaleen tulostamiselle ja leikkaamiselle tulee yhteensä 25 euroa.

  • Ulkopuoliset palvelut: 1 x 25,00 e = 25,00 e (0,50 e/sukkapari)

Omakustannushinta

Kun yllä mainitut kulut eli materiaalit, työkustannukset ja ulkopuoliset palvelut ynnätään, saadaan tuotantoerän omakustannushinnaksi 1282,50 euroa. Yrittäjältä kuluu siis yhden sukkaparin tuottamiseen 25,65 euroa. Tässä hinnassa ei ole vielä yhtään katetta, eli rahaa, jolla yritystoiminta pyörii, voitosta puhumattakaan.

Myyntikate

Yrittäjä on määritellyt katteekseen 15 prosenttia verottomasta myyntihinnasta. Tähän hän on sisällyttänyt muun muassa verkkosivujen ylläpidon, pakkaustarvikkeet, muuhun kuin tuotteiden valmistamiseen kuluvan työajan, puhelimen, nettiliittymän, matkakulut sekä muut yritystoiminnasta aiheutuvat kustannukset. Viidentoista prosentin kate on pieni, mutta sillä saa juuri ja juuri peitettyä yrityksen kulut. Voitto jää haaveeksi, mutta onhan työn ilo.

Myyntikate on nimensä mukaisesti osuus myyntihinnasta, joten tässä kohtaa tuleekin tenkkapoo, sillä myyntihinta ei ole vielä tiedossa. Mutta ei hätää. Kun omakustannushinta ja kateprosentti tiedetään, loppu on puhdasta matematiikkaa.

Veroton myyntihinta

  • Omakustannushinta: 1282,50 e
  • Kateprosentti: 15
  • Jakaja: 0,85*
  • Veroton myyntihinta: 1282,50 e / 0,85 = 1508,82 e (30,18 e/sukkapari)

* En osaa avata jakajan syntymekasmia sen kummemmin, kuin että oikean jakajan saa, kun yhdestä kokonaisesta, täyttä sataa prosenttia kuvaavasta desimaaliluvusta (1,00) vähentää halutun viidentoista prosentin myyntikatetta kuvaavan osuuden (0,15). Eli näin: 1,00 – 0,15 = 0,85.

Kun omakustannushinnan 1282,50 euroa jakaa 0,85:lla, lopputulokseksi saadaan veroton myyntihinta 1508,82 euroa. Kun tästä vähennetään 15 prosentin kate, jää jäljelle omakustannushinta. Joskus laskukaavoja on helpompi soveltaa käytännössä kuin selittää!

Verollinen myyntihinta

Kun villasukkien veroton hinta on saatu selville, siihen on lisättävä vielä arvonlisävero. Näin saadaan selville verollinen myyntihinta eli sen hinta, joka asiakkaalta pyydetään. Arvonlisävero on prosenttiosuus verottomasta myyntihinnasta, ja siksi verollisen hinnan laskemisessa voidaan käyttää suoraa kerrointa.

  • Veroton myyntihinta: 1508,82 e
  • Verokanta: 24 %
  • Kerroin: 1,24
  • Verollinen myyntihinta: 1508,82 e x 1,24 = 1870,94 e (37,42 e/sukkapari)
Jaana Huhtasen neulekoneella syntyy kaunista jälkeä. Aino- ja Janne-sukat. Kuva Jaana Huhtanen Design / Sibelius Center

Jaana Huhtasen neulekoneella syntyy kaunista jälkeä. Aino- ja Janne-sukat. Kuva Jaana Huhtanen Design / Sibelius Center

Yhden sukkaparin hinnaksi tulee 37,42 euroa. Ehkä hintalapussa voisi lukea tasan kolmekymmentäseitsemän tai -kahdeksan, mutta joka tapauksessa hintatason on oltava tätä luokkaa, jos tavoitellaan edes  jonkinlaista tuottoa. Mutta mutta, vaikka villasukkia neuloisi yhden parin kuukauden jokaisena arkipäivänä, kuukausipalkka jäisi alle neljän ja puolen sadan euron!

Tässä vaiheessa on jo myönnettävä, että käsin neulotuilla villasukilla ei elä. On joko tehtävä ohessa jotain muuta tai siirryttävä kustannustehokkaampaan koneneulontaan. Tietysti yksi tapa olisi kehittää omista sukkamalleistaan omaleimaisia brändituotteita ja suunnata markkinointi sellaisiin maihin, joissa sukankudontaa ei pidetä enää kansalaistaitona.

Lämmittää jalkoja, kuumentaa tunteita

Internetissä villasukkakeskustelu käy kuumana: ”Kuinka joku kehtaa pyytää villasukista kolmekymppiä”, Villasukista ei missään nimessä pidä maksaa yli viittätoista euroa”, ”Kukaan itseään arvostava käsityöläinen ei myy villasukkia alle kahdenkymmenenviiden euron”, ”Minä teen villasukkani itse kaupan alennuslangoista”, ”isoäitini kutoi villasukkia koko ikänsä, eikä koskaan pyytänyt niistä mitään”  ja niin edelleen.

Ammattilainen käyttää korkealaatuisia materiaaleja.   Kuva: Eila Anttila / Punomo

Ammattilainen käyttää korkealaatuisia materiaaleja. Kuva: Eila Anttila / Punomo

Ovatko villasukat ihmisen perusoikeus, jonka edessä käsityöläisten pitäisi taipua tekemään kannattamatonta työtä? Mielestäni eivät, vaikka toki soisinkin kaikkien saavan nauttia villasukkien lämmöstä. Toivoisin, että jokainen käsityöläinen arvostaisi työtään sen verran, että rohkenisi pyytää siitä asianmukaisen hinnan. Hinnan ei tarvitse hipoa pilviä, mutta ei myöskään voi olla niin, että myyjä joutuu maksajaksi.

Kriittisestä kirjoituksestani huolimatta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että villasukkia neulotaan hyväntekeväisyyteen ja läheisille lahjaksi. Tällainen toiminta on jopa suotavaa, koska inhimillistä lämpöä ei voi olla koskaan liikaa.

Ps. Kuvissa esiintyviä villasukkia voi ostaa seuraavista verkkokaupoista: Punomo (Eila Anttila), Taitaentehty (Eija Rekola) ja Sibelius Center (Jaana Huhtanen).

Advertisements

20 thoughts on “Arvostakaa villasukkianne

  1. Kiitos perusteellisesta ja hyvin kirjoitetusta jutusta! Tällaisten laskelmien kanssa sitä joutuu jatkuvasti painiskelemaan. Hinnoittelu on ikuista kompromissien tekemistä.

  2. Kiitos kommenteista! Toivottavasti laskelmista on hyötyä mahdollisimman monelle alan yrittäjälle. Kyllä se taitaa olla niin, että käsin neulotut villasukat syntyvät puhdetyönä ja elanto niiden tekijöille tulee jostain muualta. Toisaalta markkinathan sen lopulta määräävät, millainen hinta tuotteelle on sopiva. Tuskin ostaisin itsekään satasen sukkia, eikä kyse todellakaan ole arvostuksen puutteesta!

  3. Uskomaton sattuma, Ylen sivuilla on juuri ollut juttua samasta aiheesta! Tässä asiaa tutkitaan pääosin verotuksellisesta lähtökohdasta ja harrastajien neulomia tuotteita koskien, mutta yhtä lailla samat säännöt koskevat tuotteliaita harrastajia kuin ammattilaisiakin. Omia tuotteitaan kauppaava ihminen ei voi loputtomasti kutsua itseään harrastajaksi, jos laatu on täysin priimaa ja työ (siinä se tulikin) alkaa viedä suurimman osan ajasta. Toki ammattilaisen erottaa harrastajasta muukin kuin tuotteen edustuskelpoisuus ja myyntivolyymi, mutta siitä saisikin jo ihan oman keskustelun aiheen.

    Neuloitko villasukat myyntiin? (Yle 7.10.) http://yle.fi/uutiset/neuloitko_villasukat_myyntiin_verottaja_voi_puuttua_toimintaasi/7507543

  4. Viitisen vuotta siten yritin itsekin saada lisää ansiota villasukilla, mutta ei siitä tullut mitään :(, lopulta lahjoitin ne tutuille, kun olen sitä mieltä, että työstä pitää saada palkka

  5. Kiitos Riinalle, Irikselle ja Elviinallekin! Olen itse samaa mieltä siitä, että vastikkeetonta työtä on turha tehdä. Talkoot ja muu yhteisöllinen toiminta sekä läheisten auttaminen ovat asia erikseen! Kirjoitin jutusta raakaversion pöytälaatikkoon jo vuosi sitten, mutta mietin pitkään, julkaisenko sitä ollenkaan. Onneksi päädyin tekemään sen, sillä asia tuntuu mietityttävän monia.

  6. Käly lähetti minulle linkin ”kivaan villatakkiin” (=kaarroketakki kirjoneuleella) ja tiedusteli neuloisinko hänelle sellaisen – maksaa toki. Kerroin ystävällisesti lopettaneeni muille neulomisen ja samaan hengenvetoon neulovani juuri itselleni villatakkia, johon olen tähän menessä käyttänyt 70 tuntia neulonta-aikaa (käytän Timesheet-appia androidille). En tiedä millaista tuntipalkkaa käly, joka on kokoa XXL, oli miettinyt kivaan villatakkiinsa, mutta en saanut enää tuohon viimeiseen vastausta.

  7. Kyllä! Perusteellinen selvitys asiasta, jota ei kehtaa/viitsi ottaa tarkempaan syyniin. Erittäin hyvin perusteltu rakkaan harrasteen jälleenmyyntihinnoittelu. Tätä olen kaivannut, vaan en uskaltanut koskaan keltään kysellä erityisemmin. Kiitos perusteellisesta selvityksestäsi, ja nautinnollisia hetkiä käsitöiden parissa ♡

  8. Hei ja kiitos, hyviä ajatuksia taas! Tilaustöiden kohdalla suosittelen antamaan tarjouksen aina etukäteen – koskee sekä ammattilaisia että harrastajia. Ja mukaan perustelut, mistä hinta muodostuu. Olen huomannut saman, että harrastuspohjalta syntyneiden tuotosten hinnoitteleminen on paljon vaikeampaa kuin varsinaisen leipätyön. Itse pystyn koska tahansa laskemaan hinnan esimerkiksi teollisesti kudottavan kankaan tuotekehitykselle, mutta antakaas olla, jos joudun hinnoittelemaan taidekurssilla maalaamani taulun!

  9. Hyvä postaus. Sopii myös ihan muillekin aloille. Pistää miettimään omaakin hinnoittelua (ja toteamaan, että eihän mulla jää käteen oikeasti mitään). Kiitos!

  10. Hienoa, että kirjoitus herättää keskustelua!

    Oletan arvostuksen puutteen johtuvan siitä, että olemme vielä hyvin lähellä aikaa, jolloin lähes jokainen teki käsitöitä kotitarpeiksi. Ihan ensi alkuun käsityöläisten pitäisi oppia arvostamaan itseään. Ja todellakin, villasukka symboloi tässä kaikkia käsi- ja taideteollisuustuotteita – miksei myös muita luovan työn hedelmiä. Siis tuotteita, jotka perustuvat yrittäjän omiin taitoihin ja henkilökohtaiseen työpanokseen.

    Karkelon kutomo -blogissa tehtiin muuten torstaina 30.10. kävijäennätys: yhden vuorokauden aikana vierailijoita oli lähes neljätuhatta. Kiitos kaikille! Otteita villasukka-artikkelista luettiin myös YLE Puheella: http://areena.yle.fi/radio/2413518 (46:00).

  11. Hauska ajatus, ja tuossahan olisi jo sitä vientipotentiaaliakin: perinnesukat käsin kehrätystä suomenlampaan villasta. Nyt äkkiä brändäämään! Aiheen ympärille voisi kehittää myös elämysmatkailua. Mikä olisikaan mukavampi matkamuisto kuin itse karstatuista ja kehrätyistä langoista neulotut sukat.

  12. Loistava kirjoitus, pätee niin villasukkiin kuin kaikkeen käsityöyrittämiseen. Itselläni on helmikoruihin erikoistunut liike, ja korujen hinnoittelua olen saanut välillä selittää uutterastikin, myös omaan blogiini olen aihetta nostanut. Samaisia laskelmia olen tehnyt ja samoihin johtopäätöksiin päätynyt. Ei paljon tuntipalkkaa kannata hintaan lisätä, mikäli haluaa tuotteet kaupaksi. Onneksi tällaisessa yrittäjyydessä on paljon muuta merkityksellistä, minkä takia kannattaa yrittää.

  13. Kiitos Sirpa! Korualalla, kuten monella muullakin kädentaitoihin perustuvalla alalla, tarjonta on valtavaa ja halpatuonti hämärtää käsitystä hinnoista. Hinnan perusteleminen mahdollisimman konkreettisten esimerkkien kautta on tärkeää, jotta asiakas ymmärtää mistä kaikesta se muodostuu. Näin olet varmasti tehnytkin. Kävin kesällä Prahassa, ja siellä eräässä keramiikka-astioihin erikoistuneessa liikkeessä pyöri video, jossa esiteltiin koristekuvioiden maalaamista eri tekniikoilla. Mielestäni tämä nosti tuotteet ihan uudelle tasolle, ja putiikki jäi hyvin mieleen!

  14. Paluuviite: Mikä käsinkehrätyssä langassa maksaa? | Sanski - Rukki ja Rautapata

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s